uskot vai haluatko edes uskoakaan... olen kuin kala kuivalla maalla...jokainen soluni huutaa sinun läheisyyttäsi...päästä kiinni sinuun ja tulla tiiviisti yhdeksi sinun kanssasi...siinä tahtoisin olla ja pitää tiukasti kiinni sinusta päästämättä koskaan irti.. janoan sinun ihosi kosketusta nyt ja aina missä ikinä menisinkin.. kotini on sinussa enkä haluisi lähteä kotoa pois...kaikki se aika jonka joudun olemaan poissa läheltäsi tuntuu kuin orpo lapsi ilman kenkiä.. koko ikäni odottanut vain "rangaistukseni" päättymistä ja kotiin paluun onnen täyttymistä...
miten sen ilmaisen tänne
että sinä
12673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
nyt kai kuulen...kotisi on hänessä. Kirjoituksessasi on hyvin paljon samaa, kuin ajatuksissani tummissa noissa, tarvon syvissä soissa.. Ajattelen. Hyvää yötä!
Miksi ei sitten paluuta ole tapahtunut?
ilmaisisit tuon suoraan hänelle etkä tänne palstalle niin jotain voisi tapahtuakin.
Tämä on jotain josta olen varmempi kuin mistään muusta tähän astisessa elämässä. Syvä rauha on voimauttavaa, olet läsnä koko ajan kaikessa. Mutta mieli askartelee sen kanssa, kauanko vielä täytyy olla erossa. Kaipuu on kova. Kotisi on luonani, odotan sinua.
Kun hän on olemassa, on mieli tyyni ja rauha on minussa. Minun kotini on hänessä. Toivon joka päivä pääseväni kotiin.
sinäkin läsnä joka hetki mutta täällä me vain yhä... kyllä kotiin jo tahtoisin.
Se missä asun nyt, ei tunnu kodilta. Koti jäi samaan paikkaan mihin sydän jäi.
vajaita ? ettehän te edes tunne toisianne !
Sie et ossaa kirjoittaa.
Jeee, jee, Voi helvetin helevetti.....
Kukas sen päättää kauanko olette erossa.
Tervetuloa kotiin.
täänks