Eli ensiksikin ilmoitan, että kyllä, olen tietoinen, että tämä ei välttämättä ole paras paikka kysyä neuvoa, koska kukaan ei kuitenkaan tunne eikä tiedä tilannetta.. :)
Mutta kysytään nyt kuitenkin, ehkä täällä kuitenkin on paikalla ihmisiä, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa.
Eli olen n. puolen vuoden ajan ollut erään miehen kanssa ns. tapailu-/seksisuhteessa. Itse siis olen halunnut koko ajan enemmän, mutta seurustelu ahdistaa minua. Itselläni syyt suhteen etenemättömyyteen liittyvät juurikin tuohon jonkinasteiseen sitoutumiskammoon ja pelkoon paljastaa itsensä toiselle täysin. Oma seurusteluhistoriani on aika olematon, kuten ehkä päätellä voi. Mies on omaksi syyksi kertonut sen, että on tottunut olemaan yksin. Sitä en voi tietenkään tietää, että onko tuo syy totta vai valetta. Emme kovin paljon ole suhteemme laadusta jutelleet. Enemmän olemme vain omissa päissämme tehneet päätelmiä toisen ajatuksista, fiksua, tiedän sen. Alkuun tapailimme melko tiiviisti, mutta näkemiset harvenivat aika pian. Sen jälkeen meillä on ollut pitkiäkin taukoja ettemme ole lainkaan pitäneet yhteyttä, kunnes sitten toinen on yhteyden ottanut ja olemme nähneet parisen kertaa. Tällaista näemme - emme näe vuorottelua "tapailumme" on ollut suurimman osan tuntemisajastamme. Nyt olisi minun vuoro toimia, mutta en ole varma onko siinä enää järkeä. Tilanne on se, että mikäli haluan hänestä vielä kuulla, täytyisi minun ottaa yhteys. Mistään riidasta kyse ei ole, mutta selvää kuitenkin on että jos en itse ole yhteydessä häneen, ei hänkään ole minuun.
Nyt olenkin ristiriitaisessa tilanteessa, kun todella tykkään tästä miehestä todella paljon ja haluaisin hänestä kuulla. Kuitenkin olen tämän meidän juttumme ajan kärsinyt kovista sydänsuruista ja pettymyksistä. Eli en tiedä, pitäisikö nyt vain antaa olla ja unohtaa vai yrittää vielä. Enhän edes tiedä, mitä hän minusta tällä hetkellä ajattelee. Tavallaan olen melko varma, että hän ei kummoisempaa halua kuin mitä tähänkään asti - enkä ole varma itsestänikään, että haluaisinko edelleenkään sitoutua, vaikka hän olisi mieltään muuttanutkin. Edellinen suhteeni on jättänyt sen verran kovat arvet, että seurustelu pelottaa.
Haluaisinkin nyt vähän näkökulmia tilanteeseen, antaa jutun vain olla vai kokeilla vielä ja ottaa yhteys?
Ja kyllä, laitoin saman aloituksen ihastumisen puolelle, joten ystävälliset vastaukset siihen liittyen ovat näin ollen turhia :)
Mutta kysytään nyt kuitenkin, ehkä täällä kuitenkin on paikalla ihmisiä, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa.
Eli olen n. puolen vuoden ajan ollut erään miehen kanssa ns. tapailu-/seksisuhteessa. Itse siis olen halunnut koko ajan enemmän, mutta seurustelu ahdistaa minua. Itselläni syyt suhteen etenemättömyyteen liittyvät juurikin tuohon jonkinasteiseen sitoutumiskammoon ja pelkoon paljastaa itsensä toiselle täysin. Oma seurusteluhistoriani on aika olematon, kuten ehkä päätellä voi. Mies on omaksi syyksi kertonut sen, että on tottunut olemaan yksin. Sitä en voi tietenkään tietää, että onko tuo syy totta vai valetta. Emme kovin paljon ole suhteemme laadusta jutelleet. Enemmän olemme vain omissa päissämme tehneet päätelmiä toisen ajatuksista, fiksua, tiedän sen. Alkuun tapailimme melko tiiviisti, mutta näkemiset harvenivat aika pian. Sen jälkeen meillä on ollut pitkiäkin taukoja ettemme ole lainkaan pitäneet yhteyttä, kunnes sitten toinen on yhteyden ottanut ja olemme nähneet parisen kertaa. Tällaista näemme - emme näe vuorottelua "tapailumme" on ollut suurimman osan tuntemisajastamme. Nyt olisi minun vuoro toimia, mutta en ole varma onko siinä enää järkeä. Tilanne on se, että mikäli haluan hänestä vielä kuulla, täytyisi minun ottaa yhteys. Mistään riidasta kyse ei ole, mutta selvää kuitenkin on että jos en itse ole yhteydessä häneen, ei hänkään ole minuun.
Nyt olenkin ristiriitaisessa tilanteessa, kun todella tykkään tästä miehestä todella paljon ja haluaisin hänestä kuulla. Kuitenkin olen tämän meidän juttumme ajan kärsinyt kovista sydänsuruista ja pettymyksistä. Eli en tiedä, pitäisikö nyt vain antaa olla ja unohtaa vai yrittää vielä. Enhän edes tiedä, mitä hän minusta tällä hetkellä ajattelee. Tavallaan olen melko varma, että hän ei kummoisempaa halua kuin mitä tähänkään asti - enkä ole varma itsestänikään, että haluaisinko edelleenkään sitoutua, vaikka hän olisi mieltään muuttanutkin. Edellinen suhteeni on jättänyt sen verran kovat arvet, että seurustelu pelottaa.
Haluaisinkin nyt vähän näkökulmia tilanteeseen, antaa jutun vain olla vai kokeilla vielä ja ottaa yhteys?
Ja kyllä, laitoin saman aloituksen ihastumisen puolelle, joten ystävälliset vastaukset siihen liittyen ovat näin ollen turhia :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
mies pyörittää useita naisia yhtä aikaa,on varattu ja lapsia
heittää vanhimmasta päästä panojaan pois kun tulee aina uusia
luovu, unohda
varattu ei ole, lapsia ei varmasti ole. Vaikea kuvitella hänestä, että pyörittäisi useita naisia kerralla. Ei ole millään tavalla pelimies tyyppinen. Helppona panona voi minua kylläkin pitää, mutta melko varma olen, että myös ihan jotain oikeitakin tunteita on. Tai ainakin niin haluan toivoa.
edellinen on täysin oikeessa!!!!!!!!!!!!!!
Niin, kyllähän sen järki sanoo. Uskon kyllä, että hän minusta muutakin ajattelee kuin vain vakipanoa, mutta ehkä se joku muu ei ole riittävän voimakas tunne. Kaipa hän sitten antaa itsestään kuulua, jos haluaa. Molemmille osapuolille on kuitenkin ollut selvää (kai),että minä tunnen voimakkaammin. Mutta hitto, kun sais jotenkin tän asian nyt pois mielestä!
Jättäisin ja nopsaan jos ei seurani tyydytä, niin lähtö on raitis. En antaisi itseäni kohdella miten vaan tai hänen halujensa mukaan. Joillakin miehillä/naisilla pitää olla selvät rajat/säännöt.Kunnioitus ja luottamus on yksi tukipylväistä parisuhteessa
Kyllähän toi siltä kuulostaa, että tuskin tosta mitään tulee. Et itse ole valmis kunnon suhteeseen, joten keskity nyt itseesi ja käsittele ne omat juttusi ennen kuin mihinkään suhteisiin alat. Miehen tunteista nyt kukaan ei tässä tapauksessa voi tietää, mutta oli se juttu miten oli, niin kohtaat sen oikean kun itse siihen olet valmis. Ei tollasta epämäärästä venkslausta kukaan kovin pitkään jaksa, joten vaikka mies alkujaan olis ollutkin kiinnostunut, niin tollanen on omiaan tappamaan minkä tahansa tunteen. Tsemppiä sulle jatkoon!
Mä tiedän et useimmilla tällanen venkslaus just saa tunteet lopahtamaan, ja sen takia mua ärsyttääkin ja turhauttaa, et itellä tuntuu menevän just päinvastoin.Jään rypemään ikävää ja tunteisiin, oikeen roikkumaan (ajatuksen tasolla siis)... Huoh!
Kai se niin on et parempi unohtaa, kun se vaan olis niin helppoa.