Juttelimme eilen tyttäreni kanssa vanhuksien pahoinpitelystä ja ryöstämisestä.
Kerroin kuinka eräs tuttavani oli aiemmin maininnut, että tämä on vähän huonoksi mainittua paikkaa asua tuollaisten asioitten suhteen.
Minulla oli ”veska” sattumalta avoinna pöydällä ja tytär siinä jutellessa mainitsi että juuri noihin ne tunkeutujat ensiksi kiinnittävät huomionsa.
Illalla hain jotain sieltä veskasta ja yht’äkkiä tuli mieleeni nuo tunkeutujat.
Ajattelin että otankin pois kukkaroni jonnekin piiloon ettei sitä ainakaan kukaan vie.
Istun tässä ikkunan alla koneineni ja hoksasin että verhon taaksepa sen piilotankin.
Äsken juuri tuli kova jano ja ajattelin poiketa ostamaan vaikka Jaffaa.
Mutta se lompakko, se oli kadonnut niin etten mistään sitä löytänyt. Soitin numeropalveluun saadakseni kaupan numeron jossa eilen kävin. Olin nimittäin varma että sinne sen olin jättänyt.
Mutta numeropalvelusta ei löytynyt meidän Sokoksen numeroa, eikä siinä mikään muu auttanut, kuin rynttyyt niskaan ja kysymään k.o. kaupasta.
Mutta turhaan menin ei sieltä ollut löytynyt mitään.
Kotiin kävellessäni mietiskelin iltaisia askareitani, että jos se kuitenkin jostain nurkasta löytyy.
Muisti, kun tulin kaupan eteiseen, joku oli laittamassa eteisessä pulloja palautukseen ja siinä paikassa muistin kuinka illalla harmittelin kukkaro kädessä kun en ollut muistanut antaa niitä pullonpalautus kuitteja kassalle.
Huh, helpotusta. Siitä paikasta muuttui ulkona olemiseni lenkkeilyksi ja oli mukava jatkaa kotiin päin matkaa.
(Tuli varoitus, juuri kun yritin kirjautua tälle sivulle, että olisin menemättä koska sivustolla on joku.... olisiko ollut virus)
Kerroin kuinka eräs tuttavani oli aiemmin maininnut, että tämä on vähän huonoksi mainittua paikkaa asua tuollaisten asioitten suhteen.
Minulla oli ”veska” sattumalta avoinna pöydällä ja tytär siinä jutellessa mainitsi että juuri noihin ne tunkeutujat ensiksi kiinnittävät huomionsa.
Illalla hain jotain sieltä veskasta ja yht’äkkiä tuli mieleeni nuo tunkeutujat.
Ajattelin että otankin pois kukkaroni jonnekin piiloon ettei sitä ainakaan kukaan vie.
Istun tässä ikkunan alla koneineni ja hoksasin että verhon taaksepa sen piilotankin.
Äsken juuri tuli kova jano ja ajattelin poiketa ostamaan vaikka Jaffaa.
Mutta se lompakko, se oli kadonnut niin etten mistään sitä löytänyt. Soitin numeropalveluun saadakseni kaupan numeron jossa eilen kävin. Olin nimittäin varma että sinne sen olin jättänyt.
Mutta numeropalvelusta ei löytynyt meidän Sokoksen numeroa, eikä siinä mikään muu auttanut, kuin rynttyyt niskaan ja kysymään k.o. kaupasta.
Mutta turhaan menin ei sieltä ollut löytynyt mitään.
Kotiin kävellessäni mietiskelin iltaisia askareitani, että jos se kuitenkin jostain nurkasta löytyy.
Muisti, kun tulin kaupan eteiseen, joku oli laittamassa eteisessä pulloja palautukseen ja siinä paikassa muistin kuinka illalla harmittelin kukkaro kädessä kun en ollut muistanut antaa niitä pullonpalautus kuitteja kassalle.
Huh, helpotusta. Siitä paikasta muuttui ulkona olemiseni lenkkeilyksi ja oli mukava jatkaa kotiin päin matkaa.
(Tuli varoitus, juuri kun yritin kirjautua tälle sivulle, että olisin menemättä koska sivustolla on joku.... olisiko ollut virus)
Vastaukset 10
Vanhimmat
fiuliin -- kyllä sellainen on minullekkin tullut ,ilmoitus että Tämä yhteys ei ole luotettu -
Minä varmistin viirusohjelmani ja sen joka valvoo tätäkin sivua . Pitäis olla kunnossa . En pääse kirjautumaan , enkä tykkää kirjoitella puskasta. Niinkun et sinäkään . ainakin nimi on aina näkyvissä.
Meillä kun ei ole niitä "luurankoja kaapissa" .
Muuten näin voi helposti käydä ,kun on laittavinansa jonkun tavaran varmaanpaikkaan .
mutta hyvä kun sait taas olla rauhallinen --kaikki hyvin -
Näitä tulee minullekkin , et ole yksin.
Kuulehan Fiiulin.
Olen sinua nuorempi (tiedän) mutta usein on kukkaro hukassa ja paperi jonka juuri laitoin varmaan talteen on kadonnut jonnekin.
Kukahan se käy sekoittamassa, avaimetkin aina väärässä paikassa, juurihan niitä käytin.
On ne läytyneet avaimet ovesta, tuosta porrashuoneen puolelta useinkin.
Kun on kantamuksia ja avaa oven jäävät avaimet siihen. Sitten niitä hakee koirien ja kissojen kanssa.
Älä välitä, meillä kaikilla on noita muistikatkoja jotka eivät suinkaan ole vaarallisia!
Minä olin ennen avain kaulassa lapsi,nyt olen avain kaulassa mummi.
Minulla on tuossa sisä ovessa koukku missä avain roikkuu,kun olen sisällä ja kolahtaa kun olen ulos lähdöss,josta laitan avaimen kaulaani.
Ei sen puoleen olen parikertaa lähtenyt semmosella kiireellä että avain on jäänyt ja olen joutunut huoltomiehen kutsumaan.
Nyt olen oppinut kopasemaan kaulaani ennen kun kun suljen ulomman oven.
Johan nyt on kumma kun ei ota nimmaria vastaan ja anna lähettää viestiä äääärrrrrr......
Lapsuuteni aikaan maaseudulla ei tarvinnut lukita ovia. Ehkä sama käytäntö on vieläkin jossainsyrjäseudulla, kaukana autoteistä.
Sittemmin maantie rakennettiin meidänkin metsätilan halki yhdistämään kyliä toisiinsa. Kun talo jäi talveksi kylmilleen, rosvo ajoi pihaan ja veti 'tarvitsemansa' irtaimiston mennessään.
Nykyään olen siirtynyt jo vuosia sitten avainkaulatyypiksi. Muuten ne olisivat aina kateissa. Sama tietysti kännykälle ja lompakolle.
Muuten tuo nimim.Fiuliin keino ulkoilemaan, vaikka hampaat irvessä ja puoli pakolla on hyvä ohje kremppojen vaivaamalle ikäihmiselle.
Ja olisi tuhansille masennus muita häiriöitä poteville nuoremmillekin. Jotkut heistä sanovat, ettei ole voimia mennä edes lähikauppaan ostoksille.
No mutta kyllä täytyi huvikseen aloittajan kirjoittaa tuon tapahtuman! Laittaa nyt kukkaro verhon taakse, suoraan ikkunalle näkyviin !!! jos rosmoja pelkäsi, huumoria riittää jo ajatuksessa.
Se, ettei nyt muistanut lähtiessään, tyttären peloiteltua suotta, on ymmärrettävää, mutta ei nyt sentään houkuttimeksi ikkunaan! Voihan nenä!
Tuo lenkille lähteminen on kyllä ihan oikein, niin kurjaa kun onkin pukeutua enemmän kuin lämpimänä vuoden aikana, ainakin minä en siitä tykkää,...muistin juuri, että taidat asua kerrostalossa nykyään, silloin sen verhon taakse piiloittaminen on ymmärrettävämpää.
Tuskin nyt sisään tunkeilijoita sentään taloissa liikkuu, ja onhan turvaketju hyvä asentaa uudelleen jos se antaa turvaa!
E n huvikseni, vaan tyhmyyttäni.
Kas vaan, kurkistin verhon taa , ja huomasin että ulkopuoleltahan sille ei ole mitään suojaa.
Mutta ajattelinkin varmaan että tunkevat itsensä ovesta sisäpuolelle ja minulla on paksut tukevat verhot joitten takaa ei heti huomata
Ja vitsinähän minä tosin noin kirjoittelin, en ole arkalasta kotoisin niin että pelästyisin pilailujutuistamme.
Etkö sitä tajunnut vaikka muuten olet kertomisistasi päätellen ennemmin leikkiä ymmärtävä kuin tosikko.
EN asu kerrostalossa vaan rivitalossa isojen kuusien katveessa.
Huomasin tässä että edellisellä asukkaalla on ollut turvaketju, mutta se on repimällä revitty irti.
Kun asuimme kotona (pellon toisella puolen) meillä oli aina ovi lukitsematta päivisin, ei tullut varkaita vaan noita opiskelijoita ja ulkomaalaisia myymässä töherryksiään .
Muistivinkki teille! Kävele kodin joka huoneessa miettien olitko siinä huoneessa ja huoneesta toiseen, mitä teit siinä. Sanottiin jossain medialehdessä, että ihmisen muistikuva/jälki onkin lokeroitu johonkin "huoneeseen". Ainakin se vinkki auttoi minua, kun etsin tiettyä tavaraa.
Äidilläni oli kai tapana laittaa irtonaiset rahat turvaavan kirjahyllyssä olevien kirjojen sisään ja unohtaa sitten, mikä se kirja oli.
Onneksi joku meistä "perillisistä" huomasi sen, kun selasi sattumalta jotain kirjaa. Sitten piti tietysti selata jok'íkinen kirja läpi.
Ei meistä rikkaita silti tullut.