Miksen saa olla se mitä olen..

En käske muuttamaan elämäntapaasi kun asia ei minulle kuulu. Teet itse omat päätöksesi. Todennäköisyydet eivät ole kuitenkaan puolellasi. Lihavat ihmiset sairastuvat sydän- ja verisuonisairauksiin normaali painoisia todennäköisemmin.

Kyllä se ylipaino sun terveydelles hallaa tekee aivan taatusti. Ei ehkä huomaa niin hyvin vielä kun olet noin nuori. Ei ehkä vielä särjekään, mutta rasittaa paino kuitenkin koko ajan. Olet kumminkin aikas reilusti ylipainoinen. Mutta jos olet ite ittes kans sinut niin mitäs muista välität. Jos sua ei siis haittaa et tuhoat terveyttäs tolla massalla..

Just joo, tuossa taas paroi vastausta mistä äly paistaa. Kumpikaan ei vastannut ap:n kysymykseen.
Ja mikä ihme siinä on, että tämä lihavuuspalsta kiinnostaa niin kauhiasti ns. normipainoisia? (huom. en sano että normaaleja ihmisiä, sillä eihän sellainen joka on noin kiiinnostunut normaalipainoisena läskeistä, voi olla ihan normaali:)

Varmaa samasta syystä sulle huomautellaan painosta ku monelle muulle tupakoinnista tai jatkuvasta kaljanjuomisesta vaikka se ei periaatteessa muille kuulukkaan. Epäterveellisistä elämäntavoista ihmiset tuppaa sanomaan. Lihavuushan on siitä omassa asemassa että siitä ei moni viitti ees mitää sanoa ainakaa päi naamaa. Noita muita asioita mitä listasit ni se onki sitte hyvä kysymys. Ei esim toisten hiusten väristä yms pitäs olla mitää sanomista koska se ei liity mitenkään kyseisen ihmisen terveyteen tai hyvinvointiin. Sitä paskaahan kaikki selittää et "ajatellaan vaan sun parasta".

En kyllä kanssa ymmärrä miksi ihmiset valittavat läskeistä, tupakoinnista tai juoma tavoista. Mitä väliä sillä on, että tuhoaa omaa terveyttään. Valitus nyt sitten on ihan ymmärrettävää, jos mikään elämässä ei muuten suju. Kait se on sitä oman itsetunnon kohottamista.

Itse en ainakaan edes halua elää esim. sata vuotiaaksi tälläisten ihmisten kanssa... Kumpi on parempi elää pitkään, hillitä jatkuvasti intohimojaan ja olla nauttimatta elämästä. Vai elää vähän lyhyemmän ajan, mutta nauttia siitä elämästä, jonka on saanut. Lähtö voi muutenkin tulla koska vaan esim. onnettomuuden myötä.

Kannattaako kuolemaa pelätä, kun kukaan ei sitä kuitenkaan voi välttää.

Itse aiheeseen: Elä itsellesi, äläkä tekopyhille p****lle =)

Sitä samaa olen kokenut. Iän myötä antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

En jaksa miellyttää enää ketään muuta kuin itseäni! Jos joku on minulle törkeä, olen tismalleen yhtä törkeä takaisin, ellen vielä törkeämpi!!!!

Huvittavinta on miesten huomauttelut painosta... Kovasti ovat innoissaan ja kiinnostuneita mutta aina jostain putkahtaa huomautus "pömppömahasta." Näköjään laihat ja urheilulliset miehet eivät ole sinut itsensä kanssa kuitenkaan. Olenkin täysin valmis elämään ilman miestä! Kun saisi ne rasittavat takiaiset vaan pois kimpusta! Outo juttu!

Toinen juttu on hiukset, joka taas eniten tuntuu risoovan naisia. Jos on pitkät kutrit, naiset jaksaa jauhaa niin hyvässä kuin pahassa. Jos leikkaa lyhyet, saa kuulla hämmästelyä ja saa osakseen lievää paheksuntaa siitä, että olipas pokkaa leikata eikä pitää väenväkisin pitkää vaan miellyyttääkseen miehiä!!! Oli se fleda miten vaan, niin aina tulee jotain kommenttia. Alan ymmärtämään pikkuhiljaa musliminaisia, jotka verhoavat itsensä 100% ja säästyvät siten ulkonäköarvosteluilta kokonaan!!!!

Oma terveys on ainut syy olla normaalipainossa! Elämä ei silti sen hääppöisempää yhtään missään painossa. Sen kaiken kokeneena.... Parhaiten voi kun ei kyttää omia syömisiä vaan miettii enemmän ruuan terveellisyyttä ja määrää suhteessa kulutukseen.

Asut vaan suomessa, jossa kaikki nälvivät toisiaan. Anna samalla mitalla takaisin ja ole oma itsesi!

Tuhahtaahan tuommoiselle pitää. Jokainen ihminen saa olla mitä mieltä hyvänsä kenestä tahansa. Minustakin sanotaan sitä sun tätä. Se on heidän mielipiteensä. En anna sille mitään arvoa. Enkä pahoita mieltäni. Minä olen minä. PISTE.

Nämäkin jotka valittaa toisten valituksista valittaa aivan varmasti itsekin jostain toisiin liittyvistä asioista.
Itse ei vaan koskaan huomaa omaa käytöstään.

Rakas lapseni, minä en välitä paskaakaan. Olen oma itseni ja hyväksynyt itseni kaikkia mittoja myöten ja on aivan sama mitä muut minusta ja mielipiteistäni ajattelevat. Voit uskoa sen että koskaan et tule kelpaamaan kenellekään. Riittää että kelpaat itsellesi, muiden mielipiteestä viis. Se on aluksi hankalaa mutta kun psyykkaa itseään niin se onnistuu. Toisten hyväksyntä ei ole niinkään sinun ulkonäöstäsi kiinni vaan siitä, että muut näkevät lävitsesi että et ole sinut itsesi kanssa. Hyväksy sinä itsesi ja kaikki lähtee siitä liikenteeseen kuin itsestään. :)

Kiltin ihmisen probleema aika pitkälti. Tällaiset arvostelijat saa yleensä hiljaiseksi sillä että antaa samalla mitalla takaisin. Se on heille kauhistus koska yleensä he luulevat olevansa arvostelun yläpuolella eivätkä huomaa omia puuteitaan. Eikä niitä puutteita välttämättä tarvitse edes sen kummemmin olla kuten ei itselläkään.

Eli jos joku nälvii vaikka painosta niin heittää takasin että milloin olet muuten itse käynyt vaa´ alla tai että oletpa itse laiha. Ei kannata jäädä hiljaiseksi.

Käske arvostelijoiden katsoa muualle, jos niin ellottaa ja ärsyttää. On tässä maailmassa muitakin ilmansuuntia ja muita arvostelun kohteita. Jos ei arvostelu lopu, niin voithan lakata puhumasta kyseisille ihmisille kokonaan. Sano, että tulevat juttelemaan sitten, kun on jotain hyvää sanottavaa.

Toiset ihmiset vain ovat sellaisia, että muiden haukkuminen parantaa heidän oloaan... eivätkä he välttämättä koskaan tajua, millaisia narttuja ovat.

Mietin itse usein just samaa. Minua mm. sanotaan usein aivan liian laihaksi ja tuntuu ettei ikinä riitä ihmisille vain omana itsenään. Miksi näillä nykyajan ihmisillä yksinkertasesti on niin hirvee tarve jatkuvasti puuttua muiden ihmisten elämään ja arvostella muita? Se on varmaan se kun omassa elämässä ei ole tarpeeksi sisältöä ja sitte saa jotain itsetunnon pönkitystä muita ihmisiä arvostelemalla, kun pitää itseään parempana ihmisenä, jolla on terveellisemmät elämäntavat ja arvomaailma. Oon kyllä niin väsyny tohon. Just äskön repesin tolle keskustelulle siitä ku jotku ne tykkää tutkia lihavien ihmisten ostoskättyjen sisältöä. Huoh. Pienipä oma maailma täytyy kyllä olla.
Muista että saat olla juuri sen painoinen ja kokoinen kuin itse haluat. Tärkeintä on että hyväksyt itse itsesi ja osaat nauttia elämästä. Jos kelpaat itsellesi, älä edes mieti muita. Kaikkien ei tarvitse olla langanlaihoja. Jos olet perusterve, pyrit kuitenkin syömään terveellisesti ja liikkumaankin vähän, ei ylipaino nyt niin maailmaa kaatava asia ole.

Kisu! Älä koskaan välitä muiden mielipiteistä.

Moikka,
sanoisin että sulla on väärää seuraa. On ihmisiä, jotka ei valittajista muuksi muutu. Aina on jotain rutkutettavaa ja sanottavaa. Oikeasti jotkut ihmistyypit nauttivat jatkuvasta huomauttelusta, siten he saavat itselleen 'paremman ihmisen' olon. Toisin sanoen kiinnittävät huomiota toisten 'vikoihin' jotta heidän viallisuuttaan ei huomattaisi. Jatkuvalla valittamisella nostavat itsensä arvostelun yläpuolelle.

Toinen asia mikä sussa on 'vialla' on sun kiltteys. Tiedän tasan tarkkaan millaista on olla kiltti. Sun pitää tajuta että ihmiset eivät ole kilttejä. Jos he tapaavat kaltaisesi pehmon, he pian huomaavat että sua voi dissata mennen tullen. Ellet koskaan sano takaisin tai käännä kunnolla selkääsi, saat aina kokea samaa.

Etsi kaltaisiasi ihmisiä. Etsi pehmoja ja taiteellisia. Vain heidän seurassaan voit olla oma itsesi. Ja vaikka vähän pyöreämpikin, ilman syyllisyyttä. Ja kenties se laihiskin lähtee paremmin liikkeelle ilman kohtuutonta syyllisyyden taakkaa.

Kyllä paino putoaa, mutta se on todella itsestä kiinni.
Minulla on ystävä, joka painaa yli 200kg ja hänelle ei kelpaa kasvikset ja hedelmiäkin vierastaa.
Ei muuta kuin kasvis ja hedelmäpohjalle eikä makeaa...puolen vuoden päästä uudelleen palstalle kertomaan tuloksia...ja nehän ovat positiivisia...jos vain haluaa ottaa vinkistä vaarin.

Eivätköhän lähipiirisi ihmiset vähitellen lopeta huomauttelunsa, kun ilmoitat reippaasti: - Itse minä kiloni kannan!
Samalla voit siltä varalta, että huomauttelu jatkuu, keksiä puutteita huomauttelijoitten ulkonäössä. Tuijotat vaikka huomauttelijan nenää ja kysyt, onko toinen ajatellut mennä nenän lyhennysleikkaukseen. (Pitkä nenähän on hankala, kun sen joutuu aina työntämään toisten asioihin!)

Eihän se helppoa ole, mutta vanha sananlasku sanoo, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Opettele olemaan se vastaaja.

Mikään ei ole vastenmieliempää, kuin reippaasti ylipainoinen nainen. Oksettava näky, kun sellainen turvonnut rasvakasa lyllertää menemään jossain.

Opettele kysymään itseltäsi kenen ongelma on... ja sitten kun olet määritellyt kenen ongelma oikeasti on, puutu siihen osaan, mikä on oma ongelmasi. Eli tässä kohdin sinun ongelmasi on suhtautuminen toisten kritiikkiin. Miten voit muuttaa itseäsi, käytöstäsi ja asennoitumistasi, jotta tuo kritiikki ei satuta?

Jos olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi - peilattuna esim. menneisyyteesi - sano se kritiikin antajalle. Kerro hyvästä olostasi, mutta kerro asiat aina omasta näkökulmastasi. Myös sen, että kritiikki satuttaa. Jos sanot toiselle, että "sinä teit/sanoit/katsoit..." se yleensä aiheuttaa vastahyökkäyksen, mutta jos kerrot asian "minä-muodossa" jää loppu kuulijan ongelmaksi.

Mielestäni sinulla on oikeus!!! sanoa myös siitä, että tuollainen sanominen satuttaa. Voit ehkä ymmärtää, kun katsot asiaa toisen ihmisen näkökulmasta, hänen syynsä sanomisiin, mutta ei niitä silti tarvitse hyväksyä. Opettele siis erottamaan nämä kaksi: ymmärtäminen ja hyväksyminen.

ps. lisää tällaista voi oppia esim. NLP-koulutuksessa. Suosittelen lämpimästi :)

Ei muuta kuin kovetat mielesi ja ilmoitat, että MÄ olen tällainen ja sillä sipuli !
Et voi millään miellyttää kaikkia ihmisiä ;- annat arvostelujen mennä tooisesta korvasta sisään ja toisesta ulos !
Ja omat ystävät kannattaa muuten valita pieteetillä, ei tosi ystävä mollaa koko ajan toista ! Hanki uusia kavereita ja ystäviä, vanhat vaihtoon....

Ensimmäiseksi herää kysymys: keitä ovat nämä ihmiset joilta jatkuvasti, vuosien ajan tätä negatiivista palautetta ja ulkonäöstä huomauttelua saat? Ihmetellä täytyy miksi he vielä ovat elämässäsi tuollaisen käytöksen jälkeen, joka näyttää olevan jatkuvaa ja joka ei anna sinulle mitään positiivista.

Itse olen nelikymppinen, lapsesta asti ollut lihava, ja varmasti muutakin vikaa ulkonäöstä löytyy. Mutta en ihan oikeasti muista peruskoulun yläasteen jälkeen yhtään paikkaa jossa olisin saanut minkäänlaisia huomautuksia ulkonäöstäni.

Varsinkaan en koskaan ole saanut kuulla yhtään ikävää sanaa perheeltäni, sukulaisitani, ystäviltäni, työkavereiltani tai kumppaneiltani. Ajatuskin tuntuu aivan älyttömältä.

lihas useasti painaa enemmän kuin läski. Siun ongelma on se että kuuntelet liikaa muita ja mielipiteitä siun pitää ottaa asenne missä et kuuntele ollenkaan muita vaan ajattelet itse vaikka ihmiset moittisivatkin noita asioita mitä listasit nii sitte siun pitääs vain todeta et show what eipä se moittijakaan itsessään täydellinen ole. Ja jos ei oikeasti viitsi urheilla simona ja dietti ruokakin tympii nii miusta ihmisen pitäisi elää juuri niin kuin se on itse onnellisin ja ihminen ei voi olla onnellinen ilman omaa tahtoa ja sen mukaan jos se joutuu tekemään aina perimmäistä luontoaan vastaan. Itsellä kanssa sama ongelma tavallaan että miusta moititaan aina sitä kun en ole naisellinen ja oon muka kauhean negatiivinen vaikka ihmiset ei ymmärrä että ei kaikki vaan voi olla samanlaisia ja ei eroteta skeptisyyttä negatiivisuudesta. Jos ei jaksa kaiken aikaa 24/7 hymyillä on automaattisesti negatiivinen ihminen. Itselläkin tuntuu olevan jonkinlainen muuri muiden ihmisten välissä kun ne ei meinaa millään tajuta mitä tarkoitan tai sitten ne ei vaan osaa nähdä asiaa yhtä laajasti mitä mie sen näen. Ja sanoisin että on paljon mukavampaa jos olisi vähä isompi kokoinen nainen koska itse olen aina ollut pitkä ja hoikka niin on haukuttu anorektikoksi . Ja luuviulut on nii pahantuulisen oloisia ainakin mitä kadulla vastaan on tullut että tsemppiä siulle

Ei pidä olla liian kiltti ja salliva. Jos et halua kuulla ulkonäkösi kommentointia, niin keskeytä arvostelijan puhe ja sano suoraan, ettet välitä kuulla kommentteja ulkonäöstäsi. Ehkä he ovat tottuneet arvostelemaan sinua, kun et sano ikinä vastaan.

Olet se mikä olet ja joko se kelpaa tai sitten ei. Pääasia on, että kelpaat itsellesi.

Liikunnallisuus on hyvä asia, mutta ei ole pahitteeksi, että pikkuisen mietit ruokavaliotasikin. Itse olen saanut painoa kuriin puuttumalla ensiksi aamupalaan ja kun aamiainen lähti sujumaan, niin sen jälkeen puutuin toiseen ongelmaani nimittäin iltapalaan (alussa en syönyt aamiaista ollenkaan, koska napostelin niin paljon iltaisin). Seuraavaksi vuorossa olisi puuttua lounaaseen, päivälliseen ja välipalaan. Jo pelkästään aamiaisen ja iltapalan korjaamalla olen saanut pysäytettyä lihomiskierteen!

Nyt kyllä omassa pikku päässäsi luot ongelmia. Kaikissa meissä kengän kuluttajissa on myös niitä hyviä puolia.

Ps. lopeta itsepainostuksesti ja rupea elämään.

hei, olen n.165cm/90kg mimmi.
olen 27 vuotias ja en niin tyytyväinen itseeni.

yritän jälleen kerran pudottaa painoa.
olen yrittänyt olla jo pienestä pitäen normaalipainoinen.
silloinkin kun teininä olin normipainossani(56kg), niin silloinkin tunsin itseni isoksi "möhkäleeksi", koska olen harteikas enkä mikään siro keijukainen. ruumiinrakenteeni on sellainen että minusta ei ikinä tule siroa..näkisitpä äitini..hän on todella harteikas ja häntä ovat vahingossa naisetkin hakeneet tanssimaan, kun on kuulemma "paikan parhaimman näköinen mies"..voin kuvitella että sellainen kirpaisee ja sama tulevaisuus odottaa minua.

mun asenteeni muita kohtaan joille en nyt sattumoisin ole "mieliksi" on vähän tällainen; "mä olen mä ja jos en kelpaa niin haistakaa paska", eli nämä tyypit jotka olisi jatkuvasti arvostelemassa ja sanomassa mitä mun pitäisi olla että ns."sulaudun massaan" niin heille haistatan sen pitkän ja haisevan.

olen ollut myös koulukiusattu myös opettajan toimesta. kiusaaminen on vissiin kasvattanut niin paksun nahan meikäläiselle että en viitsi kiinnostua edes arvostelijoista saatika suoda heille sitä nautintoa että loukkaantuisin.

olen tällä hetkellä dieetillä, jos vaikka saisin ylimääräisiä kiloja karistettua..
yritän syödä säännöllisesti ja monipuolisesti..mutta jos päivässä pitäisi keretä syömään 5 kertaa pudottaakseen painoa niin aika mahdotonta tuo on minulle..hyvä jos sen 3 kertaa päivässä syön..eikä mulla ole edes nälkä niin usein.

mutta ainut neuvoni sulle on, että älä kuuntele niitä muita ihmisiä.
jos joku alkaa aloittamaan sitä samaa saarnaansa siitä minkälainen sun pitäisi olla, voit vaikka aloittaa keskustelun siitä miten pahalta tuollainen arvostelu tuntuu ja et enää jaksaisi tuollaista ja toivoisit että sinut jo vihdoin hyväksyttäisiin sellaisena kuin olet.
ja jos et kelpaa arvostelijalle sellaisena kuin olet niin eihän häneen tarvitse pitää yhteyttä.
tosin mä saattaisin tokaista arvostelijalle jotain todella ilkeää takaisin, jos tuntisin ihmisen tarpeeksi hyvin ja tietäisin hänen "herkän" kohtansa.
kuulostaa lapselliselta, mutta ainakaan se ihminen ei viitsi sen jälkeen arvostella kun on saanut samalla mitalla takaisin.

Kaikille turhanpäiväisille arvostelijoille, joilla ei ole omaa elämää, voi todeta:
Olen lähes täydellinen oma itseni.

Mikä itsetunto-ongelma heillä itsellään sitten lieneekin.

Paras konsti kohdallani on ollut yhtyä moitteisiin ja panna vielä paremmaksi.
- Kyllä, olet aivan oikeassa, olen kuin norsun nielaissut hirvi. Mitä luulet, mahtuisiko vielä norsun poikanen, tai edes yksi sika? On hirveä nälkä.
- Aivan, ihoni on hirveässä kunnossa. Voitko heittää 5 euroa, niin käyn ostamassa kaksi suklaalevyä.
- Mä olen ihan törkeän näköinen, on ihanaa kuulla mielipiteesi. Voisitko kuvailla vielä tarkemmin?

Minullahan kavereita/ystäviä jotka on hoikka,ylipainoinen,sairaalloisen ylipainoinen ja normaali.En voi käskeä kenelkään elämäntapaan,mutta voisin vain kannusta asioita.Ole oma itseesi mitä olisit vaikka ylipainoinen.Yhden kaverini todella häpeissään kropan takia ettei oo hoikka.Sanoin hänelle,että ei ole väliä ja enkä mitään negatiivisen ajatteluun vaan ihmisestä sitä kiinni esimerkiksi luonteen kanssa.Liikunta on tervellistä vaikka olisi ylipainoinen,mutta tärkeämpää terveyteen kuten liikuntaan.Oletko yrittänyt laihduttaa?Jos et saisi millään niin ei voi mitään.Pitäisi olla polttaa rasvat,riittävästi liikunta ja ei hiilareita liikaa.Kevyt ruoat on humpuukkia.Kuulostaakin myös lisäaineet vaikuttaa jos useammin käyttää.Minähän olin 80kg ja 166cm,mutta pääsin laihduttamaan reilun kai yli 5kg.Jatkan vielä ihannepainon tavoitteeseen.Ei ole pakko päästä painon tavoitteeseen,mutta hyvä jos sinulla hyvä olla.Tiedän ihmisistä jotka eivät tykkäisi paljon liikunnasta kuin joku yksi lajia vaan.En sitä haukkumaan läskiksi,koska tyhmä sana.Tottakai ylipainoiset voivat sairastua myöhemmällä iällä tai jo lapsena.Selvisin asiasta äskettäin,että tutkimuksen mukaan kun lievän ylipainoiset ovat terveempiä sekä jopa pidentää ikää.Siksi sai minut miettimään,mutta voi ehkä totta.Negatiivisuuden asioista en välitä tippakaan,koska se aiheuttaa haitat ihmiselle.Ajatellaan postiivisuuden puolelle,koska ajattelen näin aina kun toimii sairastuneen vähentää,iloisemmaksi ja jopa kilot tippumaan.Stressi vaikuttaa myös estää painon pudottamiseen.Stressi auttaa liikunnan pariin helpouttamaan.Hyväksyn hoikista,normaalista,ylipainoisista ihmisistä.Ei ole väliä,että onko hän pitkä tai lyhyt(onkohan tärkeä).Pidä vaan itsestäsi huoltaa ja osaat kyllä mitä tekisit.Voin sanoa,että naisellinen tai ei kun minulle ei mitään vastaan.Jos haluaisit ihan lihakseksi niin pitäisi kunnolla polttaa rasvat ja lihasharjoittelussa vaikka kuntosalissa käsipainot,vatsapunnerukset ja muuta.

Ihmiset ovat luonnostaan erikokoisia ja myös eripainoisia. Jos syöt normaalisti, kykenet hyvin liikkumaan ja urheilemaan, ei painosi pitäisi olla kenellekään ongelma. Ns normaalipainoiset tulevat aina neuvomaan ja arvostelemaan, kuvitellen että he nyt ovat niin hyviä kun ovat langanlaihoja tikkuja. Ei yksinomaan paino määritä sitä onko sepelvaltimotautia tai diabetesta, Ne kummatkin voi saada myös nuo laihat ruipelotkin.
Nyt on paljon lisää tutkimuksia siitä että geenit määrittävät hyvin pitkälle minkäkokoisia olemme. Ja myöskin on tutkimus siitäkin, miksi paino pyrkii niin nopeasti takaisin samaan, mistä laihduttaessa lähdettiin. Elimistö pyrkii saavuttamaan lähtöpainon mahdollisimman nopeasti, vaikka ihminen söisikin vähemmän ja yrittäisi pitää painoaan kurissa.
Nuoriso on pidempää kuin vanhempansa ja jos suvussasi on suuri osa pienikokoista he , tyhmästi kylläkin, jaksavat siitä muistuttaa. Sano kyselijöille näpäkästi, että muistavat vastasuudessa että pituutesi ja painosi ovat ihan omia asioitasi.
Kun uhkut sisäistä voimaa, ei kukaan tule sinulle muistuttamaan ulkonäöstäsi, mutta jos olet hiukankin epävarma, niin jo ovat kanahaukat paikalla muistuttamassa milloin mistäkin. Siksi on tärkeää että kuljet pää pystyssä ja olet ylpeä siitä että olet Komea Nainen

haista paska suomi. suomi on paska
mailman persereikä on suomi.
suomessa ei osata ku puhuu paskaa.

ole vaan oma itsesi, älä välitä kenekään sanomisista, käy apua jostain ammatti auttajalta painoosi, hiljaa hyvä tulee se on pitkäjänteistä hommaa se kokeilee sinua päästä mutta älä anna periksi, tunnelin päässä on mollukkaa..

Mikset saa olla? Senkus olet. En ymmärrä, miksi mietit sitä mitä muut ajattelevat, silloinhan et koskaan voi tehdä MITÄÄN ASIOITA niin kuin itse haluat vaan kuuntelet muita.

Aivan omituista että elät muiden toiveiden mukaan. On sinusta itsestäsi kiinni, millasen elämän haluat, semmoisen kun itse haluat vai sellaisen että haluat miellyttää muita, ja olet itse onneton.

Älä välitä niistä.. jos olet itse tyytyväinen?

vaikka olen 170cm/80kg (lievästi ylipainoinen) tuppaa minullekkin sukulaiset vihjailemaan laihduttamisesta ja paremmista elintavoista..
pitää kyllä sanoa että ite suosittelisin ehkä sulle edes 90kiloon painon pudotusta, huomattavasti parempi olo sen jälkeen..
ethän sitä tiedä jos olet ollut kauankin ylipainoinen millaista on olla normaalipainoinen.
pitää kyllä sanoa omastakokemukseta että pienikin ylipaino rasittaa (ainakin mulla) jaksamista ja mielialaakin vähän ja pyrin normaalipainoon itse niistä syistä..

terveisin 19v likka.

Valitettavasti arvostelu on maan tapa. Muiden arvostelulla saa oman itsetunnon (?) varmaan korkeammalle.
Kulttuurimme on tällä hetkellä vain ulkoisten arvojen ja ulkoisen kuoren arvostelua. Tutkimuksetkin kertovat karua kieltään. Ihmiset jotka ostavat esimerkiksi luomua arvostelevat muita herkemmin, koska katsovat olevansa moraalisesti oikeutettuja siihen.
Mutta, muista että niin kauan kun mietit mitä muut sinusta ajattelevat, olet näiden muiden "vanki"
Jos ihmiselle itsellään on asiat kunnossa, arvostelua on vähemmän. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olemme onneksi kaikki erilaisia ja erikokoisia.
Suomessa vaan arvostelu on mennyt liian pitkälle, ajattelemattomuutta kai.

Et milloinkaan voi olla toisille ihmisille mieliksi, siis älä enään
yritäkkään. Tutki tarkoin millainen olet todellisuudessa ja anna
toisten olla itsestäsi mitä mieltä hyvänsä.

Heips! olen itse 25v nainen, mulla kanssa vähän ylipainoa, ainakin hieman pyöreyttä, olen 158cm ja painan jotakin 75kg. Mutta arvostan itseäni, käyn silloin tällöin salilla ja uimassa ihan liikkumisen ilosta :)
Se on totta että helposti kiinnitetään ihmisissä huomiota enemmänkin niihin huonoihin puoliin.
Se on tärkeetä että osaa itse arvostaa itseään, rakastaa itseään terveellä tavalla. jos sulla on hyvä olla ittes kanssa niin muutkin sen huomaavat ja arvostavat sua sellasenaan.

So what, vaikka olen hieman pyöreä,lyhyt, lyhyttukkainen, en aina jaksa meikata, ja pukeudunkin niin kuin ite tykkään, oli se sitten verkkarit taikka farkut. Olen ehkä hieman hiljainen ja ujohko, mutta silti olen aivan ihana ihminen, ja juuri noitten yllämainittujen seikkojen takia aivan loistotyyppi.

Mutta oikeastaan itse en ole saanut paljoa arvostelevia kommentteja ainakaan luonteenpiirteistäni saatikka ulkoisesta olemuksestani. Jos joku mun ulkoista olemusta alkaisi arvostelemaan niin johan on pinnallinen tyyppi :) sellaisesta pysyisin kaukana :)

mutta hei, nauttikaamme elämästämme,se kun on loppujenlopuksi niin lyhyt. ja kannattaa hakeutua sellaisten seuraan jotka sua arvostaa tollasenaan, tosiystävät ei arvostele toisiansa ainakaan ulkoisten seikkojen perusteella.

ja ellei sulla jo ole miestä, niin varmasti löydät sellaisen joka sua palvoo tollasena ku oot, niin löydän minäkin :) jokaiselle on omat ihailijansa ;) mutta sellaisen miehen kanssa ei kannata olla joka vähänkään sua arvostelee esim liian lihavaksi tms, sellaset ei oo mun eikä sun arvoisia :)

Feministinen itsepuolustuskurssi olisi nyt sulle paikallaan. Järjestetään ainakin Helsingissä. Ei kannata totutella muiden määrityksiin siinä, mitä ja minkälainen pitäisi olla, vaan porskuttaa ylpeänä itsenä eteenpäin, omilla ehdoilla.

EN TUPAKOI, EN JUO ALKOHOLIA, SYÖN TERVEELLISESTI JA LIIKUN! MINÄ EN KUOLE KOSKAAN!!! SAMAA EI VOI SANOA ALOITTAJASTA JA MUISTA KETJUN RUIKUTTAJISTA!

Samanlaisen keskustelun voisi avata esim. alkoholiongelmasta.

En ole itse ylipainoinen, mutta kirjoituksessasi oli silti paljon tuttua minullekin. Olen itse 38-vuotias mies ja olen 165 cm pitkä. Huvittavaa tilanteessani on se, että ihmiset kuvittelevat hyvin usein, että minun täytyy olla jotenkin katkera ja kompleksinen ihminen sen takia, että olen lyhyt. Useinhan lyhyistä miehistä ajatellaan, että he kompensoivat lyhyyttään agressiivisella käytöksellä tai muunlaisella pätemisen tarpeella.

Minulla on kuitenkin normaalilla tavalla terve itsetunto, enkä tunnista itsestäni noita edellämainittuja piirteitä. Myönnän toki, että joskus tämä pituudestani voivottelu vähän ärsyttää: "Mua häiritsee kun sä olet niin lyhyt" tai "Ei noilla senteillä pääse ikinä johtajaksi." No voi voi! Eipä kukaan ihminen saa elämässä kaikkea, minulta jäivät ne liiat senttimetrit saamatta:)

Ehkä kaikkein mielenkiintoisin kommentti on ollut se, että kun olen akateemisesti koulutettu, niin tämä opinnoissa pärjääminenkin on kuulema varmasti oman pituuteni kompensoimista. Olisiko minun pitänyt alisuoriutua opinnoissani sen takia, että olen lyhyt?

Tämän viestiketjun aloittajalle haluaisin sanoa sen, että rakenna itsellesi tervettä itsetuntoa itsestäsi huolehtimalla eli harrasta kuntosi puitteissa sopivaa liikuntaa ja pyri syömään terveellisesti. Itse uskon paljolti siihen, että terve sielu terveessä ruumiissa eli kun oma elämä on tasapainossa, niin silloin tulee toimeen myös itsensä kanssa eivätkä ne muiden mielipiteet silloin niin hirveästi paina. Niinkuin minunkin aloituksestani huomaa, niin ei sitä voi koskaan olla kaikille mieliksi, miksi siis tuhlata siihen energiaansa? Keskity sinä välittämään itsestäsi!

Älä välitä muiden mielipiteistä.
Olen 160cm/120kg, kaunis, seksikäs, ihana, hauska, älykäs ja suosittu nainen. Sinua melkein kymmenen vuotta vanhempi. Minullakin kesti aikansa, ennen kuin opin arvostamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen.Ja juuri se itsearvostus on poikinut eniten positiivisuutta myös ympärilläni. Olin vakavasti koulukiusattu, ja valitsin vielä ensimmäiseksi miehekseni sellaisen joka pönkitti omaa itsetuntoaan alentamalla minua, joten se itsearvostuksen löytäminen ei ollut ihan helppoa. Kunhan löydät itsestäsi sellaisia piirteitä, taitoja ja kykyjä, joissa loistat, ja kehität niitä edelleen, niin pikkuhiljaa sinustakin kasvaa omissakin silmissäsi juuri sellainen ruusu ja orkidea, joka oikeasti oletkin.
Ylipainossa sinullakin on terveysriski niin kuin minullakin, joten paljon tsemppiä laihtumis yritykseen. Taktiikkasi on aivan oikea. Se vaatii pienen päätöksen/monta pientä päätöstä päivässä. Liikuntaa jo harrastat, joten se ei ole ongelma. Yritä päivittäin päättää jokin ihan pieni asia, jonka yrität korjata. Vähennä vähitellen sokeria ja valkoisia hiilihydraatteja (karppaamista en suosittele, koska elimistö tarvitsee hiilareita, ja lisäksi suolisto tarvitsee kuituja, joita parhaiten saa viljatuotteista) vaihda naposteltavia terveellisempiin, sipsit popcorniin, suklaalevy suklaapatukkaan etc. Turha yrittää vaihtaa suklaata omenaan, koska jos tekee mieli suklaata, ei sitä himoa saa selätettyä omenan avulla! Muutoin lisää kasviksia, ne täyttävät ja niissä on vähemmän energiaa suhteessa siihen miten paljon ne täyttävät ja kuinka paljon energiaa niiden sulattaminen vie. Olihan tässä varmasti riittävästi jo. Tsemppiä sinulle! Yritän toki minäkin laihtua, mutten ympäristön asettamien ihanteiden tai painostuksen vuoksi, vaan siksi, että haluan nähdä lapseni kasvavan aikuiseksi, ja hänen lastensa jne, sinultakin varmasti löytyy joku vastaava syy, joka auttaa sinua sisäisesti motivoitumaan. ulkoien motivaatio ei koskaan kovin kauas kanna.

Kyllä on ollut ja on vieläkin,,,tuntuu ettebn tee mitään oikein, en kotona en töissä...koskaan en ole riittävän hyvä sellaisen akuin olen...ja olen juuri kuin sinä taiteellinen käsityöihminen :)

Samoin vastoinkäymisten aallokossa rimpuileva yksinäinen nainen...minulla ikää 34...

Ja en kyllä vielä ole oppinut...mutta jos haluat ystävän tästä kyllä saisi :)

niin ja itellä 165/92...

tarkoituksenakansaa piukentaa paikkoja ^^

Ken ei toista arvostelemetta katsoa voi - käännä katseesi pois! Tämän voit muittamutkitta lausua tai muuta vastaa arvostelijoillesi. Olet oma itsesi pidä siitä kiinni! Ethän masennu - ethän alennu! Sinussa on varmasti yhtäpaljon kuultaa kuin niissä jotka "nälvivät" Sinua - ehkä jopa Sinussa hitunen enemmän! Ole onnellinen!

Äitini sanoisi sinulle: Väitätkö ettei sinulla ole liikaa painoa. Näkeehän tuon kun ei mitkään vaatteet sovi päälle ja koko joutuu ostamaan isompia kokoja.

Minun puolestani jokainen olkoon minkäkokoinen tahansa mutta terveydenhoitokulut voi jokainen läski hoitaa omasta pussistaan myöhemmällä iällä. On faktaa että ylipainoiset ihmiset sairastuvat helpommin sydän- ja verisuonitauteihin, diapetekseen ja muihin tuki- ja liikuntaelin sairauksiin. Jos lihavuus on itseaiheutettua ei noiden hoitoon veroeuroja pitäisi kenenkään odottaa.
"Kannan kiloni ylpeydellä. Jokainen saa olla minkäkokoinen tahtoo. Lihavat on lepposia" ym. paskanjauhanta on aivan turhaa.

Pelkkä liikunta ei ratkaisen painon putoamista, pitää olla myös taukoa palautumiseen. Siinä on kai vähennettävä kaloreita, vaikka pitäisi olla monipuolinen ruokavalio noin muuten. Rasva ja sokeri lihottaa nopeasti, kuitenkin täysin ilman saattaa tulla ongelmia. Se on tasapainottelua.

Suomessa on ikävä kyllä arvostelevaa, vaikka olisi malli, takuulla joku arvostelee. Joskus arvostelevan pitäisi keskittyä omiin puutteisiin, onko itse sitten täydellinen.. arvostelevan luonteen kanssa. Voisiko sanoa jotain kannustavaa ja aidosti ongelmiin auttavaa sen sijaan. Vai onko provosoiminen ja loukkaaminen kiinnostavampaa jonkun mielestä, eihän se tervellistä ole.

No, avauksen kuvassa näytät 50-vuotiaalta katuhuoralta.

ja kun laihdutat, muuttuu narinan kohteet...

"Painoindeksi on: 41,5 - Sairaalloinen lihavuus (arvio vain 20 - 60-vuotiaille)
Mikäli sortuisimme hätiköityyn päätelmään, voisimme sanoa, että normaalipainon ylärajaan (alle 72,3 kg) päästäksesi tulisi sinun laihduttaa 47,8 kg"

painoideksi.org

Onnea laihduttamiseen, ei se helppoa tule olemaan mutta se on kyllä sen arvoista

Mielestäni tässä keskustelussa ei ollut pointtina aloittelijan ylipaino. Vaan se, miksi ihmiset eivät hyväksy toisiaan sellaisena kuin ovat.

Itsekin olen nuori normaalipainoinen ja perusnätti nainen. Saan samanlaista kohtelua kuin keskustelun aloittaja.

Itseään täytyy oppia arvostamaan, sitten vasta muut voivat arvostaa sinua. Jos joku mies kohtelee sinua (aloittaja) tuolla tavalla, niin vaihda miestä. Saat muualta varmasti paremman.

Joo, kyllä se itsensä hyväksyminen kestää kauan, kokemuksesta puhun. Olen kamppailut vuosia huonon itsetunnon kanssa. Ehkei minun olisi tarvinnut jos minua ei olisi arvosteltu niinkuin sinuakin; Olen kuulemma läski, finninaama, outo, sydämetön, tyhmä, liian laiha ja vaikka mitä. Ensiksi vain itkin sitä, että miksen ole täydellinen niinkuin mallit, mutta minut herätti lause, jonka merkitys minun olisi pitänyt tajuta jo heti alussa; muiden mielipiteillä ei ole väliä.

Ensiksi kun kuulin tuon, niin ajattelin että "pah, onhan sillä väliä mitä muut minusta ajattelevat". Halusin satuttaa itseäni ulkonäköni ja MUODEN kritiikin takia, ja purskahdinkin itkuun usein kun näin itseni peilistä. Miellytin muita käyttäytymiselläni, ja peittelin kasvojani aknen ja "rumuuden" takia.

Mutta nyt, kun olen vähän kasvanut, olen ymmärtänyt, että kaikkia joskus kritisoidaan, milloin mistäkin. Mutta minä en välitä. Ei ole aikaa murehtia sitä, mitä toiset sinusta ajattelevat tai sanovat. Sinulla, eikä kenelläkään ole aikaa miellyttää toisia, koska aikasi loppuu. Kaikki ovat erilaisia, ja erilaisuus on rikkaus. Elämän tarkoitus ei ole miellyttää toisia, vaan kuluttaa aika siihen mistä olet kiinnostunut ja josta pidät. Elät vain kerran, vanhempana sinua sitten kaduttaa se, että olet tuhlannut elämäsi suremiseen. Jos omasta mielestäsi näytät kauniilta, niin se on hyvä se, koska omat mielipiteesi omasta itsestäsi ovat arvokkaita. Tänään minua haukuttiin läskiksi, mutta en aio laihduttaa kiloakaan moisen vuoksi :D Mielestäni olen aivan normaalipainoinen, ja haukkujan mielipiteellä ei ole väliä minulle. Suomi on vapaa maa, saan olla millainen haluan! Niin saat sinäkin!
Elämä muuttuu paljon hauskemmaksi jos vain kuljet omia teitäsi etkä poikkea muiden teillä. Ole millainen haluat! Toivon todella, että lakkaat murehtimisen ja jatkat vain eteenpäin elämäsässi, vaikka negatiivista palautetta tulisikin. Kaikilla tulee sitä, et ole siis todellakaan ainoa! Jos tuntuu tosi pahalta, suosittelen puhumaan jonkun läheisen kanssa. Olen nyt 11-vuotias, ja itsetunto oli ihan nollassa siihen asti kunnes kesän lopussa opin hyväksymään itseni.

Olen aina ollut se "luokan erilainen" kaikilla tavoin. Kuuntelen raskasta musiikkia, ja muut kuuntelevat jotain räppiä ja sellaista. Lempibändini on Black Veil Brides, ja kun kerroin sen muille, niin kaikki haukkuivat sen lyttyyn. Mutta mielestäni kyseinen bändi on todella hyvä, enkä lopeta sen kuuntelua muiden mielipiteiden takia. Minulla on myös varhaismurrosikä, joten minulla on akne jne. Muut kiusasivat siitä, ja niin kiusaavat edelleenkin. En enää silti välitä siitä vaikka joku tuleekin haukkumaan minua. Olenhan vain oma itseni.

Tsemppiä kaikille! Tiedän, kuinka rankkaa se on kuulla muiden kritiikkiä, mutta opi sinäkin siihen, ettet välitä siitä! ;)

"Olen aina saanut kuulla ulkonäöstäni. Milloin olin liian laiha, liian lihava, liian pitkä, liian lyhyet hiukset, väärän väriset silmät, en syntynyt pojaksi vaan tytöksi, milloin otin tatuoinni ja miksen olisi jättänyt ottamatta, milloin en käytä meikkiä tai pukeudu naisellisesti, milloin olen muita isompi ja rotevampi, milloin omistan eläimiä mitä muut eivät omista yms. "

- Kuuntelet liikaa muita ihmisiä. En usko, että sama ihminen sanoo kahta ristiriitaista asiaa tai sitten he ovat itsekin täysin hukassa, jolloin sinun ei tulisi edes kuunnella heitä, koska eivät tiedä mistä puhuvat. (liian lihava, liian laiha..)

Annatko itse itsesi olla se mitä olet? Ihan rehellisesti, pysytkö sanomaan, että rakastat jokaista soluasi, kurviasi, olemustasi, jopa tätä valittamista täällä? Rakastatko jokaista hetkeä itsesi kanssa, rakastatko jokaista ajatustasi, joko itsestäsi tai muista? Rakastatko sitä, mitä teet elämälläsi? Sinun ei tarvitse vastata näihin muille vaan itsellesi.

Miksi muiden pitäisi antaa sinun olla mitä olet? Jos muilta kysytään, vikaa löytyy AINA. Ihminen on kehittynyt siihen. Ja mitä luultavammin, et olisi tyytyväinen kehuviinkaan kommentteihin, koska kokisit, etteivät he puhu sinulle totta. Mutta, tässä on sellainen hienovarainen juttu, että ihminen haluaa hyväksyntää myös itsensä ulkopuolelta ja n. 85-95% mitä muut sinusta ajattelevat, vaikuttaa sinuun. Mutta jos tiedostat tämän, sen vaikutus vähenee. Jokainen sanottu asia tai teko vaikuttaa käsitykseesi itsestäsi. Valitse ympärillesi kivoja ihmisiä, jotka kannustavat tai tukevat sinua. Sinun ei tarvitse kestää mitä tahansa, olet ansainnut hyvää kohtelua. Se on ihan luonnollista, että mieli pyrkii pois kivusta ja etsii nautintoa. Pätee monessa asiassa. Kaikessa.

Hyvä nyrkkisääntö elämässä on, että sen sijaan, että miettisi liian tarkkaan miltä joku asia tuntuu (eli MIKÄ joku kyseinen tunne on), keskittyy mielummin siihen, miltä joku asia tuntuu yleisesti (eli onko se HYVÄ vai HUONO). Menee sinne missä tuntuu hyvältä. Miks hakkaisit päätä seinään ja tuhoisit itsesi hankkimalla itsellesi sellasia ihmissuhteita joista jää jatkuvasti paha mieli? Miks hakkais päätä seinään ja puhuis itselleen rumasti? Eihän siinä oo mitään logiikkaa. Se on inhimillistä, kotoa opittua, mutta hyvin hyvin inhottavaa.

Tee itsellesi lista siitä, millä asioilla täytät sun ympärillä olevan tilan, mihin käytät päivän aikaan energiasi, mistä sun päiväsi koostuu ja mitä asioita mietit eniten päivän aikana.. Jos pystyt olemaan itsellesi täysin rehellinen, vaikka silloin kun kukaan ei nää, niin näät aika nopeasti missä menee pieleen. Haluatko oikeasti niitä asioita?

Että sellasta.

Läski on läski ja liian laiha on liian laiha.
Kumpikaan harvemmin vaikuttaa ihmisen persoonaan mutta molemmat kyllä aiheuttaa pahennusta tavalla tai toisella.

Mä samaa painoluokkaa, pari cm:iä pidempi kuin sä ja ikääkin yli 10-v enemmän kuin sulla (36). Mä en kanssa näytä niin "isolta" kuin olen.
Edelleen olen hyvä kuntoinen, monet nuoremmat väsyy paljon aiemmin kuin minä.

Minulla pitkät hiukset, yli puoli selän. Kävelen ryhti suorassa ja "kannan itseni". Meikkaan kylläkin, tosi naturellisti.

Ja samoin muruseni, koko ikäni olen ollut vääränlainen... Silloin nuorempana olin 40-50 kg hoikempi, mutta ei elämä ollut sen ihmeellisempää. Oma itseni oli hakusessa..

Se on ihan sama miltä näytät, minkä kokoinen olet, millaiset hiukset sinulla on.. aina jollain on jotain huomautettavaa ulkonäöstäsi.

Toivon, että ymmärtäisit aiemmin kuin minä, että olet hyvä ja aivan sopiva juuri sellaisena kuin olet. Itse panostaisin mentaalipuolen harjoittamiseen en dieetteihin ( ne tulevat aikanaan jos niin haluat). Opettele siis ensin rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet ja opettele positiivinen ajattelu (tiedän on helvetin hankalia molemmat). Mutta sen jälkeen on vaan ns. taivas rajana ja itse tiedät mitä tehdä.

Joka tapauksessa, älä anna noiden laihdutus-intoilijoiden (olet onnellinen kun painat sen ja sen verran.. ha haa mitä skeidaa, voin kertoa sen) tai muiden arvostelijoiden liittyen hiuksiisi tai muuhun ulkoiseen lannistaa sinua. Tsemppaa, usko itseesi, lue hyviä oppaita/opettele meditoimaan, ja varmasti saat sen mitä itse haluat.

Hae siis ensin mielenrauha itsellesi, rakasta itseäsi, nauti elämästä (se on kuitenkin ihan liian lyhyt). Nauti!!! Meitä on moneksi, onneksi! Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!!!

Minua myös ihmetyttää, miten ihmiset aina arvostelee. Siis miksi ne luulee, että niillä on varaa arvostella minua.

Erittäin usein kun menen johonkin, joku puuttuu olemukseeni. En ole lihava tai laiha, enkä tyyliltäni mitenkään erikoinen tai radikaali. Silti sekä miehet että naiset, puolitutut ja tuntemattomat arvostelee.

- Milloin hiukset on väärin/ homssuiset/ liian säkkärät/ miten ne voi olla noin/ mikset tee niille mitään?!/ ei ne voi olla oikeasti tuollaiset
- nenä väärän muotoinen
- lantio liian leveä
- iho liian hyvä (siksi luonnottoman näköinen)
- milloin on liikaa vaatetta päällä
- liikaa luomia kasvoissa, kulmakarvat liian ylhäällä, väärin meikattu, liian kalpea, punainen, tummat silmänaluset yms.
- silmät ei voi olla luonnostaan tämän väriset
- hammasten oikominen aikuisiällä on ollut turhamaisuuden huippu monelle ja todellinen ärsyke, vaikka kyse ei ole kosmeettisesta oikomisesta

Joskus tuntuu, että kaikki minussa on väärin, miksi en vain saa olla sellainen kuin olen, kun kerran itsellenikin kelpaan. Miten joku jaksaa kiinnostua muiden asioista noin. Jos joku joltain osin poikkeaa muista, niin siihen takerrutaan kuin viimeiseen oljenkorteen. Kerran olin laittanut kukkakoristeen takkiini, niin eiköhän joku tullut selventämään, että se on ihan väärin, se kuuluu laittaa hiuksiin. Mikä on tämä pätemisen tarve?

No, haloo???? 120 kiloa ja 24 ikävuotta.

Et sitten tajua?

Hyvää ne tarkoittavat ja ovat sinusta huolissaan. Ja syystäkin. Jos et tajua, ei kannata enää selittää. Menetetty tapaus.

Ihmiset tuppaavat tietää toisten asiat paremmin.
Itse olen saanut kuulla paljonkin mitä teen väärin ja mitä minussa on vikana. Huomautukset tuntuvat todella pahalta mutta otan ne vaan hiljaa vastaan. Tein lapseni liian pian, olisi pitänyt nauttia ensin miehen kanssa kahdenkeskisestä ajasta. Olen ollut aina liian läski, vaikka todellisuudessa olen ollut joskus alipainoinenkin. Miehet, jopa oma isänikin on ihmetellyt paksuuttani. Miksi minulla on vielä niin iso maha vaikka olet synnyttänyt jo muutama tunti sitten?!
Naapurini ilmoitti ystävällisesti minulle että, voi voi että teidän pitikin ottaa koira, nyt teillä menee kaikki aika koiran hoitoon ja lapset jää heitteille. Samainen naapuri katseli rikkaruohojani ja mainitsi että ne pitäisi nyppiä pois. Tervetuloa nyppimään.. Kyllä noita arvostelijoita riittää. Joskus tekisi mieli vaan jäädä sisälle piiloon kun ei jaksaisi kuunnella. Kai se helpottaa niiden arvostelijoiden oloa tai sitten olen vaan yksinkertaisesti huonompi kuin muut.

Onhan nuo tuttuja tunteita, mutta minulla on hyvin vahva itsetunto. Olen aina ollut oman tieni kulkija. Minulle sanottiin jo parikymmentä vuotta sitten (toiset naiset) että leikkaa hiuksesi, ei tuon ikäisellä enää saa olla pitkiä hiuksia! Kysäsin vain, että missä lakikirjan kohdassa niin mainitaan. Edelleen on puolipitkät, paksut, tummat (tai jotain muuta väriä) hiukset, enkä leikkauta. Saa kampauksia, nutturoita tai liehukoon auki, mikä milloinkin tuntuu mukavalta. Ylipainoa on ja ei ole, sahaa edestakasin, niin kuin yhdellä sun toisella, persettä on, tissejä ei niinkään, mutta seinästä revittykään en ihan kai ole vaikka ikää on. Se on elämää ja kuuluu asiaan. Eli anna ämmien kalkattaa, ovat itse huonolla itsetunnolla varustettuja. Ei sinun, ei minun eikä kenenkään muun tarvitse olla samanlainen kun ne kateelliset ämmät. Minä olen minä, tämän olen saanut ja siihen on tyytyminen. Sama pätee miehiin.

Hei! Kerron oman tarinani. Toivottavasti tästä olisi myös sinulle apua!:)
Itsellä narsistin kanssa 4 vuotta käyty parisuhdehelvetti sai lihomaan yli 25 kg. Itsetunto oli nolla ja lihavuus nolotti, Päätin olla antamatta periksi, vaikka välillä käytiin henkisesti tosi pohjalla. Aloin taas liikkumaan, vähensin herkkuja ja alkoholia ja sain läskiä pois ja lihasta tilalle (tämähän on se paras muoto saada pysyvästi muutoksia). Noh, vaikka laihduin, niin se paha olo sisällä edelleen pysyi. Tilannetta pahensi myös se, että muut lähipiirin ihmiset ja ystävät kiinnittivät syrjäänvetäytymiseeni, melkein tunteettomaan ("mikään ei tunnu missään/miltään")ja negatiiviseen ajatteluuni huomiota ja, koska en puhunut pahasta olostani aina (ajattelin säästää ihmisiä siltä tulvalta) niin en saanut myöskään ymmärrystä osakseni. Mutta tuolloin, en myöskään ollut vielä läpikäynyt kaikkia tuntemuksiani, joten en osannut sanoittaa niitä hyvin.
Tähän väliin voin mainita, että olen sosiaalinen, empaattinen ja aina ollut sellainen ihminen, että kaikesta negatiivisestakin löytyy jotain positiivista, jonka avulla jaksaa/oppii elämässä. Elämä henkisen väkivallan alla sai vain minut kasvattamaan muurin, jonka läpäisemiseksi on saanut kahlata ihan kunnolla. Laihtumisen myötä yritin nostaa itsetuntoani pukeutumalla kalliisti, käymällä kahviloissa ja muutenkin ihmisten ilmoilla, mutta nekään eivät tuoneet kuin lyhyen ilon. Töissä kärsin työpaikkakiusaamisesta ja muutenkin huonosta kohtelusta. Mutta päätin, että otan elämäni takaisin: muutin eri paikkakunnalle, sain mahtavan työn, paljon positiivista palautetta niin työyhteisöltä kuin myös uusilta tuttavuuksilta. Aloin uskoa itseeni ja uskalsin yrittää sellaisia asioita, joita ei edellisessä työpaikassani nähty tärkeinä. Aurinko ja hymy ovat palanneet. Kolmen vuoden aikana olen oppinut eniten itsestäni ja ehkä tärkeintä; hyväksymään itseni omana persoonana, mutta kehittyvänä sellaisena. Käytä vahvuuksiasi ja nauti siitä saadusta hyvästä mielestä. Tärkeintä on oma sisäinen onni, ei toisten miellyttäminen, saati vain ulkokuori. Mutta muista myös kulkea sydän ja korvat auki, niin huomaat, että joka päivä voi saada itselle hyvän mielen ja jotain kaunista muistettavaa :) Tsemiä!

Ihmeellisiä tarinoita tällä palstalla. Minusta on äärimmäisen harvinaista, että ihmiset kommentoivat toistensa ulkonäköä päin naamaa. Lapset ehkä, mutta aikuisten en ole koskaan kuullut tekevän niin. Tai siis jos sisaria ja äitiä ei lasketa :-)