Se tunne, kun olet ollut masentuneena 8vuotta.
Se, kun muistat miten nuorena, alle kouluikäisenä olit iloinen, pirteä, elämäniloinen ja kaikinpuolin positiivinen lapsi, jolla oli kavereita.
...jotka alkavat kiusata koulun alkaessa.
...jotka käännyttävät koko luokan sinua vastaan ja olet kiusattu ja syrjitty koko ala-aste ajan, yrittäen esittää, ettet välitä ja tulet toimeen omillasi.
sait toki muutaman "ystävän", joiden kanssa luulit, että tulette olemaan ystäviä ikuisesti. ..ystävät, jotka ylä-asteen jälkeen hylkäävät,
ylä-aste, elämänvaihe, jolloin olit syrjittynä, aina viimeisenä liikunnan tunnilla joukkueeseen valittu, vaikka omaat paremman yleiskunnon kuin suurinosa.
valitset jatkokoulutusta ja mietit, kyllä tää tästä, kun peruskoulu loppuu.
amikseen päästyäsi, uudet naamat. huomaat, ettei kukaan edes puhu sinulle.
jos yrität päästä juttuun mukaan, et pääse. he ovat vanhoja tuttuja keskenään, et ole tervetullut.
et jaksa enään. et jaksaisi elää.
lopetat ammattikoulun ja jäät kotiisi väsyneenä...
iltaisin valvot pitkin öitä ajatetellen... huominen tuo uudet pettymykset tullessaan.
kehität sisälläsi vihaa ihmisiä kohtaan, kuinka itsekeskeisiä
ja väliinpitämättömiä osaavat olla. miksi minun pitäisi olla heille mieliksi?
vuodet kuluvat.. olet ollut muutaman vuoden neljänseinän sisällä inhoten ihmiskuntaa. luonteesi ei kuitenkaan anna satuttaa ketään, joten satutat itseäsi.
olet jo täysin irti sosiaalisesta elämästä.
eräänä päivänä kuitenkin näet valon säteen jostain...
ihastuttavan naisen hymyn ja katseen suoraan silmiin.
mutta menneisyytesi on kuitenkin jo jäädyttänyt sydämesi umpijäähän,
et osaa edes aloittaa kiinnostavaa keskustelua naisen kanssa.
tiedät, että molemmilla on kiinnostusta ilmassa, muttet pysty kysymään häntä ulos.
"mitä jos munaan kaiken?" "hän ansaitsee parempaa..." "..ja minussa on niitä ja näitä vikoja..." tilaisuus lipuu ohitsesi ja jatkat matkaasi kohti uusia pettymyksiä.
omaat myös:
useaan kertaan paikatut hampaat.. et ole masennukseltasi edes niistä jaksanut huolehtia.
sinulla on myös atooppinen ihottuma, joudut rasvaamaan ihoa päivittäin tai se alkaa halkeilemaan.
omaat myös lättäjalat.
olet allerginen ainakin 5 eri asialle...
olet kuitenkin hyvännäköinen kropaltasi ja kasvoiltasi.
joten kukaan ei ymmärrä, miksi olet tuollainen. olet hylkiö.
et kuitenkaan saisi itseltäsi riistää henkeä, vaan joudut "nauttimaan" tästä
lahjasta nimeltä "elämä", ilman yhtään ystävää.
olet turtunut tähän elämään. lapsena itkit jokaisesta asiasta.
nykyään et ole vuodattanut kyyneleen kyyneltä 8 vuoteen vaan patouttanut kaiken sisällesi. ehkä jonain päivänä napsahdat, etkä tiedä mitä silloin tekisit.
Sinä... olet minä.
Se, kun muistat miten nuorena, alle kouluikäisenä olit iloinen, pirteä, elämäniloinen ja kaikinpuolin positiivinen lapsi, jolla oli kavereita.
...jotka alkavat kiusata koulun alkaessa.
...jotka käännyttävät koko luokan sinua vastaan ja olet kiusattu ja syrjitty koko ala-aste ajan, yrittäen esittää, ettet välitä ja tulet toimeen omillasi.
sait toki muutaman "ystävän", joiden kanssa luulit, että tulette olemaan ystäviä ikuisesti. ..ystävät, jotka ylä-asteen jälkeen hylkäävät,
ylä-aste, elämänvaihe, jolloin olit syrjittynä, aina viimeisenä liikunnan tunnilla joukkueeseen valittu, vaikka omaat paremman yleiskunnon kuin suurinosa.
valitset jatkokoulutusta ja mietit, kyllä tää tästä, kun peruskoulu loppuu.
amikseen päästyäsi, uudet naamat. huomaat, ettei kukaan edes puhu sinulle.
jos yrität päästä juttuun mukaan, et pääse. he ovat vanhoja tuttuja keskenään, et ole tervetullut.
et jaksa enään. et jaksaisi elää.
lopetat ammattikoulun ja jäät kotiisi väsyneenä...
iltaisin valvot pitkin öitä ajatetellen... huominen tuo uudet pettymykset tullessaan.
kehität sisälläsi vihaa ihmisiä kohtaan, kuinka itsekeskeisiä
ja väliinpitämättömiä osaavat olla. miksi minun pitäisi olla heille mieliksi?
vuodet kuluvat.. olet ollut muutaman vuoden neljänseinän sisällä inhoten ihmiskuntaa. luonteesi ei kuitenkaan anna satuttaa ketään, joten satutat itseäsi.
olet jo täysin irti sosiaalisesta elämästä.
eräänä päivänä kuitenkin näet valon säteen jostain...
ihastuttavan naisen hymyn ja katseen suoraan silmiin.
mutta menneisyytesi on kuitenkin jo jäädyttänyt sydämesi umpijäähän,
et osaa edes aloittaa kiinnostavaa keskustelua naisen kanssa.
tiedät, että molemmilla on kiinnostusta ilmassa, muttet pysty kysymään häntä ulos.
"mitä jos munaan kaiken?" "hän ansaitsee parempaa..." "..ja minussa on niitä ja näitä vikoja..." tilaisuus lipuu ohitsesi ja jatkat matkaasi kohti uusia pettymyksiä.
omaat myös:
useaan kertaan paikatut hampaat.. et ole masennukseltasi edes niistä jaksanut huolehtia.
sinulla on myös atooppinen ihottuma, joudut rasvaamaan ihoa päivittäin tai se alkaa halkeilemaan.
omaat myös lättäjalat.
olet allerginen ainakin 5 eri asialle...
olet kuitenkin hyvännäköinen kropaltasi ja kasvoiltasi.
joten kukaan ei ymmärrä, miksi olet tuollainen. olet hylkiö.
et kuitenkaan saisi itseltäsi riistää henkeä, vaan joudut "nauttimaan" tästä
lahjasta nimeltä "elämä", ilman yhtään ystävää.
olet turtunut tähän elämään. lapsena itkit jokaisesta asiasta.
nykyään et ole vuodattanut kyyneleen kyyneltä 8 vuoteen vaan patouttanut kaiken sisällesi. ehkä jonain päivänä napsahdat, etkä tiedä mitä silloin tekisit.
Sinä... olet minä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mä haluaisin tavata sut.. ihan oikeasti.
Ei kukaan ole ansainnut olla koko elämäänsä yksin
Kiitos! ..ajatus kaunis, mutta anonyymina ajattelin täällä pysyä..
en haluaisi, että minulla olisi ystäviä vain säälistä..
ehkä joskus tapaisin jonkun, joka hyväksyy minut, tietämättä mitään elämästäni.
taitaa olla toiveajattelua valitettavasti.
Antakaa vaan miinusta. Tehän varmaan ymmärrätekin, kuinka masentavaa, on saada "ystäviä" säälistä vasta sitten, kun on palan elämäänsä tänne kirjoittanut.
ja kuvitella sitten ne keskustelut, aina vaan siitä yhdestä asiasta. tai vaikka puhuisi jostain muustakin, niin aina se jossain vaiheessa nousee esiin.
myöskin nettiin voi kuka tahansa kirjoittaa, välttämättä tarkoittamatta sitä oikeasti.
tai ehkä kommentti olikin tarkoitettu oman statuksensa nostamiseksi, "olen hyvä ihminen."
vaikkei todellisuudessa haluaisikaan tavata.
oli miten oli, en kuitenkaan aio tältä palstalta tutustua keneenkään, vaikka
arvostan ajatustasi.
tästä kuitenkin saatte ajatuksia, että ehkä joku läheinen ystäväsikin saattaa kärsiä tästä, tai jostain muusta saman tyyppisestä, joten älkää arvostelko ihmisiä. -.-
Suomessa ollaan todella suvaitsemattomia. jos jokin piirre ei miellytä, niin
heti ollaan sysäämässä syrjään ja katsotaan alentavasti.
Ihan kun olis meikäläisen kirjottama..Paitti, et hankkisin
tiettyjä taitoja ja kävin jokasen kiusaajan oven takana
15 vuotat myöhemmin kysymässä anteeksi pyyntöä,
kolme alkoi itkemää ja kaikki paitsi kaksi eivät ymmärtäneet
pyytää...Eivätkä tule pyytämäänkään..Eikä se mitään.
Se on jotenkin mukava hetki saada se sun elämsä
tuhonnut ihminen keskustelemaan naamas eteen,
kun oot käynyt muitakin kovia kouluja kuin peruskoulun.
Ne on aika hiljasta tyttöä/poikaa siinä kohtaa =)
itselläni kun niitä kiusaamiseen, syrjintään ja mollaamiseen sun muuhun on osallistunut varmasti yli 200 ihmistä ala/ ylä-asteelta ja amiksesta... ja vielä töissäkin on syrjintää jatkunut, jopa pomon toimesta.. vaikka ohjeet voisi suoraan antaa minulle, kävelee hän ohitseni ja antaa ne työkaverilleni, jolta minun täytyisi ne käydä kysymässä.. älytöntä. sitä paitsi olin kyseisessä firmassa kauemmin töissä kun se työkaverini ja kokeneempi... mutta tämähä on sitä samaa kuin koulussa liikuntatunnilla aina viimeiseksi valitseminen.. kaikki eivät edes tiedosta tätä, kun ihmiset tuppaa oleen sokeita tai luulevat
sen olevan vain "hauskaa pilaa".
En sanonutkaan 200 ihmisen vätämisestä tilille,
mutta kyllä sen pomon aina voi kaataa ja muutaman
muun siihen päälle.
Täytyy sanoa, että olin tuon jo unohtanut kokonaan tuon liikuntatunti jutun =D
Ne parhaat sai valita joukkueensa ja viimeisenä otettiin huonot tai jouduttiin ottamaan, jotka saivat sitten olla vaihtopenkillä.
Kyllä siinä jo näytettiin 6 vuotiaalle mikä sen paikka
tässä yhteikunnassa on. =D
itsellä vaan oli toisinpäin, eli en ollut ns. huono joukkueeseen.. omasin ja omaan edelleen hyvän fyysisen kunnon ja liikunnassa todella hyvä, johtuen nuoruuteni energan määristä, paikoillaan ei vaan pysynyt, pakko juosta.. kyse oli vain periaatteesta, koska muutakin kiusaamista oli ollut, niin oli hyvä jättää viimeiseksi valittaessa ja siten osoittaa, ettet ole hyväksytty porukoihin. yläasteella olin viimeisten joukossa valittu, koska luokalla ei ollut kavereita, muutakun ne 3, jotka eivät koskaan soittaneet ja piti itse olla heihin kokoajan yhteydessä tai olisi ne viimeisetkin kaverit menneet, vaikka meniväthän ne heti kun yläaste päättyi. yhden kanssa olen nyt ollut hitusen tekemisissä, mutta suurelta osin omasta aloitteestani.
elikkäs kouluissa joukkue valinnat tehdään kavereitten perusteella, ei sen kuinka hyvä olet liikunnassa.
Olet ollut masentunut kahdeksan vuotta ja myös itkemättä nuo kahdeksan vuotta. Onko syy moiseen vaipuminen itsesääliin ja katkeruuteen, tosin syystä ajattelet, kun sinua on noin kaltoin kohdeltu. Jos ihmnien vaipuu katkeruuteen ja itsesääliin, niin varmasti tuon tärpättipurkin haluaa kiertää jo hyvin, hyvin kaukaa. Jospa tie kohti iloa ja elämänhalua alkais kukoistaa asennemuutoksella.
Älä valitse luuseriutta!
Jos et ole vielä tietoinen, niin suurin osa ihmisistä on ikäviä, kateellisia, kilpailuhenkisiä ja/ tai välinpitämättömiä muita kohtaan. Se kannattaa hyväksyä ja ihan tosi tulla toimeen omillaan.
Ihmisillä vaikuttaa olevan paljon ihmissuhteita mutta miten arvelet niiden laadun olevan???? No erittäin PASKAA SE ON päätellen riidoista, pettämisestä, salailuista, selkään puukottamisesta ja EROISTA! Että ennemmin yksin voi keksiä mielenkiintoista tekemistä kuin tuhlata aikaa imbesillien kanssa ja teeskennellä että on niin kivaa sosiaalista elämää..........!
Just, lapsena kaikki oli aidosti kivaa. Ihmiset menee pilalle seksuaalisuuden puhjetessa. Sen jälkeen ne vaan kilpailee keskenään.
Luuserit on kammottavia. Mikään ei ole inhottavampaa kuin kuunnella jonkun haukkuvan itsensä päästä jalkoihin. Tiedätkö mikä tekee ihmisestä karismaattisen ja pidetyn? No se että vaikka ei ole kedon kaunein kukkanen, mutta on se asenne, että mä oon mä ja itselleni paras, on ratkaisevaa!!!!!
ainoa minne olen tästä kertonut on tänne.
ja olen todella itsenäinen ihminen, enkä ole tarvinnut kenenkään apua.
mutta kyllä sitä silti joskus seuraa haluaa. yksin on perseestä olla.
ps. olen tietoinen millaisia suurinosa ihmisistä on.
itsekeskeinen on nimitys, mikä kattaa melkeen kaiken mitä tuossa luottelit :)
myös päällepuhuminen on ihmisten perusluonneta, eli ei välitetä mitä toisella on asiaa, vaan halutaan saada oma asia esille.
"Luuserit on kammottavia. Mikään ei ole inhottavampaa kuin kuunnella jonkun haukkuvan itsensä päästä jalkoihin."
Se on ihan ymmärrettävää, että jos on yksinäinen, masentunut ja on huono itsetunto, ettei näe itsessään kuin läjän heikkouksia eikä usko niihin hyviin puoliinsa. Itse en menisi haukkumaan sellaista ihmistä luuseriksi vaan kannustaisin ja kehuisin, että onhan sinussa hyviä piirteitä.
Käyttämällä oikeita keinoja tämä sinun kutsumasi luuseri voi saada sitä oikeaa asennetta!!! Se on todella se millä täällä maailmassa pärjää. Aivan kuten sanoit.
Ihminen on lankeemuksen takia itsekäs. Jokainen. Kunpa ihmiset antaisivat elämänsä Jeesukselle. Siitä elämä vasta alkaa.
http://evank.org/sivu11_nuoret_kaipaatko_syvempaa.php
Joo, itsekin tiesin aikoinani olevani tietyssä urheilulajissa parempi kuin moni muu meidän koulusta mutta silti minut aina valittiin viimeisenä joukkueeseen. Se on vain osoitus siitä että en ollut pidetty tyyppi toisten keskuudessa. Se varmaankin johtui siitä kun olin liian ujo ja hiljaisempi kuin muut. Olin vielä ylä-asteella myös hyvin pienikokoinen. Minua myöskin kiusattiin.