Vanhoista AIV-lasipulloista asiaa

http://fi.wikipedia.org/wiki/AIV-rehu

Riippuen vähän miten vanhat pullot? Suolahapon ja / tai rikkihapon suoloja=

Onko ihan AIV-hapon jäljiltä? Meinaan, että nuo lasipullot on aika vanhoja ja voi olla säilytetty ihan mitä tahansa vuosien varrella.
Kokemuksella voin sanoa, että aika huonoja pulloja, oikein ihmettelen, ettei enempi vahinkoja sattunut niiden kanssa. Olihan niissä se kori mukana lastujen kanssa, mutta silti.
Olin aikoinaan maanviljelyskoulussa ja kaverit raahasivat suurella vaivalla navetan ullakolta tälläisen lasipullon vaatekaappiimme, kovalla vaivalla siihen lasiseen kierrekorkkiin porattiin tärpätin kanssa reikä konehallilla ja sitten se riivatun pullo hajosi ennen kiljun valmistumista.
Kotonani oli myös tälläinen lasipullo, siihen säilöttiin kurkkuja monet vuodet Atamonin kanssa ja hyviä kurkkuja olivatkin, pitkillä pihdeillä niitä kurkkuja sieltä pullosta sitten talvella pyydystettiin, kunnes yhtenä syksynä pulloa pestessä se räjähti.
Kaupassa harjoittelijana ollessani vanhat miehet kertoivat näiden lasisten AIV-pullojen vaaroista, kuinka niitä täytettiin rautatieasemalla suuresta säiliöstä ja aina sillä keikalla oli vaatteet menneet uusiksi, kun happoa roiskui vaatteille taikka pulloja meni rikki.

Minä ostin aiv-pullon ja se on nyt keräysastiana sinne asti, kunnes tyhjennän sen.

Minä ostin aiv-pullon, toin pyörällä kotiin ehjänä. On sisällä jotain ainetta kiinni pullossa rakeina muutama rae pinnassa. Olen alkanut kerätä viiden euron seteleitä pulloon. Ajattelin pohjan täyttää niillä. Kun pullosta setelit ottaa, riittänee pitkät kapeakärkiset pihdit tai sitten imuroin huonekalusuuttimella pullon tyhjäksi. Saa nähdä, miten käy. Palaako kädet rikkihapossa vai onko se rehua, mikä on sisällä pullon suuosassa.

Otin teidän kertomustenne jälkeen setelit pois pullosta, etteivät syty tuleen. Olkoon koristeena.

Saitte väärää tietoa pulloista. Se mitä sisällä on, on aiv-rehua, ei rikki tai suolahapon suoloja. Pullot ovat turvallisia käyttää. Minäkin säikähdin ja kysyin asiaa ja sain neuvoksi pestä pullon fairilla. Niinpä otin pari kymmentä litraa vettä, pulloharjan ja pesin pullon parvekkeella. Nyt odotan pullon kuivumista ja laitan sinne ison tukun seteleitä. Kannattaa kokeilla, eikä uskoa kaikkia.

Jopa on koko ajan kirjoitellut ALV-pulloista.....

Kiitos nimittelystä, kyse oli vain pulloista.

Kuule, jos tämä aiv-liuos ei aiheuttanut lehmille vaaraa, tuskin se tekee sitä minullekaan. Uskoin kuule, että niissä oli osaksi rikkihapon ja suolahapon suoloja, joita lehmien rehuun säilömisessä käytettiin. Mistäs minä tietäisin, kun en ole lehmää ikinä hoitanut enkä aiv-pullon sisällöstä näin ollen voikaan tietää mitään. Jos aiv-liuos ei ollut vaarallista, voinen laittaa vaikka kuivakukkia tai kolikoita yms. Pulloon, kunhan se on kuivunut parvekkeella.

Kiitos tiedosta. Pullon pesun jälkeen nostin aiv-pullon olohuoneeseen. Yön kokonaan oli erittäin täyttävää hengittäessä ja tuntui hankalalta joskus hengittää. Kun mietin, niin tulin siihen tulokseen, että rehun haju yhdistettynä kastuneen pajukorin hajuun sai tuon hengitysvaikeuden aikaan. Pullossa oli rehua ollut, huomasin pois pestessäni. Lisäksi jos pullo oli heinien lähellä, niin korissa tuoksui myös heinä. Yleensä rehu ja kastunut paju. Kyllä pullot ovat turvallisia käyttää, ei niitä muuten myydä. Kaikki haluavat niitä. Minulle vastaan tuli mammuttitorilta kotiin pulloa kuljettaessani kolme ihmistä ja kaksi kyseli pulloista, mistä niitä saa ja yksi työmies olisi jo suoraan tiellä ostanut pullon ja maksanut käteen. Tällä pullolla on kysyntää niin kuin yleensäkin tonkilla ja aiv-pullolla. Kysyntää lisää huono saatavuus ja pitkät matkat, joiden takaa niitä täytyy käydä hakemassa. Mammuttitorilla oli 4 km päässä. Kävelin pullon kanssa kotiin.

Kyselin ja kerroin pulloni hajusta ja rehusta ja hankkijan asiakaspalvelija sanoi syyksi tai ainakin oletti maataloudessa aiv-rehun yhteydessä käytetyn muurahaishapon. Katselin ja kyselin hankkijalta hajun pois saamista ja he sanoivat, että sooda ottaa muurahaishapon ja aiv-hapon eli liuoksen hajun ja jäänteet pullosta pois. Niimpä ostin ison purkin soodaa, kaadoin pulloon ja kymmenen litraa vettä päälle. Huuhdon jälkikäteen vedellä pullon. Näinkin yksinkertaisesti voi itseään auttaa, kun kyselee.

Pitihän se pestä uudelleen pullo, kun kahden vesipesunkin jälkeen pullosta nousi melkein hajutonta kaasun tuoksua. Kun olin hengitys melkein lamaantuneena sitä yön haistellut, soitin hankkijalle, kerroin pullosta ja kysyin, mitä mahdollisesti lienee säilytetty pullossa. Minä sanoin rehua, mutta asiantuntija sanoi muurahaishappoa luultavasti. Kysyin sitten, miten hajun saa pois. Asiantuntija sanoi, että kokeile soodaa. No, minä kaadoin pulloon 1,5 desilitraa soodaa ja vettä vajaan sankollisen. Harjasin ja liotin parikymmentä minuuttia. Haju lähti, eikä mitään tuoksua ole enää ollut.

Kiitos tiedosta. Silloin, kuten netti kertoi, veden vaikutuksesta rikkihappo ja suolahappo, niin sanotut jäänteet; muodostivat häkää, joka kävi hengitykseeni. Kun se poistui aamulla ja loput neutraloituivat soodan vaikutuksesta, pullossa ei pitäisi olla mitään, miksi sitä ei voisi pitää koristeena menneiltä ajoilta asutussa huoneistossani eli kodissani.

Miksi teidän maajussien mielestä tonkkia ja aiv-pulloja ei saisi pitää keräilyesineinä, joilla on hyötytarkoitus. Jos minä löydän jotain hyviä käyttöesineitä, otan sen ja pidän.

Kiitos, kun varoitit. Pesin soodavedellä pullon ulkoa huuhdellen ja sisältä pulloharjalla pesten. Jos erikoisia oirehtimisia tulee, heitän roskiin. Ei ole hajua enää eikä vaikeaa hengittää, kuten yksi vuorokausi sitten. On varmaan kaasua ollut, mutta jos ehjänä pysyy, koristeena pidän.

Alkuun en huomioinut aiv-pullossa olevia mustan ruskeita kohtia, koska ne olivat pohjassa pajukorissa. Sitten minulle alkoi puhua mies ja sanoi, että jos hänelle tarjoaisi tuttava vastaavan pajukoripullon, hän pitäisi sitä selvänä murhayrityksenä, koska jäljet on tehnyt rikkihappo, joka on syövyttänyt pullon pohjan ruskean mustaksi, eikä happo lähde korista, koska on siihen imeytynyt ja hän kehoitti rahan menosta huolimatta viemään pullon roskiin nopeasti. Minä kuuntelin ja hän kertoi, että kerrostalon lämmityskaudella pajukori voi siihen imeytyneen hapon vaikutuksesta syttyä jopa tuleen. Otin tämän tosissani ja kävin viemässä syöpyneen korin pulloineen roskiin. Ajattelin isäntää ja tajusin, että tämä nuori maanviljelijä ei tiennyt liuksen vaaroja myyntiin koria tuodessaan, eikä ole näin ollen syyllinen, koska tietämättömyys tekee hänestä sellaisen, ettei häntä voida syyttää.

Minulle järki tuli iltajunassa, kun tajusin, että pullo on luultavasti 47-50 vuotta vanha, eikä vieläkään ole syttynyt tuleen eikä polttamat alueetkaan enää lisää syöpyneet. En siis pitänyt ajatuksesta hävittää pullo, vaan hain sen takaisin ja laitoin esille.

Mieleeni tuli edelleen epäilys, että entäpä jos jotain myrkkyjä on edelleen pullon pajukorissa, onhan se pohjasta harmaan musta. Nii otin pullon ja vein suihkuun ja suihkutin korin pulloineen joka puolelta. Korista irtosi hyönteinen, uskoisin kuivuneen vuosikymmenien aikana. En löytänyt toista, eikä noussut viemäristä ylös, en ole löytänyt. Hyönteinen oli musta pitkäjalkainen pyöreä eläin. Ensin uskoin torakaksi, mutta kolmen ja puolen viikonkaan kuluttua ei ole tullut puremia ja pullo on ollut koko ajan olohuoneessa kuivuttuaan parvekkeella. Ei ole myöskään kävelleet olohuoneessa. Olutpullo, iso vaalean vihreä ja käymiseen tarkoitettu pullo pajukorissa yhdessä kolmen muun pullon kanssa muodostavat kokoelman, joka minulla on. Pidän pulloista ja ne ovat esillä olohuoneessa.

Minun naapurissani on lähemmä sata litraa vetävä aiv-pullo. Pariskunta pesi sen vastattain, on vuosia ollut valkoisia rakeita sisällä ja sihahdellutkin. Ei ole syttynyt tuleen eikä syty enää, kun on pesty. Näin entisestä hylkytavarasta tulee kaikkien arvostamaa . Näinhän se maataloudessa menee. Entiset suomen karjan lehmät ja sonnitkin ovat arvotavaraa, jotka on hinnoiteltu 50000-5000 maksaviksi kappaleelta. Lehmää kohti nääs. Miksi siis heittää arvotavaraa pois, jos tällaisia hintoja on lehmän arvo rahassa, vaikka ne ei olekaan ulkolaisia rotuja. Niiden harvinaisuuden vuoksi näitä eläimiä arvostetaan. Kannattakaa suomen karjaa, minä ainakin kannatan.

Nyt lienee kyse pullosta, jota näiden eläinten ruokintaan on käytetty sivutuotteena. Minun lapsuudessani aiv-pullo ilman koria koristi läheisen sukulaisen kotia. Nyt olen melkein kuusikymmentä. Koristeena aiv-pullo on arvostettu ja sitä ei ole joka torpassa eikä tonkkiakaan nykyään. Rahaa säästän tonkkaan vähin erin heitän pohjalle. Näkyvillä kun on, on herättänyt naapurin huomion. Vaimo huusi miehelleen, miksi sillä on tonkassa rahaa ja näkyvillä. Pullokokoelmani on esillä. Siihen kuuluu pari pajukorissa olevaa pulloa, viini pullo ja aiv-pullo nääs, omenaviinipullo 15-20 litran ja pari pientä aiv-pullon kaltaista pulloa sekä isokokoinen keramiikkapullo. Ovat esillä olohuoneessa. Näiden säilyttäminen on minulle tärkeää, niitä voi käyttää alkuperäistarkoituksessa ja erilaisten esineiden keräilyyn, kuten kalliiden nappien, korkkien, vanhojen rahojen keräilyyn, kuten markkojen, kuparikolikoiden, setelienkin keräilyyn. Aiv-pullojen sisällä lienee usein liuoksen jäämiä, kuivaneita rakeita. Ainakin minun pullossani oli ja on edelleen. Eivät ole haitanneet keräilyä, eikä hajua ole tullut.

Aiv-pullot ovat olleet hyvää tekoa, kun ovat kestäneet. Nykyaikana näitä ei saa muualta, kuin kirpparilta ja maataloista, jos sattuu enää olemaan. Kuulin kertomuksen tonkasta, jonka eräs mies osti. Tämä herra kiinnitti tonkan kannen raolleen, jotta perhe voi laittaa kolikoita tonkkaan. Tämän herran kaverikin innostui asiasta ja etsittyään löysi itselleen pienempi kokoisen tonkan. Näinkin voi asian nähdä, mutta säilöntä ja käymisastiana olen kuullut tonkkia ja pullojakin käytetyn.

Käymisastiana käytän käymispulloa ison kaljaerän tekoon tai sitten sankoon laitan kaljan tulemaan. Alusta astikin vanhalla tavalla olen kerran muistaakseni tehnyt. Nykyään käytetään paljon kaljauutteita, joita saa marketeista ostaa muutamalla eurolla paketin hiivoineen.

Minä sain aiv-pullosta rakeet pois vesihuuhtelulla ja pulloharjalla. Kuulin soodaveden neutraloivan aiv-liuoksen jäämiä, joten lopuksi tein soodasta ja vedestä liuoksen ja huuhtelin pullon ja korin ulkoa ja päältä. Irtosi iso kuollut eläin, mutta on nykyään viemärissä, eikä ole kahteen kuukauteen pois tullut, eikä muita eläimiä näkynyt. Pullossa on edelleen jotain pientä sisällä, mutta hengitystä ei haittaa eikä silmiäkään kirvele, joten kaipa ne hapot poistuivat vesipesun myötä. Minä viimeksi laitoin seteleitä pulloon ja sitten otin imurilla poiskin, mutta kova halu säästää on, joten eiköhän pulloon saada täytettä, ellen rupea kaljan tekoon koko perheelle.

Pulloja on ainakin 30 ja 50 ja 60 litran pulloja. Näitä olen nähnyt viimeksi kirpparilla sekä myös puhallettuja vanhoja pulloja pari kappaletta.