Vaikeat traumat...

Sinun päitäisi saada puhua pikkuhiljaa menneisyydestäsi. Jostain nuo tarauamt ovat tulleet .... ei auta vain toteamus olen masentuntu ja ahdistaa.

Kiitoksia vastauksesta.

Niin...Minulla on todettu yhtenä diagnoosinani myös PTSD.
Traumojani tullut pitkäaikaisesta suhteesta.. :( Ex-mieheni oli hyvin väkivaltainen..
Minun on vaikea pitää kaulahuivia (kuristamisia), veitsiä on vaikea käyttää (tappoyritys), Ambulanssien, poliisiautojen näkeminen aktivoivat traumojani myös ym... :(
Alkaa oksettamaan... vapisen... :(

Kuinka te muut olette selvinneet traumoista...?

Olen todella väsynyt... :(

Hei Kukkanen! Itselläni alkoi lapsuudessa/nuoruudessani saamat traumani tulla pintaan vasta vähän alle nelikymppisenä. Lapsuudessani seksuaalista hyväksikäyttöä (ei omassa perheessä), nuoruudessani raiskausyrityksiä....säästyin taistellessani vastaan. Olen lapsena joutunut näkemään sisareni raiskauksen.....
Kävin homeopaatilla nelikymppisenä (Ritva Lauraeus) ja hän kehoitti hakeutumaan Rosen terapiaan vihan tuntemusteni vuoksi. Tuosta alkoi purkautumiseni...purkauduin kuin tulivuori. En ole käynyt psykiatreilla/psykologeilla vaan puhunut ihmisille kenelle sattuu jolla vain oli aikaa kuunnella.
Asioita kohtaamalla vaikka helppoa se ei ole ollut on tuottanut tulosta. Lääkkeisiin en ole turvautunut....joillekin se on hyväkin ratkaisu.
Yhä vieläkin tulee pintaan joitain asioita menneestäni mutta lievemmin kuin aikoinaan.
Koen että minulle on annettu "käsiteltäväksi" vain sen verran kerrallaan kuin kestän......
Nykyään voin oikein hyvin....olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä viitisen vuotta menneen aivohalvaukseni pienten vaivojen vuoksi.
Hyvää päivän jatkoja sinulle Kukkanen!

Kiitos vastauksesta.
Voi, olen hyvin pahoillani mitä olet joutunut kokemaan :( Kiitos paljon kun jaksoit jakaa kokemisia. Hienoa myös, että olet päässyt ilman lääkkeitä eteenpäin.

Minulla lääkitystä joudutaan nyt muokkaamaan.. Vaikeasta masennuksesta psykiatri puhui... :( Traumat ovat aktivoituneet pahoin. Näen painajaisia, aiemmat itsemurhayritykseni tulleet mieleen.. :( Näen kaikissa exää muistuttavissa miehissä hänet. Nyt en halua nähdä ketään ja olen kotona "piilossa"..
Psyk.sairaalaa psykpkl:lla ehdotettu, mutta en halua mennä.. :( Olen avo-hoidossa nyt toistaiseksi..

Älä missään tapauksessa tee itsemurhaa. Saat vielä avun.

Hei, ja paljon kiitoksia vastauksistanne.

Olette varmasti oikeassa.. Yritän ainakin toistaiseksi selvitä avo-hoidossa. En haluaisi mennä taas psyk.sairaalaan.. :( En pystyisi nyt mennä ryhmiin keskustelemaan.. :( Olen niin väsynyt..
Pelkotiloja, ahdistuneisuutta on.. Minulla tällä hetkellä kriisi seuranta voinnistani psyk.pkl:lla. 2x psykiatrilla ja 2 käyntiä myös psykologilla..
Ajatukset ovat ajoittain "tyhjiä"...Myös itseni lopettamista olen miettinyt... :( Mutta vain miettinyt...

Hei Kukkanen!
On vain yksi tie.....ja se vie eteenpäin hitaasti mutta varmasti päivä kerrallaan.
Hyvää jatkoa elämässäsi!

Joku homeopaattinen valmiste voisi olla hyvä rauhoittamaan, mutta terapiaa tuohon tarvii. Käytä myös yrttejä, esim intialaiset yrtit on hyviä. Monia muitakin luontaistuotteita on olemassa, mitkä virkistävät.

Eivät lääkkeet poista traumaa eivätkä traumaoireita.
Mene terapiaan ja puhu.
Traumaterapia voisi olla hyvä.
Apuna myös liikunta ja luonnossa liikkuminen.

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa,purin väkivaltakokemuksia kognitiivisessa terapiassa, se todella auttoi.
Pelkäsin samanlaisia asioita kuin sinäkin,lisäksi exäni oli erittäin häijy,uhkaava ja hallitseva, joka sai minut kokemaan syyllisyyttä,ahdistusta ja todella vaikeata lamaantumista.

Eroprosessi käynnistyi väkivaltatilanteen jälkeen kun exä väitti ettei minua turvakotiin huolita.
En jäänyt edes kommentoimaan, poistuin ja saatuani tukea ja asunnon ,nyt asuttuani vuoden ilman pelkoa,nukkuen rauhallisesti, on ollut tilaa myös traumojen tuntemiseen.
Ne pulpahtavat välillä ylös, ja helpottaa kun on keinot lähestyä omaa sisäistä elämäänsä ymmärtäen että ovat tunteita, eikä soimaa enää itseään kuten aiemmin.

Väkivaltaiset miehet tuntuvat aiheuttavan samoja oireita patisuhteessa:
itsetunnon menetystä,paniikkia,ahdistuneisuutta, pelkotiloja,väärää syyllisyyttä,itseinhoa.

Kemiallinen kastraatio nyrkinheiluttajille oikeustoimen kautta,loppuu mokoma.
Tai jokaisesta päällekäymisestä vankeutta ilman oikeudenkäyntiä.
Järkyttävää,kuulin että näitä väkivaltasuhteita 'parannetaan' sovittelemalla pariskunnan välejä !!!

Nyrkkijyrkin pelkkä läsnäolo kun uhri haluaisi vielä olla perheessään, on mahdotonta.Itse mm. arkisin uskalsin olla itseni vasta kun paskiainen oli lähtenyt töihin.
Sulkeuduin kuin simpukka omaan kuoreeni kun tuli kotiin,näin kului 10 toivotonta,loputtoman pitkää,epätoivoista vuotta.
En luottanut taloudellisiin mahdollisuuksiini,joten säästin rahaa voidakseni muuttaa pois paskakasan luota.

Edelleen koen suuttumusta ja halveksuntaa exän käytöstä kohtaan, mutta huomaan että vihanpito on turhaa, joten yritän päästää halveksunnan ym. valloilleen jolloin tunne laantuu.
En voi koskaan unohtaa mitä minulle tapahtui,mitä hän minulle teki,mutta voin päättää ettei äijä ansaitse huomiota,ajatuksiani,tunteitani.
On hetkiä kun toivon että hän kuolisi.

Henkiset arvet ovat minussa loppuelämäni, mutta--vaikka kuulostaakin lattealta- olen oppinut kuka olen, että olen arvokas, muiden vertainen nainen, ja että paskaniskan kaltaisia ihmisiä pitää välttää viimeiseen asti.
Kärsimys ei ole jalostanut, mutta vahvistanut, muokannut luonnettani kuuntelijaksi, muuttanut myös ditä,minkä nykyisin ajattelen onnellisuudeksi.

Uskon edelleen parisuhteeseen, etsin rakkautta, haluan vahvasti elää uudelta pohjalta.
Niinpä uskonkin että sinäkin,saatuasi oikeaa terapiaa, pääset möröistäsi eroon.
Muista myös, että masennuksesi on tilan ja sielusi antamista vieläkin lyöjän käyttöön !
Voimia tulevaisuuteesi !

No, vanhat miehemme selvisivät sodasta. Joten täällä "pumpulissa" oleminen on helppoa.Muistakaa se.