Jos en ole väärässä, niin joka tytön/naisen unelma on hyvä avo-/aviomies tai poikaystävä, oma perhe, lapset. Jopa minulla 18-vuotiaalla, on oma perhe, pieni tyttö vauvva avomies jne. Vaan tämä arki on jokapäiväistä ja välillä tuntuu, että ei enään jaksa. Odotus aika oli pitkä, liiankin pitkä, kun mies oli armeijassa, sieltä tultuaan ajattelin, että nyt kaikki kääntyy parhain päin, taisin olla väärässä.. Sen jälkeen kun hän on alottanut työt, olen itse ollut kuin perseeseen ammuttu karhu. Hän menee 8 töihin ja yleensä työt loppuu 4 aikaan iltapäivällä, mutta tässä taannoin herra lampsii kotiin vasta 6 jälkeen iltapäivällä. Monesti ollaan juteltu, että työvuoroja voisi noudattaa vaikka siellä töissä olisi kuinka paljon tekemistä, niin kotonakin voisi välillä olla, eikä vaan nukkua. Vastaus on joka kerta sama, kun tilipäivä koittaa, olet ihan erilainen. Entä jos se pelkkä tilipäivä ei enään riitä, jos intohimo häipyy ja joka päivä on samanlainen, mikä silloin neuvoksi?
Arki
annnsk
11247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täällä myös 24 v pienen tytön äiti ja löytyy avomies (kohta aviomies:))
Valitettavasti olet valinnut nuoruuden ja lapsen tekemisen välillä silloin kun harrastit ilman ehkäisyä seksiä ja raskaaksi tulit. Lapsi kun syntyy alkaa perhe arki, joka ei moneen moneen vuoteen muutu mihinkään. Niinkauan kuin olet kotona kotiäitinä niin arkesi pysyy samana ja sitä on jaksettava.
Mieheni tekee myös töitä joka pv klo 8-16 ja hänhän pääosin tuo leivän meillä pöytään ja minä kunnioitan häntä. Minun työni on pyörittää kotona arki ja mieheni tekee omat työnsä. Niin se vain on!
Kun hän jokailta kotiin tulee hoitaa hän silti vielä pientä vauvaamme vaikka en sitä vaadi. Haluaa vain olla tämän kanssa.
Mitä se miehesi ylitöissä tekee? Vai onko muuta tekemistä töiden jälkeen, mistä et vain tiedä.?
Hankkikaa aikaa välillä yhteisille asioille! Ja kunnioittakaa toisianne.
Arkesi on ja pysyy samanlaisena niin se vain pienen lapsen kanssa on! Sen takia ne lapsien hankinnat kannattaa jättää myöhemmälle iälle. (tätä en tarkoittanut pahalla)
Tsemppiä teille! Tarvitset nyt jotain piristävää, jotta jaksat taas.
Lapsi oli suunniteltu, joten tiesimme kyllä mihin olemme ryhtymässä. En todellakaan tarkoita sitä, etteikö mieheni saisi töissä käydä, tottakai, ja hänhän se on joka leivän pöytään tuo, mutta tähän mennessä se olen minä, joka on hoitanut laskujen maksusta ruokaan meidän talouden. Joten jos vähääkään haluan olla yksin, viettää aikaa ystävän kanssa, tai muuten vaan rentoutua, niin hänelle pitää toistaa asia muutama sata kertaa, ennenkuin asia menee jakeluun ja hän tajuaa, että saatan jopa tarvita omaa aikaa. En kadu sitä, että olen tälläisessa tilanteessa tässä iässä, mutta välillä asioita pitää jakaa muidenkin kanssa.. On tullut huomattua, että vanhemmatkin ystäväni, eivät aina tajua tilannettani.
Noniin nyt ymmärrän tilanteesi vähän paremmin!
Miehesi on siis nyt vasta hiljattain aloittanut työt? Niinkö? ja nyt hän luulee olevansa liiankin tärkeässä asemassa eikä huomioi sinua tarpeeksi.
Sun täytyy joku ilta vettää kunnolla miestäs hihasta ja istutte oikein alas juttelemaan jos kerran sanominen ja vihjailu ei auta.
Sanot suoraan, että sun täytyy päästä nollaamaan tilanteesi, että jaksat hetken taas. Joko miehesi hoitaa lapsenne silloin kun menet ulos tai laitatte lapsen hoitoon.
Vietät aikaa ystäviesi kanssa, piristää kummasti. Sun täytyy nyt vain saada se mies ymmärtämään mitä sinä tarviit.
Oisko se äärettömän hankalaa sanoa sille miehelle, että kuule lauantaina minä aattelin käydä "Kaisalla" kahvilla ihan yksikseni niin sinä jäät muksujen kanssa siksi aikaa, OK?
Meidän mies ei ainakaan yhtään ymmärrä mitään naisellisia "oi, voi minun pitää nollata tämä tilanne..." hömpötyksiä vaa suoraa kun ilmoittaa, että nyt menen nii kyllä se yleensä sitten passaa.
Mutta mutta, kun se kaisa onkin kalle!!! Kallelle kahville, miksi pitää salasuhteita pitää?? Kyllä se tulee pian esille, että kalle se on siksi pitää mennä ilman lapsia.
Nykyisin ei jakseta sitä toista koko elämää, vaan vaihtaa pitää, kallelle vaan kahville,,,hee
no, sellaista se on.. välillä tuntuu juuri tuolta, oli ikä mikä hyvänsä..ja sen ihmisen päähänhän sen kaataa kuka on lähin ja rakkain.. eli oman miehen.
ottakaahan irtiotto, tehkää jotain mitä ette normaalisti tee perheenä tai kahden.. tai sitten menet niille kavereille.
kyllä se siitä taas.
Olet väärässä,jokaisen miehen/naisen unelma ei ole avioitua eikä saada jälkeläisiä.
Et sinä tajunnut mihin ryhdyit kun hankit lapsen. Olet sidottu häneen ainakin 10 vuotta ja 24/7 ei siitä saa lomaa. Omaa aikaa kaipaa jokainen, mutta ei se tule itsestään, ennen kuin lapset ovat aikuisia. Näin se vaan menee. Joillakin on isovanhemmat jotka hoitavat lasta viikonlopun vaikka, mutta sinunkin vanhempasi varmaankin ovat töissä ja jos sinulla on nuorempia sisaruksia on heistäkin huolehdittava. Vanhempasi tuskin kaipaavat aikaa jolloin olivat samassa tilanteessa kuin sinä, eli sidottuna lapsiin 24/7 kun siitä ovat ehkä juuri päässeet. Et siis voi olettaa, että hekään hoitavat lastasi muutamaa tuntia kauempaa. Totuus on vaan se, että marginaalisen harva alle 23 vuotias tajuaa mihin ryhtyy ja sitoutuu hankkiessaan lapsen. Todellisuudessa jopa nelikymmisissä löytyy paljon sellaisia, jotka mielellään vievät pikkulapsensa hoitoon sisaruksilleen, kun nämä ovat jo saanneet omansa isommiksi..miksihän nämä sisarukset välttämättä haluaisivat hoitaa sisaruksen lapsia kun sisarukset eivät aikanaan hoitaneet heidän? Osasi olet valinnut, joten koeta keksiä tapoja rentoutua paikoissa, johon saat lapsen mukaan. Todellisuudessa yhden kanssa menee minne vaan. Ja muista, jos nyt hankit toisen lapsen olet kiinni entistä enemmän, varsinkin jos jompi kumpi lapsista sattuu olemaan sairastelevaa sorttia.
Jep, armeijasta pääsi tuossa tammikuun alussa, toki hyvä että sai heti töitä, mutta oon kokeillu kaikki kikka kolmoset: '' menen kahville, jäät typyn kanssa kotiin'' vastaus: ''no miks myö ei voida tulla mukaan?'' Sit päädyn taas siihen, että neiti kainaloon ja kahville kaverin luo. Pettämistä ei ole kummaltakaan puolelta ollut, ja en oo ikinään ymmärtyny sellasta, että seurustellaan ja käydään muissa. Jos on valintansa tehnyt ja haluaa olla sen yhden kanssa niin niin sen myös pitää olla. Itse olen aina ollut sillä kannalla, että nuorena tehdään lapset, koska vanhempana sitten saa sitä aikaa ja saa olla ja mennä, kun muksutkin on isompia. Isovanhemmat käyvät töissä, puolison äiti on vielä niin kiintynyt oman kohta 11-vuotiaan tyttäreensä, että ei meidän neitiä huoli oikein hoitoon. EDES PÄIVÄKSI. Pitää oma tyttö viedä kouluun ja hakea tms, kun hän ei jaksa istua linja-autossa sitä pientä matkaa. Meidän äiti taas asuu sen verran kaukana ja on sairaanhoitaja jolla on kolmi-vuorotyö, niin hänkään ei aina jaksa. Täällä varmaan kohta ruetaan spekuloimaan siitä, että olen nuorena tehnyt lapsen ja nytten voimat on lopussa, mutta niinhän se on kaikenikäisillä kenellä on pieni vauva. Tässähän oli vaan kyse siitä, että miten saisin jääräpäisen mieheni viettämään enemmän aikaa lapsensa kanssa. Töissä on käytävä, mutta on myös huolehdittava emännästä ja lapsesta.
"Tässähän oli vaan kyse siitä, että miten saisin jääräpäisen mieheni viettämään enemmän aikaa lapsensa kanssa"
Jos hän ei sitä luonnostaan ja vapaaehtoisesti tee niin sitten homma voi olla hankala. Hän ei ilmeisesti ole tottunut hoitamaan lastanne kauhean paljon? Hän voi siksi arastella lapsen kanssa kahdestaan jäämistä.
Aloita siis siitä että miehesi tekee lapsen kanssa pienia arjen asoita, syöttämistä, vaippojen vaihtoa jne. Sanot vain että nyt on aika opetella jos ei vielä osaa. Neuvo perusasiat mutta älkä päsmäröi. Anna miehesi löytää omat tapansa tehdä.
Tästä sitten vähitellen eteenpäin. Miehesi voi mennä lapsen kanssa ulos, leikkiä jne. Vähitellen hän on sitten valmis olemaan lapsen kanssa kahdestaankin kotosalla.
Ja muista painottaa aina miehellesi että on hänen oma etunsa että hänellä on läheinen suhde lapseen. Ja se ei voi muodostua jos hän ei osaa olla luontevasti lapsen kanssa kahdestaan.
Mieheni on auttanut alusta saakka vaippojen vaihdossa sun muissa pikku hommissa, mutta mitään suurempaa ei ole tapahtunut hänen osaltaan. Itse joudun ottamaan kaiken vastuun, joka painaa mieltäni tosi paljon. Stressi sen kuin lisääntyy ja päivästa toiseen kaikki menee samalla mallilla. Mutta kiitos kaikille hyvistä vinkeistä!