Minun paniikkikohtaukseni tulevat aina yksin ollessa, ei koskaan niin, että kotona on muitakin. Autolla ajo erityisesti moottoritiellä on pelottavaa, koska sieltä ei pääse pois nopeasti. Pelkään yksin oloa kotona, vaikka olen koittanut tehdä niistä illoista mahdollisimman mukavia; hyvää ruokaa, elokuva, ulkoilua jne. Olen jo kohta nelikymppinen, juuri eronnut ja asun toisella paikkakunnalla kuin sukuni. Lapset ovat vuoroviikoin isänsä luona ja yksinäiset viikot ovat pahoja. Mietin nyt lääkityksen aloittamista, jotenkin lääkityksen aloittaminen tuntuu myös sairauden myöntämistä. Nyt on vain paniikkioireita, sitten olisi hoitoa vaativa sairaus.. tämä on vain omassa päässäni, tiedän, mutta asian myöntäminen on vaikeaa. Yksinolo ei itse asiassa ole pelottavaa, vaan ITSENI kanssa oleminen.. Hirveä huomata ettei luota itseensä tuon vertaa.
Paniikkikohtaus yksin ollessa
yksin
5707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
N IINKKÖ
Ero ja vieras paikkakunta on varmaan osasyitä sullakin paniikkeihin? menee ajankanssa kyllä ohi. toki aikaahan se ottaa.
En itse suosittele ainakaan SSRI lääkkeitä. mahdollisesti rauhoittavaa varalle jos alkaa paniikkia tai ahdistusta pukkaan.
Kiitos kommentista, lääkityksen kanssa ajattelin näin itsekin. Soitin terveysasemalle ja menen keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan sekä tarvittaessa lääkärin kanssa, tavoitteena on tiiviimpi keskustelujakso, jolla saada luottamus itseen takaisin raiteilleen. Lisäksi rentoutusharjoituksia, näillä mennään.
Olen nuori, mutta kotona ollessani, yksin siis, saatan alkaa täristä, minua pelottaa ja päässäni soi eräänlainen rytmi. Sama tulee joskus kokeissa, enkä pysty keskittymään. Hikoan, haluan pois. Silloin kaipaan myös läheisyyttä. Rentoutusharjoitukset ja lääkitys auttavat sinua varmasti, itsekin rentoutumisharjoitus olisi mukava... Mutta tsemppiä.
Itse saan paniikkikohtauksen useimmiten silloin kun tiedän jääväni pitkäksi aikaa yksin.. :( Inhoan/pelkään kohtauksia.. Sydän rupeaa tykyttämään, pyörryttää, tulee pahoinvointia, ahdistaa ja tähän liittyy kuoleman pelko.. En tiedä syytä mistä kaikki olisi voinut alkaa, psykologilla olen käynyt ja hän oli ennemminkin sitä mieltä että kärsisin jonkun asteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta.. Mutta miten se on mahdollista jos kohtaukset tulevat kun tietää jäävänsä yksin?? o.O En ole vielä ajatellut että menisin lääkäriin, sillä helpotuksen olen toistaiseksi saanut siitä että olen lukenut kohtalotovereiden tekstejä ja terveyskirjastosta kohtauksen oireiston.. Onko muut kohtauksen jälkeen kuina väsyneitä? Itseltäni se meinaan vie voimat eli joko alan itkemään tai sitten sitten saan mennä suoraan nukkuumaan, myös molempia olen joutunut tekemään.. :(