Itsetunto romahti -> parisuhde vaarassa

Olen 18-vuotias nuori nainen.
Aloin viime keväänä ensimmäistä kertaa ns. "oikeaan" parisuhteeseen itseäni 4 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän kuitenkin alkoholistina kohteli minua huonosti: Kehui muita naisia seksikkäiksi ja kauniiksi minun kuullen, puhui kännissä yhtä ja selvänä toista, viilteli, oli todella läheinen parhaan ystävänsä kanssa (naispuolinen, heillä oli sisäpiirin vitsejä "Rakastan sua!" jne). Kun vihdoin uskaltauduin kritisoimaan häntä siitä, miten läheinen hän on sen toisen naisen kanssa, ja sanoin, että haluan heidän ottavan etäisyyttä toisistaan, hän (sekä kyseinen nainen) haukkuivat minut maahan, mies haukkui kusipääksi jne. ja siitä puhkesi niin iso riita, että hän ajoi minut matkoihini.

Tämän kaiken seurauksena itsetuntoni hajosi kuin tuhkapatsas tuuleen, ja nyt mulla ei oo minkäänlaista itsetunnon kaltaista jäljellä, ei edes rippeitä.
Seurustelen yhä tämän saman miehen kanssa. Erosimme syksyllä joksikin aikaa, ja kun aloimme taas seurustelemaan, hän lopetti alkoholin käytön ja paransi tapojaan. Silti en pysty unohtamaan viime kesää, ja kaikkea paskaa, mitä silloin tapahtui. OIen muutenkin sairastanut masennusta jo 12-vuotiaasta saakka, ja minulla on aina ollut normaalia hiukan huonompi itsetunto, sillä minua kiusattiin rajusti koko peruskoulun ajan.

Rakastan poikaystävääni, ja nyt kun hän on muuttanut tapojaan, meillä on helpompi olla. Mutta minun huono itsetuntoni on kamala rasite suhteellemme. Hoen jatkuvasti
"Älä jätä minua!"
"Kelpaanko sinulle?"
"Aijotko nyt jättää minut?"
"Onko tuo julkkis kauniimpi kuin minä? Myönnä pois, että olen ruma hänen rinnallaan!!"
"Olen ihan kamalan ruma ja tyhmä jne."
Poikaystävääni stressaa käytökseni, sekä se, että muistuttelen hänelle jatkuvasti viime kesästä, ja käyttäydyn äärimmäisen mustasukkaisesti ja miltei vainoharhaisesti.

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta?
Käyn terapiassa, ja syön masennuslääkettä. Terapia tuntuu hieman auttavan, mutta masennuslääkkeestä ei ole ollut hyötyä. Terapian hyötykin on tässä vaiheessa liian vähäinen.

Toivottavasti saitte selvää kirjoituksestani.
1122
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Jätä se. Ei tuo suhde tule tuosta enää korjaantumaan ikinä. Et voi roikkua tuolla tavalla kiinni toisessa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nainen18v- kirjoitti:

Olen 18-vuotias nuori nainen.
Aloin viime keväänä ensimmäistä kertaa ns. "oikeaan" parisuhteeseen itseäni 4 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän kuitenkin alkoholistina kohteli minua huonosti: Kehui muita naisia seksikkäiksi ja kauniiksi minun kuullen, puhui kännissä yhtä ja selvänä toista, viilteli, oli todella läheinen parhaan ystävänsä kanssa (naispuolinen, heillä oli sisäpiirin vitsejä "Rakastan sua!" jne). Kun vihdoin uskaltauduin kritisoimaan häntä siitä, miten läheinen hän on sen toisen naisen kanssa, ja sanoin, että haluan heidän ottavan etäisyyttä toisistaan, hän (sekä kyseinen nainen) haukkuivat minut maahan, mies haukkui kusipääksi jne. ja siitä puhkesi niin iso riita, että hän ajoi minut matkoihini.

Tämän kaiken seurauksena itsetuntoni hajosi kuin tuhkapatsas tuuleen, ja nyt mulla ei oo minkäänlaista itsetunnon kaltaista jäljellä, ei edes rippeitä.
Seurustelen yhä tämän saman miehen kanssa. Erosimme syksyllä joksikin aikaa, ja kun aloimme taas seurustelemaan, hän lopetti alkoholin käytön ja paransi tapojaan. Silti en pysty unohtamaan viime kesää, ja kaikkea paskaa, mitä silloin tapahtui. OIen muutenkin sairastanut masennusta jo 12-vuotiaasta saakka, ja minulla on aina ollut normaalia hiukan huonompi itsetunto, sillä minua kiusattiin rajusti koko peruskoulun ajan.

Rakastan poikaystävääni, ja nyt kun hän on muuttanut tapojaan, meillä on helpompi olla. Mutta minun huono itsetuntoni on kamala rasite suhteellemme. Hoen jatkuvasti
"Älä jätä minua!"
"Kelpaanko sinulle?"
"Aijotko nyt jättää minut?"
"Onko tuo julkkis kauniimpi kuin minä? Myönnä pois, että olen ruma hänen rinnallaan!!"
"Olen ihan kamalan ruma ja tyhmä jne."
Poikaystävääni stressaa käytökseni, sekä se, että muistuttelen hänelle jatkuvasti viime kesästä, ja käyttäydyn äärimmäisen mustasukkaisesti ja miltei vainoharhaisesti.

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta?
Käyn terapiassa, ja syön masennuslääkettä. Terapia tuntuu hieman auttavan, mutta masennuslääkkeestä ei ole ollut hyötyä. Terapian hyötykin on tässä vaiheessa liian vähäinen.

Toivottavasti saitte selvää kirjoituksestani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu