haaveista, yhteydestä, läsnäolosta, toivosta, on vielä yksi asia, josta täytyy luopua: suru. Olen tehnyt surutyötä riittävän pitkään. Olen luopunut. Lopullisesti. Minun ei tarvitse tehdä sitä enää joka ikinen aamu. Joskus suru häivähtää mieleen, mutta sen rinnalle ja ohi ovat nousseet arkiset asiat. Tekeminen, kohtaamiset, uudet haasteet. En tarvitse enää torjuntoja. Jos vastaan tulee ihminen, joka ei niitä tarjoa ja joka on rehellisesti läsnä, otan hänet vastaan. En tarvitse niitä enää.
Kun on luopunut jostain ihmisestä
Pitkä matka takana
4264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin sitähän sitä on täällä tullut tehtyä. Nyt alkaa helpottaa ja menee jo tajuntaan, että se oli siinä. Luopuminen on ollut vaikeinta, mutta aika tekee tehtävänsä. Nyt on alkanut järki palautua pikkuhiljaa ja elämä jo kantaa.Tsemppiä myös sinulle!
Kuin myös. Elämä kantaa.
luopunut=et kelvannut
Niin kai voi sanoa. Eikä se haittaa enää yhtään.