Lohdutuksen sana

näin vanhemmalta... Minua kiusattiin ala asteella puhevikani vuoksi (joka on vieläkin s-vika). Ja se otti päähän tosi rajusti. Olin aika ujokin, kun en halunnut puhua, jotta ihmiset eivät huomaisi vikaani. Sitten kun mentiin ylä-asteelle tuli tuota naisellista pyöreyttä ja rinnat kasvoivat sekä painokin nousi(johtui varmasti omasta epävarmuudestani, että söin vähän liikaa). Olin kyllä hiukan ylipainoinen, mutta mitään syytä ei ollut minua kutsua "rokkipossuksi", jota huudeltiin linja-autossa koulumatkalla (muutama huutaja). Eivät hyvät kaveritkaan uskaltaneet puolustaa minua. Tuntui tosi kurjalta ja arvet jäivät sydämeen ikiajoiksi. Se kuitenkin karaisti mieltäni ja nyt olen vahva kuin mikä. Maailma ei loppunut siihen vaikka niin luulin. Lukioon menin naapurikaupunkiin ja siellä ei ollut mitään ongelmaa. Siihen aikaan kun kävin kouluja (n. 20 vuotta sitten) ei edes keskusteltu koulukiusaamisesta vaikka sitä silloinkin oli. Nyt olen palveluammatissa ja ravintolapäällikkönä eikä puhevikani ole ollut elämäni esteenä vaan olen menestynyt mainiosti! Miehenkin olen löytänyt maailman parhaan ja ihan komeankin. Joten tässä vain lohdutuksen sanoja teille, jotka joudutte kiusaamisenkohteeksi, että teistäkin voi tulla mitä vain kunhan vain jaksatte olla rohkeita ja pitää itsekunnioituksenne.