Pakko-ajatuksia omista tatuoinneista, APUA!

Mitä.terapeutti sitten sanoi? Aika outoa jos ei osannut mitenkään neuvoa.

Onko siis ongelma itse tatuointisi (esim.että on joku tietty sana ja se aiheuttaa ahdistusta) vai pelkästään se tunne että kun ne eivät lähde pois?

ikävää etten osaa paremmin neuvoa, toivottavasti täällä ois joku jolla ois juuri tuon kaltaisia ajatuksia. Kai tuohon saisi terapian tueksi jotain lääkettä joka helpottaisi sitä asian pyörimistä mielessä,tai helpottaisi ainakin ahdistusta!

Jos pidät tatuoinneistasi, ongelma ei ole niissä joten poistaminen on turhaa. Ongelma on luultavasti vain omassa päässäsi ja siellä sinun täytyy se myös hoitaa. Edellinen kysyi hyvän kysymyksen, aiheuttaako jokin tietty kohta niissä ahdistuksen vai tatuoinnit ja niiden ikuisuus yleensä? Mutta olipa vastaus kummin vain, on se siltikin vain ajattelua.

Ainahan voit muokata kuvaa tatuoimalla sitä toisenlaiseksi, jos itse kuva-aihe vaivaa. Mutta luulen, että ongelmasi johtuu siitä että olet pitkästä aikaa selväjärkinen kun alkoholi ei sumenna mieltäsi ja todellisuudentajuasi. Näät maailman nyt selvemmin, kuten myös tatuointisi ja pelkäät että mielikuvituksesi pilaa elämäsi mikäli jäät ajatuksiin jumiin. Totuushan on se, että se mitä et ajattele, ei vaivaa sinua. Olet vain saattanut kohdistaa ajatuksesi hetkellisesti tatuointeihisi ja säikähtänyt niiden pysyvyyttä, kun vihdoin sen ymmärrät realistisesti.

Onko ongelma siis tatuoitu kuva, tatuoinnit yleensä ja niiden ikuisuus vai ovatko kuvat mahdollisesti niin näkyvällä paikalla että se hankaloittaa jokapäiväistä elämääsi? Sinun pitää siis ensin selvittää missä ongelma on ja etsiä sitten siihen ratkaisu.

Mutta helpottaakseni ahdistustasi, muista että tatuoinnit ovat VAIN mustetta ihollasi. Se on vain kuva eikä se itsessään aiheuta mitään pahaa. Olennaista onkin se, mitä se symboloi ja merkitsee itsellesi ja muille. Joten ongelma ei niinkään ole itse kuva, vaan se mitä se aiheuttaa korvien välissä.

Toivottavasti sait tästä edes hieman helpotusta ongelmaasi ja ahdistukseesi. Mutta jos asia vaivaa sinua, se ei häviä ennenkuin selvität sen.

Hei, ymmärrän ongelman - itse kärsin monenlaisista pakkoajatuksista ja koska itelläni on myös tatuointeja, olen huomannut että niihinkin joskus meinaa liittyä oireita. Tunne pysyvyydestä, siitä mitä kaikkea voi tulla ja niihin liittyä esim kulttuurisesti meinaa joskus kasvaa järjettömäksi, vaikka koskaan mitään ongelmia ei ole ollut sosiaalisesti tai terveydellisestikään.Itse koetan purkaa asiaa erittelemällä syitä, miksi ahidistaa ja mitä niissä mietin. Kun saan jotenkin eriteltyä syyt ja aiheet, ratkaisuja on helpompia keksiä. Esim pelko allergiasta-> mitään oireita ei ole ollut ja nyt ei siis ole mitään hätää. Jos pelkään että joku katsoo paheksuvasti, voin aina laittaa vaatetta päälle. Jne jne koettaen itse löytää omiin ajatuksiin jonkinlaiset ratkaisut. Täytyy tosin myöntää että nämä ovat minulla lieviä ajatuksia verrattuna joihinkin muihin pakkoihin esim ruuan kanssa joten en tiedä sitten miten toimisin jos olisivat pahempia.

mullakin ryyppääminen yms. pistävät välittäjäaineet ihan vituiksi.. etenkin kun pitää siitä taukoa. Silloin tulee noita pakko-ajatuksia, eikä niissä ole hevonvitun tolkkua - voivat kohdistua mihin vain.. nykyään haistatan niille paskat kun niitä tulee, enkä jää märehtimään niitä jolloin ne vain kasvavat. Menevät kyllä ohi ajallaan.