Tarvitsen apua....

Tämä on aika pitkä tarina ja se pitää kertoa alusta jotta sitä voisi ymmärtää jollain tavalla! eli pari kuukautta sitten minulla alkoi trvota jalat ja silmäluomet, koulussa lähettivät terkalle ja terkka suositteli pikasesti menemään terveyskeskuseen ja sieltä ne lähetti jorviin, jorvissa labrakokeisiin ja siellä sitten todettiin että munuaisissa on jotain vikaa, pistivät tippaan ja makasin sitten viikon siellä sairaalassa, minulla oli nefroottinen oireyhtymä, eli kuten jo sanoin joku munuais tauti, minulla oli paljon lääkkeitä mutta sivuoireet eivät vielä olleet alkaneet silloin... siis oli kortisonia 70mg joka on tosi paljon... mutta siis jalkojen turvorus saatiin pois ja luomien sairaalassa ja näytin omalta itseltäni, sitten kun olin päässyt sairaalasta kotiin kaikki alkoi, kortisoni turvotti ensin vain mahaa ja poskia, lisäksi mielialan vaihtelua ja sellaista, ruokahalukin kasvoi, ne olivat ensimmäiset oireet lääkekuurissani. Koulussa kun söimme eväitä luokallamme oleva poika kiusasi läskiksi vaikka yritin selittää että johtuu lääkkeistä, ja se vastasi että niin varmaan, minulla on poikaystävä joka oli tällä hetkellä australiassa, kerroin siitä hänelle, mutta ei pätkääkään tuntunut välittävän, jatkoin elämääni, olen siis normaalipainoinen muuten, ehkä siinä vähän alipainon rajamaissakin välillä... paitsi nyt normaalipainoinen kun ruokahalu kasvoi ja lihoin muutaman kilon ja nyt olen normaalipainoinen taas, mutta nöytän läskiltä koska kortisonilääkkeestä tuli minulle joku hiiva tauti (johon lääkkeet jo) josta selittämättömästi kertyi rasvaa poskiin ja leuan alle, kuka minua enää uskoisi jos sanoisin olevani normaalipainoinen, olen tällä hetkellä muutenkin hiukan masentunut, koska en ole oma itseni enää millään tavalla... ennen olin kovaäänisempi ja nauroin paljon ja olin eloisa, nykyään olen vaisu enkä mielelläni puhu mitään... lisäksi poikaystävä ei vastaa enää viesteihini, vaikka on nähnyt ne ja on nyt suomessa, pelkään että hän jättäisi minut, ja minusta tuntuu etten osaisi elää ilman häntä, olen tosi stressaantunut, enkä saisi stressata, en tiedä enää mihin uskoa ja kaikki muutokset on sen pirun kortisonin syytä! en halua että kukaan näkee minua, koska en haluaisi nähdä itseänikään, minusta vain tuntuu että kaikki minulle tärkeät ihmiset unohtavat minut joten en tiedä enää mitä tehdä, tarvitsen apua! olen 13 eikä muutenkaan hyvä itsetunto ole ja nämä muutokset ovat jo liikaa minulle! nyt kortisonia syön 50mg vuorokaudessa... ja se jo ajaa hulluuteen jos tietää mitä kaikkia sivuvaikutuksia siitä tulee ja minulla on jo kaikki mitä olen kuullut, se pilasi lihas toimintani melkein kokonaan! nyt syön proteiini lisä juttuja, siis jotain valion jogurtteja ja sellaisia sen takia! siis jalat saattaa yht äkkiä pettää alta, vaikka lihakset löytyy, olen siis ratsastaja joten todellakin löytyy! olen harrastanut noin 6 vuotta ja omistan 2 hevosta :)
476
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Paska juttu, en oikein tiedä miten auttaa. Onko tää oireyhtymä siis krooninen sairaus vaiko ei (en nyt millään jaksais googlettaa)?

Ps. Kappalejaot olis jees.

Äänestä
  • no en tiiä, ei kannata kyl muutenkaa googlata koko sairautta! sielt tulee kaikkee tosi interesting asiaa, kaveri nimittäin kerran googlas ja tuli sitä asiaa vähä ylimäärästä.
    nyt on kappalejako, onko tyytyväinen?

    Äänestä

Oon oikeasti tosi pahoillani sun takia, älä välitä idiooteista. Kyllä kaikkien täysjärkisten ihmisten pitäisi ymmärtää, kun kerrot lääkityksestäsi! Mutta niinkuin sanoin, paska juttu. Varsinkin 13-vuotiaalle, silloin on tosi herkkä ja epävarma...

Toivottavasti kaverit ja hevoset (tekee mieli ratsastamaan, oli pakko lopettaa ajan- ja rahanpuutteen vuoksi...) sentään piristää!

Äänestä

Koita puhuu vanhemmilles siitä miltä susta tuntuu ja miten lääkkeet vaikuttaa suhun.
Muuta en voi neuvoa :(

Toivottavasti asiasi menevät paranemaan päin edes vähän!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


LääkePrinsessa kirjoitti:

Tämä on aika pitkä tarina ja se pitää kertoa alusta jotta sitä voisi ymmärtää jollain tavalla! eli pari kuukautta sitten minulla alkoi trvota jalat ja silmäluomet, koulussa lähettivät terkalle ja terkka suositteli pikasesti menemään terveyskeskuseen ja sieltä ne lähetti jorviin, jorvissa labrakokeisiin ja siellä sitten todettiin että munuaisissa on jotain vikaa, pistivät tippaan ja makasin sitten viikon siellä sairaalassa, minulla oli nefroottinen oireyhtymä, eli kuten jo sanoin joku munuais tauti, minulla oli paljon lääkkeitä mutta sivuoireet eivät vielä olleet alkaneet silloin... siis oli kortisonia 70mg joka on tosi paljon... mutta siis jalkojen turvorus saatiin pois ja luomien sairaalassa ja näytin omalta itseltäni, sitten kun olin päässyt sairaalasta kotiin kaikki alkoi, kortisoni turvotti ensin vain mahaa ja poskia, lisäksi mielialan vaihtelua ja sellaista, ruokahalukin kasvoi, ne olivat ensimmäiset oireet lääkekuurissani. Koulussa kun söimme eväitä luokallamme oleva poika kiusasi läskiksi vaikka yritin selittää että johtuu lääkkeistä, ja se vastasi että niin varmaan, minulla on poikaystävä joka oli tällä hetkellä australiassa, kerroin siitä hänelle, mutta ei pätkääkään tuntunut välittävän, jatkoin elämääni, olen siis normaalipainoinen muuten, ehkä siinä vähän alipainon rajamaissakin välillä... paitsi nyt normaalipainoinen kun ruokahalu kasvoi ja lihoin muutaman kilon ja nyt olen normaalipainoinen taas, mutta nöytän läskiltä koska kortisonilääkkeestä tuli minulle joku hiiva tauti (johon lääkkeet jo) josta selittämättömästi kertyi rasvaa poskiin ja leuan alle, kuka minua enää uskoisi jos sanoisin olevani normaalipainoinen, olen tällä hetkellä muutenkin hiukan masentunut, koska en ole oma itseni enää millään tavalla... ennen olin kovaäänisempi ja nauroin paljon ja olin eloisa, nykyään olen vaisu enkä mielelläni puhu mitään... lisäksi poikaystävä ei vastaa enää viesteihini, vaikka on nähnyt ne ja on nyt suomessa, pelkään että hän jättäisi minut, ja minusta tuntuu etten osaisi elää ilman häntä, olen tosi stressaantunut, enkä saisi stressata, en tiedä enää mihin uskoa ja kaikki muutokset on sen pirun kortisonin syytä! en halua että kukaan näkee minua, koska en haluaisi nähdä itseänikään, minusta vain tuntuu että kaikki minulle tärkeät ihmiset unohtavat minut joten en tiedä enää mitä tehdä, tarvitsen apua! olen 13 eikä muutenkaan hyvä itsetunto ole ja nämä muutokset ovat jo liikaa minulle! nyt kortisonia syön 50mg vuorokaudessa... ja se jo ajaa hulluuteen jos tietää mitä kaikkia sivuvaikutuksia siitä tulee ja minulla on jo kaikki mitä olen kuullut, se pilasi lihas toimintani melkein kokonaan! nyt syön proteiini lisä juttuja, siis jotain valion jogurtteja ja sellaisia sen takia! siis jalat saattaa yht äkkiä pettää alta, vaikka lihakset löytyy, olen siis ratsastaja joten todellakin löytyy! olen harrastanut noin 6 vuotta ja omistan 2 hevosta :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu