jolla eleli punahilkka. Hilkka, tuo sievä tyttö. Sai osakseen katseen kuin katseen. Ei ollut kuitenkaan luodinkestävä, niinpä hän eräänä, kauniina kesäpäivänä rakastui isoon Pahaan Suteen. Hilkka oli vielä nuori, kokematon ja kovin sinisilmäinen. Mutta mitkä ajatukset! Hänellä oli loistava mielikuvitus, erikoinen kyky nähdä tulevaan.
Hilkka ja Susi tapasivat toisiaan silloin tällöin metsänreunakkeella, mutta Suden täytyikin yllättäen lähteä tap(p)amaan pikku sikoja. Näinpä polku erkani, ja he jatkoivat elämänkulkua tahoillaan. Kului vuosi, toinen.. valui useampi tiimalasi. Hilkka haaveili omasta sudesta. Katseli hieman ympärilleen ja treffailikin parin sammakon, rupikonnankin kanssa. Ja ei, kukaan ei tuntunut vetävän vertoja tuolle, häijyn suloiselle, Isolle Pahalle Sudelle.
Aurinko oli laskemassa ja hämärä hiipi metsänpoukamaan. Pari juopunutta menninkäistä tallusteli ohitse, huudahdellen rivouksia. "Punatulkku, eiks sulle keellpaa.." Hilkka pudisti päätään ja jatkoi haaveilujaan. Vielä jonakin päivänä..
Ja niin se päivä koitti.
Hilkka oli taas töissä, tällä kertaa niittämässä ruista olut tehtaalle. Hilkan parasystävä Satakieli oli mukana ja miten kauniisti hän lauloikaan. Kaikki metsän urokset pyörivät hänen ympärillään kuin mehiläiset kukkasissa, tai perhoset medellä. Kala vedessä.. paita ja peppu. No kyllä sä tiedät! Siinä sai pyrstösulat kyytiä kun urokset kävi jonossa. Ja eikö sitten eräs kaunis ilta, tähtituikkeenaukiolla, ollut Iso Paha Susi ja Satakieli tositouhussa. Siinä ei paljon sulosointuja lausuttu.
Suhde oli kuitenkin kovin huonoalaatuaan, niinpä lusikat laitettiin jakoon, ennenkuin niitä oli edes keretty esittelemään. Sulat oli kyllä laskettu joka viiksikarva nypitty. Niinpä päätti tuo sievä, naiivi, Hilkka koittaa onneaan. Olihan tuo Iso Paha Susi hänen "unelmien prinssi - valkoisella ratsullaan" SIIS ETTÄ MIKÄ? Nyt ei kyllä ihan mahdu samaan muottiin nuo kuvaukset, mutta anyway.. siitä alkoi "vuosisadan rakkaustarina" missä Hilkkaa kohdeltiin kuin jalkarättiä ja tilannetta kaunisteltiin valheilla. Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun ast.....
SIIS ETTÄ MITÄ? No eivät varmasti eläneet! Iso Paha Susi nai yhden iloisista satakielistään, ja pyöritti samalla vanhempaa noita-akka rinkiä, tuntiensa itsensä todelliseksi Adonikseksi. Ja miten Hilkka? Hän eli elämänsä onnellisena loppuun saakka, omasta vapaasta elämästään nauttien. Saaden uusia, upeita ystäviä metsänasukeista..
-pikkulintu
Hilkka ja Susi tapasivat toisiaan silloin tällöin metsänreunakkeella, mutta Suden täytyikin yllättäen lähteä tap(p)amaan pikku sikoja. Näinpä polku erkani, ja he jatkoivat elämänkulkua tahoillaan. Kului vuosi, toinen.. valui useampi tiimalasi. Hilkka haaveili omasta sudesta. Katseli hieman ympärilleen ja treffailikin parin sammakon, rupikonnankin kanssa. Ja ei, kukaan ei tuntunut vetävän vertoja tuolle, häijyn suloiselle, Isolle Pahalle Sudelle.
Aurinko oli laskemassa ja hämärä hiipi metsänpoukamaan. Pari juopunutta menninkäistä tallusteli ohitse, huudahdellen rivouksia. "Punatulkku, eiks sulle keellpaa.." Hilkka pudisti päätään ja jatkoi haaveilujaan. Vielä jonakin päivänä..
Ja niin se päivä koitti.
Hilkka oli taas töissä, tällä kertaa niittämässä ruista olut tehtaalle. Hilkan parasystävä Satakieli oli mukana ja miten kauniisti hän lauloikaan. Kaikki metsän urokset pyörivät hänen ympärillään kuin mehiläiset kukkasissa, tai perhoset medellä. Kala vedessä.. paita ja peppu. No kyllä sä tiedät! Siinä sai pyrstösulat kyytiä kun urokset kävi jonossa. Ja eikö sitten eräs kaunis ilta, tähtituikkeenaukiolla, ollut Iso Paha Susi ja Satakieli tositouhussa. Siinä ei paljon sulosointuja lausuttu.
Suhde oli kuitenkin kovin huonoalaatuaan, niinpä lusikat laitettiin jakoon, ennenkuin niitä oli edes keretty esittelemään. Sulat oli kyllä laskettu joka viiksikarva nypitty. Niinpä päätti tuo sievä, naiivi, Hilkka koittaa onneaan. Olihan tuo Iso Paha Susi hänen "unelmien prinssi - valkoisella ratsullaan" SIIS ETTÄ MIKÄ? Nyt ei kyllä ihan mahdu samaan muottiin nuo kuvaukset, mutta anyway.. siitä alkoi "vuosisadan rakkaustarina" missä Hilkkaa kohdeltiin kuin jalkarättiä ja tilannetta kaunisteltiin valheilla. Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun ast.....
SIIS ETTÄ MITÄ? No eivät varmasti eläneet! Iso Paha Susi nai yhden iloisista satakielistään, ja pyöritti samalla vanhempaa noita-akka rinkiä, tuntiensa itsensä todelliseksi Adonikseksi. Ja miten Hilkka? Hän eli elämänsä onnellisena loppuun saakka, omasta vapaasta elämästään nauttien. Saaden uusia, upeita ystäviä metsänasukeista..
-pikkulintu
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://m.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q&feature=related
-pikkulintu
Onnekseni ei ole kerrottu satuja pienenä.
Niinkö se meni, ei se varmaankaan mennyt ihan niin. Sulta jäi jotain tärkeää huomaamatta.