ei osaa olla rauhallisia siis katsella ja koitella hiljaa suhteissa ja niissä rakentuvissa. Heti pitää tapahtua kaikkea suurta tai ne menettää hermonsa ja suuttuvat tai pettyvät. Kirjoittelun perusteella rakennetaan mielessä suuria, mutta kun nähdään ei asiat olekkaan niin ihanasti. Sikäli harmi, että ihmismieli on tälläinen sekasoppa. Onhan se pettymys...
Elämä on suuri palapeli josta minulta on hukassa monta palaa. Ne eivät varmaan koskaan palaa. Paloja koittelin kauan, mutta eivät sopineet. Laitoin paikoille vääriä ja väkisin.
Elämä on suuri palapeli josta minulta on hukassa monta palaa. Ne eivät varmaan koskaan palaa. Paloja koittelin kauan, mutta eivät sopineet. Laitoin paikoille vääriä ja väkisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nyt tiedät että myös naisissa on suuruudenhulluja, huijareita.
Ei kaikkia pidä tuomita muutaman sekon takia.
jos katselu ja rakentelu tapahtuu luottamuksen ja rehellisyyden merkeissä, tuskin ne naisetkaan kuvittelee suuria ja suuttuvat. Jos asioista ei puhuta ja katsellaan sinne tänne tonne samalla ja annetaan ymmärtää jotain muuta, niin syntyy varma pohja väärinymmärryksille.
Ja neliönmuotoinen palikkahan ei mahdu pyöreään koloon, sehän on selvä. Silloin vaan pitää etsiä se oikea palikka.
Realistina, tosin tunteikkaana sellaisena, en rakentele pilvilinnoja enkä illuusioita. Pikkuhiljaa, toiseen tutustuen, katsellen natsaako ajatusmaailmat, kemiat. Onko aineksia kenties kestävämpäänkin suhteeseen. Luottamus tulee ajan kanssa. Ihastuminen muuttuu pikkuhiljaa rakkaudeksi jos on muuttuakseen. Myönnän toki, että tunnehärdelleisään/ihastuksissaan sitä voi tulla joskus ylidramaattiseksi, mutta keskustelemalla mielestäni tälläisetkin asiat selkiytyvät. Jos nimittäin tahtoa ja halua vain löytyy molemmin puolin. Mielestäni aito tunne/suhde ei kaadu pieniin pettymyksiin tai suuttumuksiin. Eikö tuo nyt ole selvää pässinlihaa ettei mitään täydellistä ihmistä ja suhdetta ole olemassakaan. Mielestäni naivia edes ajatella noin. Joskus kärjistettynä ajattelen, varsinkin pitkää parisuhdetta ajatellen, että se on toisen "sietämistä". Hei, suhde vaatii työtä, tosin siinäkin rajansa. Väkisin ei toimi mikään, eikä kenenkään pidä olla mattona tai itsestäänselvyytenä. Se arvostus itseään ja toista kohtaan on mielestäni tärkeää. Näyttää se välittäminen, sanoa ääneen ja olla rehellinen. Toki jokaisella on omat katsontakantansa. Tälläisiä tuli nyt vain mieleen.
tavalla minäkin ajattelen. Suhteessa pitää olla kasvunvaraa molemmille.
Kirjoitit hyvin "Oma ajatukseni", komppaan täysin, noin se juuri on.
Hyvä kirjoitus aloittaja. Näin se elämä menee.. vaikka ei kuitenkaan vain naiset kiirehdi. Ihmisestä se on kiinni - ja tilanteesta, ei siitä että naiset tahtovat aina edetä tai että miehet eivät. Luulen, että miehillä jossakin vaiheessa on enemmänkin se aika tehdä ja sitten hätäillään, vaikka sitä ennen on vetkutettu ja katseltu.
Joskus se on heti menoa, tuntuu paljon. Miehillekin käy niin. Mä oon laittanut jarrut päälle kun mies on ollut niin tukehduttava.
Mä tuskastun itsekin siihen että joskus itsellä menee liian lujaa. En sentään mielessäni häitä suunnittele niin kuin jotkut (se on pelottavaa) mutta haaveissa menee asioiden edelle. Ei sille voi mitään, vai voiko?