Olet onnesi löytänyt. Olen oikeasti iloinen puolestasi. Nyt en häiritse sinua enää missään muodossa. Hyvä näin. Tästä on hyvä jatkaa.
onnea sulle
sulle mies
14666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Katkerat muistot jäi.
kenelles tää menee? tai ainakin mihin päin?
Se kenelle meni varmasti varmasti aavistaa keneltä tuli . Onhan se kyseinen roikkunut täällä jo hyvän aikaa ja oppinut tunnistaa viestit.
niin varmasti joo . mistä se ton voi tunnistaa?? tyhmähän sä olet. harmi ettet tajua sitä itse.
Löysin onneni, muistan edelleen miten onnellinen olin, suorastaan hurmiossa, siitä kaikesta onnesta sekaisin olleena pelkäsin. Se kaikki tapahtui niin pienestä, miten se voikaan olla mahdollista, niin pienestä. Mitä kaikkea siitä seurasi onkin toinen tarina.
Mitä se pieni oli, miten pienestä voi kaikki kadota? Itse ymmärrän nyt, että olin aivan toinen ihminen silloin kuin nyt. Kyllä. Onnesta sekaisin, täysin sekaisin, en nähnyt tarpeeksi laajasti.
Samanlaiset terveiset toisellekin miehelle.
Löytää on voinut mutta onko vierelle löytänyt on eriasia.
Onni näyttäis olevan vierellä ja elämä muutenkin mallillaan. En halua edesauttaa minkään onnellisen hajoamista vaikka kipeältä tuntuukin.
tuosta.Vaikka olenkin löytänyt..onneen on vielä kuiteskin matkaa.Mutta alku näyttää
lupaavalta, ja kaikki tuntuu etenevän luonnollisesti omalla painollaan.Toivon että tää
olis nyt se kahden siipirikkoisen enkelin kohtaaminen, ja olisimme toistemme
sydänystävät.Mutta aika näyttää...
sun kaltainen ihminen joskus ymmärtäisi, ettet ole ainoa siipirikko maailmassa. Muillakin on oikeus onneen samanlaiseen. muillakin siipirikoilla.
tottakai on...oikeus onneen.kaikilla on.Hän josta täällä haaveilin, ja johon ihastuin..on
nyt onnensa löytänyt, on perhe..lapset ja aviomies...varmaan rakastava sellainen.Ja
viimeinkin alkaa näyttämään siltä, että mullekin on elämässä tarjolla muutakin kuin
pelkkää tummaa pilveä ja surua.Kohtasin ihmisen, jolla on samanlainen elämäntilanne...kaukokaipuineen päivineen, samanlainen menneisyys...ja kuin jonkun
kohtalon oikusta, löysimme toisemme samasta harrastuksesta...näin alussa pidän
kuitenkin tunteet sisälläni, ja tutustun aivan rauhassa.Me nähdään, soitellaan, ollaan
fb:ssä kavereita, ja viestitellään siellä ja tekstareita ja käydään kahvilla yms.Niin ja
kun noista aloitteista täällä on aina keskustelua...nainen oli se, joka sen teki tällä
kertaa, ja minä sanoin kyllä käy, milloin? ja seuraavan tein minä, siitä se lähtee...
mutta arastellen se usein alussa lähtee, sitä pelkää pettyvänsä.
niinpä niin.Onneks en maalaillut liian ruusuisia unelmia...yksi päivä vain ja se mikä
alkoi hyvin, päättyy siihen kun hän sai työtarjouksen kaukaa..ja näillänäkymin myös
tarttuu siihen.Tähänkin tottuu, mutta aremmaksi vain tulee...
mukava ketju.. tulin hyvälle mielelle :) ja takaisin töihin..