Kokeeko seksuaalivähemmistöt nykyään miten paljon asenneongelmia psykiatrilla käydessään? Uskaltaako hakeutua psykiatrian palvelujen piiriin mielenterveysongelmien takia, jos on homo tai lesbo?
Homolle tai lesbollekin voi tulla tilanne, että pitää hakea jotain sosiaalietuutta, joka edellyttää psykiatrilla käyntiä, tai työkkäri lähettää mielenterveystoimistoon jostain syystä, tms. Minulla ei ole mitään kokemusta sen alan ihmisten kohtaamisesta, että millaisia asenteita saattaa olla vastassa. Jos psykiatri, psykologi, sosiaalityöntekijä tai mt-hoitaja sattuu olemaan joku ääriasenteellinen? Miten näitten kanssa toimitaan, jos ne alkaa vänkäämään, että sun ongelmat johtuu homoudesta, ja että nyt aletaan hoitamaan sitä homoutta?
Entä jos joutuu mielisairaalaan suljetulle osastolle ja siellä on joku äärikristitty tai vastaava lääkärinä? Muistelen joskus 90-luvun alussa lukeneeni yhdestä kirjasta, että ainakin homomiehillä on ollut järkyttäviä kokemuksia psykiatrisista sairaaloista.
Homolle tai lesbollekin voi tulla tilanne, että pitää hakea jotain sosiaalietuutta, joka edellyttää psykiatrilla käyntiä, tai työkkäri lähettää mielenterveystoimistoon jostain syystä, tms. Minulla ei ole mitään kokemusta sen alan ihmisten kohtaamisesta, että millaisia asenteita saattaa olla vastassa. Jos psykiatri, psykologi, sosiaalityöntekijä tai mt-hoitaja sattuu olemaan joku ääriasenteellinen? Miten näitten kanssa toimitaan, jos ne alkaa vänkäämään, että sun ongelmat johtuu homoudesta, ja että nyt aletaan hoitamaan sitä homoutta?
Entä jos joutuu mielisairaalaan suljetulle osastolle ja siellä on joku äärikristitty tai vastaava lääkärinä? Muistelen joskus 90-luvun alussa lukeneeni yhdestä kirjasta, että ainakin homomiehillä on ollut järkyttäviä kokemuksia psykiatrisista sairaaloista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En kauheesti tiedä, mutta sen voinee sanoa että 90-luvun kirja on historiaa ja nykyään on enemmän ymmärtävämpää porukkaa hoitoalalla. Jos siellä joku tosiaan alkais ahdasmieliseksi, voi asiasta tehdä ilmoituksen ja vaihtaa terapeuttia.
Ja suljetulle ei voi pakottaa vastentahtoisesti, ellei ole itsetuhoinen. Silloinkin lupaa taidetaan hakea lähiomaiselta.
Itsellä on ollut kokemusta muutamasta psykiatrisen terveydenhuollon piirissä toimivasta henkilöstä. Kenelläkään ei ole ollut mitään mutisemista seksuaalisesta suuntautumisesta, sanoisin että terveydenhuollon piirissä yleisesti vastaantulleet ovat olleet päinvastoin ymmärtäviä ja vähintäänkin pitäneet ennakkoluulonsa omana tietonaan.
Omasta mielestäni kyllä uskaltaa ja pitääkin hakeutua psykiatrin palvelujen piiriin, jos on sellainen tunne että niitä tarvitsee. Tilanteesta riippuen omaa suuntautumista ei tarvitse edes kertoa, ellei se ole osasyynä ongelmiin.