Minun mukaani tuli kiertämään uusi laitoshuoltaja, joka ei ole ollut ennen sairaalasiivouksessa, mutta alalla on ollut sen verran, että tuntee aineet ja välineet. Minä jään kohta äippälomalle ja uusi on opettelemassa aluettani.
Päivään kuuluu osastolla toimistojen, taukotilojen, yleistentilojen ja potilashuoneiden siivousta. Tehdään töitä kahdessa vuorossa, neljän ihmisen voimin. Uusi työntekijä ei uskalla tulla potilashuoneisiin, mikä avuksi? Mitenkäs suu pannaan parin viikon kuluttua, kun tuo kaikki on hänen tehtävä yksin. Ei osaa selittä miksi ei uskalla tulla huoneisiin.
Toinen ongelma, hän ei kuuntele mitä kerron, kysyy että "ai minullekko puhuit?" Tuntuu kuin seinille puhuisi. Sama jos kehotan tekemään jotain, kysyy "minä vai?"
On jotenkin ylimielinen minua ja muuta osaston henkilökuntaa kohtaan. Kaikkeen muuhun tarvitsee kehottaa ja käskeä, paitsi tupakalle ja kotiin.
Pomot ovat tietoisia tilanteesta, mutta hän vaikutti parhaalta vaihtoehdolta tähän hommaan. Oli jo toistamiseen pomojen kanssa perehtymässä, kun kerroin miten asiat ovat. Ei tietysti ole minun asia, millainen kukin on, mutta kun tuota on vielä kuukausi katseltava, ennen kuin jään pois. Kulkee nyt kaksi ekaa viikkoa minun kanssani.
Seuraavan kerran kun ollaan töissä, otanko jämäkämmän otteen ja puhun niin kovaa ja aina toistan hänen nimeään, kun puhun että ei jää epäselväksi kenelle puhun. Vai mitä ihmettä?
Päivään kuuluu osastolla toimistojen, taukotilojen, yleistentilojen ja potilashuoneiden siivousta. Tehdään töitä kahdessa vuorossa, neljän ihmisen voimin. Uusi työntekijä ei uskalla tulla potilashuoneisiin, mikä avuksi? Mitenkäs suu pannaan parin viikon kuluttua, kun tuo kaikki on hänen tehtävä yksin. Ei osaa selittä miksi ei uskalla tulla huoneisiin.
Toinen ongelma, hän ei kuuntele mitä kerron, kysyy että "ai minullekko puhuit?" Tuntuu kuin seinille puhuisi. Sama jos kehotan tekemään jotain, kysyy "minä vai?"
On jotenkin ylimielinen minua ja muuta osaston henkilökuntaa kohtaan. Kaikkeen muuhun tarvitsee kehottaa ja käskeä, paitsi tupakalle ja kotiin.
Pomot ovat tietoisia tilanteesta, mutta hän vaikutti parhaalta vaihtoehdolta tähän hommaan. Oli jo toistamiseen pomojen kanssa perehtymässä, kun kerroin miten asiat ovat. Ei tietysti ole minun asia, millainen kukin on, mutta kun tuota on vielä kuukausi katseltava, ennen kuin jään pois. Kulkee nyt kaksi ekaa viikkoa minun kanssani.
Seuraavan kerran kun ollaan töissä, otanko jämäkämmän otteen ja puhun niin kovaa ja aina toistan hänen nimeään, kun puhun että ei jää epäselväksi kenelle puhun. Vai mitä ihmettä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisään tuohon vielä, että hän on minua kymmenen vuotta vanhempi mies. Että olisiko jotain kenties naisia vastaan. Vai ollaanko vaan kaksi idioottia tahoillamme?
Sä olet itse idiootti ja kamala valehtelija.
Hän kärsii jostain jännityksestä ja ihmispelosta, no jos muuten hyvä työläinen toivottavasti voittaa pelkonsa.
Selitä hänelle pelosta on puhuttava.
Monenmoista on nähty, jos saa sanoa asiasta sitten on mahkuja.
Tekee vastahakoisesti kaikki työt, joudun houkuttelemaan työntekoon ja kysyy että "minä vai?" Voihan tuo olla hänen mielestään vitsikästä, "minä vai?"
No nyt ollaan vapailla pari päivää, jos sitten levättyämme päästäisiin kunnolla töihin. Pitää ottaa puheeksi, että mikä pelottaa potilashuoneissa ja tehdä kivaa siellä siivoamisesta. Meillä ei ole kovin huonokuntoisia potilaita, joten ei tarvitse nähdä "kuolevia" ihmisiä. Tai en tiedä pelottaako sosiaaliset tilanteet, ei ole ainakaan kovin puheliasta tyyppiä, mutta eipä se kai kerrokkaan sosiaalisuudesta. Ei kai sitä turhia kannata työkaverille höpötellä.
Itse tosin olen tällainen omituinen höpöttäjä, ehkä minunkin on sitten ryhdistäydyttävä ja oltava vaan äänessä, kun on tärkeää asiaa.