ettei musta ole enää liian vakituisiin parisuhteisiin. Ei edes ajan kanssa. En myöskään halua harrastaa irtoseksisuhteita.
Haluan elää loppuelämäni ns. "yksin". Kyse ei ole siitä että vihaisin miehiä. En vaan enää niin monen huonon kokemuksen / pettymyksen jälkeen luota kehenkään, että pystyisin mihinkään vakavaan. Olen menettänyt kaksi lastani kuolemalle, sekin on muuttanut minua myös niin, etten ole enää koskaan entiselläni. Tapailen ihmisiä toki aina kun jaksan, ja minulla on ystäviä sitä varten, mutta saman katon alle minusta ei enää ole kenenkään kanssa. Yritä ymmärtää.
Haluan elää loppuelämäni ns. "yksin". Kyse ei ole siitä että vihaisin miehiä. En vaan enää niin monen huonon kokemuksen / pettymyksen jälkeen luota kehenkään, että pystyisin mihinkään vakavaan. Olen menettänyt kaksi lastani kuolemalle, sekin on muuttanut minua myös niin, etten ole enää koskaan entiselläni. Tapailen ihmisiä toki aina kun jaksan, ja minulla on ystäviä sitä varten, mutta saman katon alle minusta ei enää ole kenenkään kanssa. Yritä ymmärtää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi sitä aina pitäisi heti lyödä hynttyyt yhteen. Voihan sitä olla yhdessä, vaikka olisi omat asunnot. Jos alkaa ahdistaa ja vituttaa, niin voi vetäytyä sinne omaan soppeen.
Ei löydä sanoja ,miten oman lapsen menetys voi sattua,kuitenkin toinen voi ymmärtää kaikenlaista elämästä ja sen tuomasta ikävistäkin asioista. Älä työnnä pois ,sitä tärkeintä ihmistä ,joka haluaa sinule vain hyvää.
Olen pahoillani etten jaksanut kirjoittaa aloituksessani paljoa. Olen huono kirjoittelemaan yleisille palstoille tms.
Hän ei ole halunnut minulle vain hyvää. Kunpa niin olisikin. Mutta valheita, syyttelyä turhista asioista joita ei ole tapahtunut. Silti hän olisi halunnut enemmän minusta, en vain ole valmis siihen. Tarvitsen luotettavan ymmärtävän ihmisen, ja aikaa. Ehkä hän ei edes lue näitä, enhän minäkään kuin silloin tällöin.
Ehkäpä teidän pitäisi olla ystäviä. Silloin näkee voiko toiseen luottaa ja millainen toinen on. Ei pidä hätäillä tai luoda turhia toiveunia parisuhteesta varsinkin kun on noin traaginen menneisyys takana.
No näin naisena kaikkea ikävää kokeena voin sanoa,ettei meistä kukaan ole ennustaja ja koskaan ei tiedä mitä maailma kuljettaa eteen. Ikäviä ja surullisia asioita sattuu ja eläminen tässä hetkessä muistojen kanssa antaa kyllä voimia jatkaa. Voimia sullekkin ja vannomatta paras.
Ymmärrän hyvin aloittajaa, että oman lapsen menetys on pahinta mitä voi sattua. Yleensä luopuminen on pahinta, oli se lapsi tai puoliso, kaikesta pitää tunnetasolla käydä läpi luopuminen.
Kuten joku sanoi, elä työnnä pois ihmistä joka sinusta aidosti välittää ja varmasti haluaa sinulle vain hyvää. Ei sitä heti saman katon alle kannata rynnätä, vaan tutustua rauhassa ja viettää laatuaikaa yhdessä:)