Se oli kuumaa hiekkaa Saharan reunalla. Se oli suolaa iholla. Se oli nainen, joka oli tuijottanut niin kauan menneisyyteen, että oli tullut sokeaksi. Eikä minun pitänyt kirjoittaa enää sanaakaan, mutta ehkä sanat ovatkin vain terä. Puukko, joka laskee pahan veren pois. Veren, joka saa haukkomaan yössä henkeä kun iho, jonka ei tulisi edes tietää, kaipaa, ja valitsen sanoista ne kapeimmat, aakkosista terävimmät.
Ja sinun nimesi alkaa lasisella reunalla, viillolla, joka kaartuu kohoaviksi meren aalloiksi, pyöreiksi saariksi ja maininkien hiekkaan jättämäksi kuvioksi, kun tuuli työntää merta edellään, luo tyrskyt ja kallistaa ensimmäisen dominon.
http://youtu.be/xAtu7zMWJDU
Ja sinun nimesi alkaa lasisella reunalla, viillolla, joka kaartuu kohoaviksi meren aalloiksi, pyöreiksi saariksi ja maininkien hiekkaan jättämäksi kuvioksi, kun tuuli työntää merta edellään, luo tyrskyt ja kallistaa ensimmäisen dominon.
http://youtu.be/xAtu7zMWJDU
Vastaukset 2
Vanhimmat
aika rajua on rakkautesi...
Tällaisen väkevyyden edessä mykistyy.