Hei eläkeläiset luetteko paljon. Olisi kiva jos suosittelisitte hyväksi havaitsemaanne luettavaa.
Itse luen parhaillaan Utrion 1300-luvusta kertovaa kirjaa. Kertomus oikoo myös historiantietämystäni.
Edellistä lukemaani kirjaa en muista, koska lukuharrastukseni jäi työkiireiden takia.
Itse luen parhaillaan Utrion 1300-luvusta kertovaa kirjaa. Kertomus oikoo myös historiantietämystäni.
Edellistä lukemaani kirjaa en muista, koska lukuharrastukseni jäi työkiireiden takia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tästä on keskusteltu jokunen aika sitten.
En lue enää kirjoja ollenkaan. Monasti olen kirjan ottanut lainaksi kirjastosta, mutta en jaksa sitä lukea. Ehkä on vain vääränlaisia kirjoja. Utrion kirjoja luin nuorempana. Viimeisin lukukokemus (aikomus) oli Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut. Siinä oltiin ulkomailla ja aivan tuntematonta touhua. Aikaisemmin Lehtolaisen kirjat olivat mukavaa luettavaa, nyt en jaksanut viittä sivua pitemmälle lukea. Palautin lukemattomana. Liekö johtuu vain vanhuudesta, vai ovatko kirjat nykyisin niin huonoja ettei viitsi vaivautua lukemaan.
Telkkaria katson sitäkin enemmän ja tietokoneen ääressä istun päivän mittaan pitkiäkin aikoja.
Muutama minunkin tutuistani sanoo samaa (lukematon). Kirjat eivät enää kiehdo samalla tavalla kuin ennen, pakkaavat jäädä kesken, elleivät heti vedä imuunsa.Telkkariin ovat hekin lukemisen vaihtaneet, tai elokuviin.
Itse luen vielä aika paljon. Tällä hetkellä elämänkatsomuksellista kirjallisuutta. Kari Kuulan "Kotona kristinuskossa" on meneillään, Esko Valtaojan "Kaiken käsikirja" odottelee kirjahyllyssä. Simone de Beauvoirin kirja "Vanhuus", on klassikko. johon palaan, vaikka se vähän masentaakin kaikessa lohduttomuudessaan.
Kaunokirjoistakin valitsen mieluummin sellaisia kirjailijoita, jotka ovat samaa ikäluokkaa tai jotka muuten kuvaavat varttuneita henkilöitä. Merete Mazzarella, Sisko Istanmäki, Pirjo Rissanan (kiitos Anceli) ja tietenkin Tuomas Kyrön Mielensapahoittaja...
Kari Hotakainen (Ihmisen osa) on kuitenkin kotimaisista minulle ylitse muiden, nasevan ilmaisun ja huumorinsa vuoksi. Ulkomaisista lempparini on tällä hetkellä Lionel Shriver, joka ei pelkää isoja aiheita: sairautta, väkivaltaa, kuolemaa. Hänen kirjastaan "Poikani Kevin" tehtiin elokuvakin.
Ei muuta kuin kirja käteen, aloittaja. "Lukeminen kannattaa aina" - vai miten se takavuosien iskulause kuului..)) ?
Norman Mailerin kirja Alastomat ja kuolleet on melko raju kuvaus sodan mielettömyydestä.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno:ateos_8643
En kuitenkaan osaa sanoa lempikirjaani, koska luen hyvin erilaista kirjallisuutta: historiaa, tietokirjoja, runoja, vakavaa ja hauskaa kaunokirjallisuutta, dekkareitakin.
En ole ihan vielä eläkkeellä, mutta vastaan silti.
Luen nykyisin lähinnä junassa työmatkoilla. Puoli tuntia suuntaansa kun istuu, siinä ehtii vuodessa lukea toisenkin kirjan.
Parhaillaan on menossa Caitlin Moranin räävittömän feministinen "Naisena olemisen taito", joka pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille teinitytöille. Samoin on kesken Leena Lehtolaisen "Paholaisen pennut" ja Harri Nykäsen "Susiraja", jossa seikkailee vanha tuttavamme alamaailman puhtaanapitolaitos Raid.
Luen aika paljon kotimaisia dekkareita, joten vuosittain tulee luetuksi mainittujen lisäksi ainakin Seppo Jokisen, Outi Pakkasen ja Reijo Mäen tuoreimmat. Viimevuotinen Pakkanen on vielä lukematta. En helposti lainaa kirjastosta pikalainoja, koska ne tahtovat minulta aina myöhästyä (laina-aikaa vain viikko!). Viimeksi maksoin yli 20 euroa myöhästymissakkoja, ja sillä rahalla jo melkein ostaa kirjan itselleen. Tosin tuossa sakkosummassa taisi olla 4-5 kirjaa.
Käytän paljon kirjastoa, koska en halua omaksi läheskään kaikkia kirjoja, jotka haluan lukea. Niille ei ole tilaakaan.
Luen dekkareita myös ruotsiksi. Ruotsalainen suosikkini Mari Jungstedt kirjoittaa dekkareita, joiden tapahtumapaikka on Gotlanti. Olen lukenut hänen uusimmat kirjansa ennen kuin niitä on ehditty kääntää. Viimeisimmän "Den sista akten"
ostin Visbystä vain muutama viikko ilmestymisen jälkeen.
Utrion historiakirjat (perheen ja naiskauneuden historia ainakin) on tullut luetuksi. Myös elämäkerrat kiinnostavat, mutta siltä saralta ei nyt mitään tuoretta lukuelämystä tule mieleen.
Jos on kiinnostunut köyhien työläisten todellisuudesta yhdessä maailman rikkaimmista valtioista, niin suosittelen tätä Barbara Ehrenreichin kirjaa Nälkäpalkalla:
http://www.bookcrossing.com/journal/2484161
Luen nykyisin Sofi Oksasta. Toinen suosikkini ArtoPaasilinna ei enää kirjoita, harmi, pidin hänen huumoristaan.
Kolme muskettisoturia.
Tai. oishan niitä paljonkin, toi vaan mulla aina ekana mielessä.
=DW=
Olen aina lukenut paljon, tuskin se vähenee jos joskus pääsen eläkkeelle.
Lempikirjaa on vaikea nimetä, aina ilmestyy uusia hyviä kirjoja.
Viimeksi luin Riku Korhosen kirjan Nuku lähelläni, nyt luen ruotsalaisen dekkaristin kirjoja. Vuoroaan odottavat Linda Olssonin ja Kate Atkinsonin teokset.
Vietejänne lukiessa oikein innostuin sunnittelemaan mitä lukisin seuraavaksi. Aikoinaan viihdyin hyvin kirjaston eläkertahyllyn luona, sieltä tuli luettua eri ajoilta ja erilaisista oloista tulevien kertomuksia. Tarkoitus on lukea myös nykyisin esillä olevia sekä jo unohdettuja kirjailijoita. Tietokirjatkin houkuttavat.
Lempi kirjanne--- siitä on vuosia, kun nuorena luki hamesexiä, naiset muistan olivat kirjoittajia.
Tänään purjehdus ja heidän elämä, aika ja harrastus elää ehkä.
Lukiessa tänään on unilääke.
Luen taas, olikin vuosia välissä, tosin tällä hetkellä ei ole keskeneräistä kirjaa käsillä..pitääkin huomenna suunnistaa kirjastoon taas.
Pidän esim. elämänkerroista, matkakertomuksista, Utriota luin nuorempana paljon, nyt ei enää ns. iske.
Kirjasto on aarrearkku, antaa sisältöä..näin melko tapahtumaköyhään elämään joutilaana ollessa.
Olen diplomi-insinööri, ja lempikirjani
on Aku-Ankan kuukausikirja.
:)..nauratti, - pojallemme (ei DI) tulee akuankka, tosin lasten nimellä, lienee köyhän lapsuuden traumoja..silloin meillä ei ollut varaa tilata akua.
Muistatkos Pirre* vielä tämän?
Juha Mieto, veteraanit, Aku-Ankka,
ja uusimpana Petäjä-Siren?
Petäjä-Siren hävisi äänestyksen,
mutta valittiin vuoden urheilijaksi.
Meille kakkonen on ykkönen, pait-
si seksissä.
Aku-Ankka on suosituin Disney-
hahmo vain Suomessa.
Christopher Hitchensin kirja Jumala ei ole suuri - kuinka uskonto myrkyttää kaiken.
Aamusella sitä aloin taas lukemaan. Kun sen ensi kerran luin, oikein kauhistuin sitä miten monin eri tavoin vielä nykypäivänä ihmisiä uskontojen kautta sorretaan.
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/jumala-ei-ole-suuri-kuinka-uskonto-myrkyttaa-kaiken-christopher-hitchens/914177
Christopher Hitchensin kirja Jumala ei ole suuri vaikuttaa mielenkiintoiselta aiheelta. Meitä ihmispoloisia huijataan milloin minkin ryhmän toimesta mm. valtiollisen vallan edustajien palopuhein. Uskonnon avulla soditaan vielä tänä päivänäkin.
Kuitenkin niin valtiovalta kuin uskonnolliset tahot ovat myös hyödyttäneet Suomea. Lukutaidon ja koulupakon Suomeen toi juuri kirkko. Kirkko opasti aikoinaan lukutaidottomia mm. maanviljelyssä. Aikoinaan lukutaidostakaan ei ollut aina iloa, koska kirjat olivat todella kalliita.
Uskonnon myrkyttävästä vaikuksesta tulin uteliaaksi.
Aikoinaan ei Suomessa ollut muuta mahdollisuutta opintielle kuin kirkon kautta. Lukuopetuksen tarkoituksena alunperin oli se, että ihmiset oppivat katekismuksen, muuta ei rahvaan tarvinnut osatakaan.
Hitchensin kirjasta vielä sen verran, että sitä voi sanoa myös dokumentiksi. Siinä on lähdeviitteet ja nimeltä mainitut ihmiset todistusaineistoineen, jotka näitä hirmutekoja ovat uskontojen nimissä tehneet.