Olen reilusti alle kolmekymppinen mies ilman ammattia ja työkokemus on vähäistä. En olisi teini-ikäisenä ikinä tajunnut harkitsevani tällaista ammattia mutta kaikki vähänkin kiinnostavammat ovat aina sitten muuten epärealistisia ja surkeasti työllistettyjä. Olen ollut köyhä jo pitkään ja haluaisin jo työelämään.
Varsinaiset vahvuuteni ovat kielissä ja kuvataiteessa ynnä muissa jutuissa mutta olen lisäksi empaattinen ja olen huomannut viime vuosina saavani nautintoa erityisesti vanhojen ihmisten auttamisesta. Olen kuitenkin aina mieltänyt itseni enemmän ohjaavan kuin hoitavan työn tekijäksi mutta tämäkään jako ei taida olla aina ihan selvä?
Koska joutuisin omistamaan tälle kolme vuotta, on minua houkuttanut myös moni muu ei-välttämättä-niin-sopiva ala johtuen siitä tunteesta että jollakin muulla alalla opiskelussa saisin jonkin konkreettisen uuden kädentaidon ja muuta tietotaitoa ja minun on ollut hieman vaikeaa sisäistää sitä että normaaliälyisen ihmisen tarvitsisi opiskella terveysalan perustutkintoa kolmea tai edes kahta vuotta. Mitä ajattelette tästä? Olisin suuntautumassa ihan lähihoitajan opintoihin ja minusta olisi kiva kuulla minkälaiseksi tunsitte olonne tämän koulutuksen päätyttyä? Koitteko että teillä oli aivan erilaiset valmiudet hoitaa ihmisiä kuin kouluttamattomilla ja oliko maailmankuvanne yhtään avartunut? Miten koette erityisosaamisenne rinnastuvan esim.parturi-kampaajan osaamiseen?
Epäilykseni juontaa varmaan osin siitä jatkuvasta vähättelystä ja pilkasta mikä varsinkin toisen asteen koulun käyneitä hoitajia vastaan kohdistuu.
Ja näillä näkymin minua kiinnostaisi erityisesti vanhushoito vaikkakin aina välillä menee fiilikset kun kuulen jonkun kauhistelevan ja jopa pilkkaavan alaa ja suuntausta kertoen kauhutarinoita siitä miten hirveää ja yksitoikkoista se on. Mikä on kauhein asia jonka olette sitten työssä kohdanneet ja miten siitä selvisitte?
Viimeiseksi sanoisin vielä siitä että pidän sairaaloita ja terveyskeskuksia hyvin epämiellyttävinä menneisyyteen liittyvien assosiaatioiden takia. Kuinka realistista on työllistyminen esim.kunnalliseen tai yksityiseen palvelukotiin tai muuhun hoitolaitokseen?
Varsinaiset vahvuuteni ovat kielissä ja kuvataiteessa ynnä muissa jutuissa mutta olen lisäksi empaattinen ja olen huomannut viime vuosina saavani nautintoa erityisesti vanhojen ihmisten auttamisesta. Olen kuitenkin aina mieltänyt itseni enemmän ohjaavan kuin hoitavan työn tekijäksi mutta tämäkään jako ei taida olla aina ihan selvä?
Koska joutuisin omistamaan tälle kolme vuotta, on minua houkuttanut myös moni muu ei-välttämättä-niin-sopiva ala johtuen siitä tunteesta että jollakin muulla alalla opiskelussa saisin jonkin konkreettisen uuden kädentaidon ja muuta tietotaitoa ja minun on ollut hieman vaikeaa sisäistää sitä että normaaliälyisen ihmisen tarvitsisi opiskella terveysalan perustutkintoa kolmea tai edes kahta vuotta. Mitä ajattelette tästä? Olisin suuntautumassa ihan lähihoitajan opintoihin ja minusta olisi kiva kuulla minkälaiseksi tunsitte olonne tämän koulutuksen päätyttyä? Koitteko että teillä oli aivan erilaiset valmiudet hoitaa ihmisiä kuin kouluttamattomilla ja oliko maailmankuvanne yhtään avartunut? Miten koette erityisosaamisenne rinnastuvan esim.parturi-kampaajan osaamiseen?
Epäilykseni juontaa varmaan osin siitä jatkuvasta vähättelystä ja pilkasta mikä varsinkin toisen asteen koulun käyneitä hoitajia vastaan kohdistuu.
Ja näillä näkymin minua kiinnostaisi erityisesti vanhushoito vaikkakin aina välillä menee fiilikset kun kuulen jonkun kauhistelevan ja jopa pilkkaavan alaa ja suuntausta kertoen kauhutarinoita siitä miten hirveää ja yksitoikkoista se on. Mikä on kauhein asia jonka olette sitten työssä kohdanneet ja miten siitä selvisitte?
Viimeiseksi sanoisin vielä siitä että pidän sairaaloita ja terveyskeskuksia hyvin epämiellyttävinä menneisyyteen liittyvien assosiaatioiden takia. Kuinka realistista on työllistyminen esim.kunnalliseen tai yksityiseen palvelukotiin tai muuhun hoitolaitokseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikävätä suositella jo toiseen viestiin peräkkäin tätä, mutta sinun saattaisi olla kannattavaa tutustua sosionomin koulutukseen, sosiokulttuurisen suuntautumislinjan saralla. Se on nimenomaan ohjaavaan eikä hoivaan suuntautuvaa työtä - ainakin paperilla - ja kohderyhmiin kuuluvat myös vanhukset. Toki samanlaisia juttuja voi päätyä tekemään kuin hoitajat, mutta jos työnkuva on täysin vastaava (lääke- ja pistämisjuttuja lukuunottamatta) niin on mennyt metsään työpaikan valitsemisen suhteen.
Mielestäni erityisen kivalta kuulostaa se, että tykkäät vanhuksista ja pidät heidän kanssaan työskentelystä. Monet alalle pyrkivät haluavat ensihoitoon tai lapsille tai muuta vastaavaa. Jos sitten ´joutuvat´vanhuksille, eivät viihdy työssään ja kyllä vanhusraukat sen vaistoavat, kun heistä ei pidetä. Jotkut hoitajat ovat tylyjäkin vanhuksille.
Ja vanhusten parissa tulee varmasti työllistymään tulevaisuudessakin. vanhukset on kuitenkin hoidettava vaikka ulkomaisen velan turvin.
Terveydenhoitoala on kokonaisuudessaan mitä monipuolisin ala kuten tiedätkin. Hoitotyön kohteena voi olla lapsi, perhe tai vanhus, mielenterveyspotilas jne. Kahta samanlaista päivää ei tule vastaan. Ihmiset yllättävät aina käytöksellään ja reaktioillaan. Itse inhoan toimistotöitä ja siksi halusin ihmisläheiseen ammattiin.
Hoitoalalta voi saada myös syvää tyydytystä. Saat varmasti hyvän mielen, kun joku potilas sanoo sinua ihanaksi tai sanoo, että olet hyvä hoitaja. Itse sain aikoinaan suurta tyydytystä, kun osastolla oli erittäin hankalahoitoinen potilas, jonka kanssa tulin mainiosti toimeen. Opettajakin kertoi jälkeen päin ihmetelleensä meidän kykyjämme(olimme pareittain) tulla tuon hankalahoitoisen potilaan kanssa toimeen.
Sosiaaliala on omasta mielestäni liian suppea. Moni työpaikka voi mennä sinulta sivu suun, jos sinulta puuttuu tietyt lääkinnälliset perustaidot. Itse jostain syystä arvostan enemmän terveys kuin sosiaalipuolta. Sosiaalipuolella on enemmän ´suunpieksentää`. Arvostan enemmän ihmisiä, jotka tarttuvat toimeen: vaihtavat vanhukselle vaipan, antavat lääkkeen, syöttävät. Tuntuu, että sosiaalipuolen ihmiset mieluummin hankaavat takalistoaan tuolia vasten ja keskustelevat.