Olin vähän päälle kymmenen vanha, kun uskalsin kieltää uskoni. Mutta edelleenkin parikymppisenä minua pelottaa ajatus siitä, että jos nyt kuolen, niin joudunko minä helvettiin!
Ajatus helvettiin joutumisesta tekee minut ahdistuneeksi ja saa kuolemanpelon valloilleen. Elän muuten onnellista elämää, mutta pelko jäi vaivaamaan mieltäni. Miten siitä pääsee eroon?
Ajatus helvettiin joutumisesta tekee minut ahdistuneeksi ja saa kuolemanpelon valloilleen. Elän muuten onnellista elämää, mutta pelko jäi vaivaamaan mieltäni. Miten siitä pääsee eroon?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä sinua estää?
Lue seuraavat Raamatun jakeet!
Jeesus sanoi-
>>Joh. 10:9
Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
>>Joh. 14:6
Jeesus sanoi hänelle:
"Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Ylleensähän helvetin pelko onkin todellisuudessa vain elämän ja elämisen pelkoa.
Kun pelkäät joutuvasi helvettiin, silloin tasapainoinen elämäsi on estynyt.
Sillä pelollasi estät itseäsi elämästä. Siksi se käytännössä on elämän pelkoa, eikä helvetin pelkoa.
Voisit käydä jollekin terapeutille juttelemassa helvetin pelostasi. Saisit miettiä rauhassa pelkosi käänteistäpuolta, eli sitä, mikä elämässä pelottaa, mitä elämässä haluat torjua yms.
Elät kuitenkin nyt onnellista elämää. Jotakin vain tahdot vielä itsessäsi ja elämässä torjua ja puet kyseisen torjunnan helvetin pelon muotoon.
Olet rohkea, joten ota selvää siitä, mitä todellisuudessa pelkäät! Kun kohtaat nuo todelliset pelon objektit, et enää verhoa niitä helvetin peloksi, vaan voit elää tasapainoisesti myös sen asian suhteen!
Onnea ja iloa itsesi uusien puolien ja ominaisuuksiesi löytämisessä!
Sun täytyy ajatella, että sinua on lapsena niin paljon aivopesty, että ajatus helvettiin joutumisesta seuraa sun matkassa vieläkin.
Sinuna menisin juttelemaan jonkun psykologin kanssa. Sillä todella jos jotain vahinkoa tapahtuis sinulle tai esim. lapsillesi, varmaan tulisit syyttämään siitä itseäsi.
Ja jos elät nyt onnellista elämää, niin sinulla on silloin hyvä olla. Ja mielestäni jos ihminen sisimmässään tuntee uskovansa Jumalaan, niin eikö se Jumala näe sen. Ei siinä mitään uskonlahkoja tarvita.
Toivon, että pystyt selvittämään tämän asian ja toivon että voit olla onnellinen jatkossakin.
Näitä tämän ensimmäisen kommentin tapaisia vastauksia sulle tälle palstalle tulee paljon, mutta älä niistä perusta.
Ehkä tänne palstalle ei sun olis kannattanut asiaasi edes kirjoittaa. Pahoitat vain suotta mielesi.
sydämesi oven Jeesukselle Kristukselle, niin sinulla ei ole mitään pelkoa helvettiin joutumisesta, vaikka jätit vl-herätysliikkeen taaksesi.
Edellä olevilla oli jotenkin vieraita kommentteja.
Kannattaa mennä seuroihin!
Usko joko aukenee tai ei. välimuotoja ei ole.
Yhdet ihmiset sanoivat omaisensa hautajaisten jälkeen, että rupesi kuolema niin pelottamaan että piti tehdä parannus.
Joskus helvettiin joutuminen pelottaa minuakin, vaikka en ole uskoani kieltänyt, olen vl. ja rauhanyhdistyksen jäsen. Mutta vanhemmiten en ole ollenkaan pystynyt elämään niin kuin Jumalan lapsen pitäisi. On helmasyntejä tämän nykyisen elämänmenon takia, eikä niinkään pieniä. Luen alituiseen iltarukouksen, että kuolinhetkelläni pystyisin omistamaan omantunnon rauhan, en väärää rauhaa, mikä monilla on kuollessakin, vaan todellisen rauhan.
Joku vuosisatoja sitten elänyt kristitty mies on kirjoittanut rukouksen, että Herra ruoski minua täällä ajassa mutta säästä iankaikkisuudessa.