Todennäköisesti syöpä ja sairaalasta vaan lähetetään kotiin ihmetteleen ja odotteleen uusia tutkimusaikoja
Miten on mahdollista, että sieltä ei huolehdita että miten ihminen pärjää.
Isäni (pian 57) sai reilu viikko sitten kuulla, että hänellä on kasvain keuhkoissa. Varmuutta kasvaimen laadusta ei toki ole ennen kuin kaikki on tutkittu, mutta tupakointihistorian perusteella lääkäri olettaa sen pahalaatuiseksi. Olen itse puhunut puhelimessa lääkärin kanssa siis.
Isäni lähetettiin kotiin odottelemaan uusia tutkimusaikoja ja uusi aika tulikin tämän viikon tiistaille. Sitten se peruttiin kun kaikki aiempien kokeiden tulokset ei vielä olekaan tulleet ja sanottiin, että uusi aika tulee sitten jossain kohdin.
Nyt isäni sitten oli ratkennut juomaan, kun ei saa kuulemma öisin unta ja pelottaa. Samalla selvisi, että hän ei ole tästä asiasta edes oikeastaan puhunut pahemmin. Luuli ettei siitä oikein muut tiedä kuin minä. Olemme veljeni kanssa asiasta jutelleet oikeastaan joka päivä ja seuranneet sitä, kun isä käyttäytyy täysin normaalisti. Paitsi että on ehkä hiukan liiankin normaali. Sellainen ylireipas ja hyväntuulinen.
On kieltänyt asian. TIedän sen ja tiedän, että se kuuluu asiaan kun saa kuulla vakavasta sairaudesta.
Mutta sitä en käsitä, että ne sairaalasta vaan jättää ihan oman onnensa nojaan ihmisen tuollaisen tiedon kanssa.
Oma mieheni on sairastanut syövän vuonna 2006 (hodgkin) ja olen siis lukenut paljon myös siitä miten ihminen käsittelee tälläisen tiedon vakavasta sairaudesta ja mitkä ne käsittelyn eri vaiheet on. Eli itse osasin näitä odottaakin, mutta huolettaa isäni puolesta ja huolettaa myös hänen vanhan äitinsä puolesta, koska seuraa nyt tuota tilannetta siinä vieressä ja on todella väsynyt ja uupunut.
Lisätietona vielä tuosta kasvaimesta eli keuhkoputken takana keuhkoissa (ei keuhkoputkessa) on joku kasvain. Kasvaimen kokoa en muistanut kysyä. Magneettikuvien perustelella muissa sisäelimissä ei näy mitään. Keuhkoista poistettu kaksi kertaa nestettä ja syönyt antibioottikuurin tulehdukseen. Nyt ei reilu viikkoon siis ole tehty mitään. Meni sairaalaan joulun jälkeen torstaina, kun oli monta päivää hokenut ettei saa kunnolla henkeä. Ensin epäiltiin keuhkoveritulppaa.
Miten on mahdollista, että sieltä ei huolehdita että miten ihminen pärjää.
Isäni (pian 57) sai reilu viikko sitten kuulla, että hänellä on kasvain keuhkoissa. Varmuutta kasvaimen laadusta ei toki ole ennen kuin kaikki on tutkittu, mutta tupakointihistorian perusteella lääkäri olettaa sen pahalaatuiseksi. Olen itse puhunut puhelimessa lääkärin kanssa siis.
Isäni lähetettiin kotiin odottelemaan uusia tutkimusaikoja ja uusi aika tulikin tämän viikon tiistaille. Sitten se peruttiin kun kaikki aiempien kokeiden tulokset ei vielä olekaan tulleet ja sanottiin, että uusi aika tulee sitten jossain kohdin.
Nyt isäni sitten oli ratkennut juomaan, kun ei saa kuulemma öisin unta ja pelottaa. Samalla selvisi, että hän ei ole tästä asiasta edes oikeastaan puhunut pahemmin. Luuli ettei siitä oikein muut tiedä kuin minä. Olemme veljeni kanssa asiasta jutelleet oikeastaan joka päivä ja seuranneet sitä, kun isä käyttäytyy täysin normaalisti. Paitsi että on ehkä hiukan liiankin normaali. Sellainen ylireipas ja hyväntuulinen.
On kieltänyt asian. TIedän sen ja tiedän, että se kuuluu asiaan kun saa kuulla vakavasta sairaudesta.
Mutta sitä en käsitä, että ne sairaalasta vaan jättää ihan oman onnensa nojaan ihmisen tuollaisen tiedon kanssa.
Oma mieheni on sairastanut syövän vuonna 2006 (hodgkin) ja olen siis lukenut paljon myös siitä miten ihminen käsittelee tälläisen tiedon vakavasta sairaudesta ja mitkä ne käsittelyn eri vaiheet on. Eli itse osasin näitä odottaakin, mutta huolettaa isäni puolesta ja huolettaa myös hänen vanhan äitinsä puolesta, koska seuraa nyt tuota tilannetta siinä vieressä ja on todella väsynyt ja uupunut.
Lisätietona vielä tuosta kasvaimesta eli keuhkoputken takana keuhkoissa (ei keuhkoputkessa) on joku kasvain. Kasvaimen kokoa en muistanut kysyä. Magneettikuvien perustelella muissa sisäelimissä ei näy mitään. Keuhkoista poistettu kaksi kertaa nestettä ja syönyt antibioottikuurin tulehdukseen. Nyt ei reilu viikkoon siis ole tehty mitään. Meni sairaalaan joulun jälkeen torstaina, kun oli monta päivää hokenut ettei saa kunnolla henkeä. Ensin epäiltiin keuhkoveritulppaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onko isäsi tupakkamiehiä?
Kyllä on polttanut tupakkaa. Lääkäri sanoi minulle, että kasvaimesta on toki vielä vaikea sanoa varmuudella mitään, mutta tupakkahistorialla on syytä epäillä pahanlaatuisuutta.
Osaatkos kertoa mitä tutkimuksia isällesi vielä on tulossa?Tai mitä tutkimuksia on jo tehty? Onko otettu koepaloja tms tai kerätty yskösnäytteitä? Varmaan mahdollista leikkausta varten ottanevat myös puhalluskokeita, jotta varmistetaan keuhkojen kunto ennen mahdollista leikkausta.
Lääkäri oli isälleni sanonut, että sitä ei ilmeisesti voi leikata. Mulle sanoi puhelimessa, kun tuosta kysyin että vielä ei tiedetä voiko leikata. Mutta että hoidot aloitetaan välittömästi, kun on tiedossa mikä on.
Isälleni on tehty keuhkojen kerroskuvaus, jolla suljettiin pois se keuhkoveritulppa. Lisäksi otettu useamman kerran röntgenkuvat. Kaksi kertaa poistettu nestettä ja molempien kertojen jälkeen otettu röntgenit.
Magneettikuvattu koko yläkroppa ja lääkäri sanoi, että muissa sisäelimissä ei näy mitään mikä on siis hyvä. Näin lääkäri totesi. Maksassa näkyi siis keuhkoputken takana keuhkoissa kasvain ja keuhkoputkentähystys on tehty edellisviikon torstaina ja siinä on otettu koepaloja. SIitä lääkäri sanoi, että niissä tuskin näkyy mitään, koska kasvain on keuhkoputken ulkopuolella eikä sen sisällä.
En tiedä mitä muita kokeita on otettu tai siis että onko otettu yskösnäytettä. Isäni ei sellaista ole mainnut. Verikokeita on otettu tietysti.
Lääkäri sanoi, että kasvaimen laadun selviämisen jälkeen katsotaan onko se levinnyt ja kun kysyin, että minne se käytännössä siis olisi mahdollisesti levinnyt, kun sisäelimissä ei magneettikuvissa näy mitään. Tähän lääkäri vastasi, että lähinnä nyt sitten muualle keuhkoihin. Eikö se siis näkyisi magneettikuvissa jos olisi?
Seuraavaksi on käsittääkseni keuhkojen ultraääni jolla pitäisi tutkia tuota kasvainta. Sen takia en ymmärrä miksi pitää ensin odottaa edellisten kokeiden tulokset, kun luulisi tuon ultraäänitutkimuksen olevan ihan oman itsenäinen tutkimuksensä eikä muiden tulosten vaikuttavan siihen. Mutta en tiedä.
Luin jostain netistä jotain asteikkoa millä katsotaan keuhkosyöpäpotilaan kunto. Isäni asettui siinä käsittääkseni kakkostasolle. Ykköstaso oli se, että keuhkosyöpä on todettu, mutta se ei aiheuta oireita. Kakkostaso oli se, että se aiheuttaa jotain oireita. Isäni esim. rasituksessa rasittuu enemmän mitä aiemmin. Meillä oli remontin aikana kantanut kyprokkilevyjä ja väsyi siitä ilmeisen paljon. Joka tapauksessa koko syksyn auttoi töidensä ohella meitä remontissa eli sikäli jaksaa ihan ok hyvin. Toi ettei saa henkeä niin ilmeni vasta joulunaikaan. Nytkin lääkäri olisi antanut mennä töihin tässä välissä, kun odottelee että tutkimukset jatkuu. Ja ihan normaalisti on näyttänyt touhuavan ja kulkevan tuossa sairasloman aikana.
Soitin tänään isäni lääkärille ja kuulin, että lisäkokeita ei enää tehdä koska diagnoosi on jo saatu ja se on isälleni perjantaina ilmoitettu. Keuhkojen adenokarsinooma.
Kutsu tulee syöpäpolille ilmeisesti muutaman viikon kuluttua. Näin lääkäri arveli. Hoito on kaiketi sädehoito sytostaatit, koska mitä ilmeisemmin leikkaushoito ei tule kyseeseen. Muissa sisäelimissä ei mitään vissiinkään ole, mutta keuhkoissa muualla on.
Yritin lääkäriltä kysellä, että onko näihin mitään ennusteita sanottavissa eikä oikein uskaltanut alkaa sanomaan mitään. Sanoi kuitenkin, että tämä on se kahdesta pahasta parempi, kun kyselin noista pienisoluisista ja ei pienisoluisista.
En tiedä mitä pitäisi ajatella.
Isä on edelleen humalassa.
Hei hurjasti tsemppii sulle jotenki sitä aina tai mä ainakin oon enemmän huolissani läheisimmistä ku itsestäni.Tää juttu sattu silmään kun mulla on melko varmasti kielisyöpä joka harvinainen oon niin järkyynä että en uskalla mennä lääkäriin oon aina pelänny lääkäriä ja nyt tullu kaksi pattia kaulaan,tää kun on nopeasti etenevä tauti,ni pelkään et kuoleko kohta:((
Tämä parani kolmessa viikossa. http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1397247/syopasairas-sai-kuolemantuomion---parantui-kolmessa-viikossa-juotuaan-luonnonlaaketta
Ei kannata vain odottaa hoitoja, vaan voi heti alkaa itse tekemään jotain ruokavalioiden ja lisäravinteiden turvin.
Heti kun isäni tuosta selviää niin aion puhuakin tuosta asiasta hänelle. Mieheni on juonut jo 2,5vuotta tuota juomaa.
Isäni siis edelleen selviää humalastaan.
Havupuu-uutetta on tutkittu yliopistoissa.Se on erittäin voimakas antioksidantti.
Tässä mielenkiintoinen dokkari syöpähoidoista ja vaihtoehdoista. http://bambuser.com/v/1548437
Tuo on täysin huuhaata.
Ei huuhaata,syöpää on parannettu vaihtoehtohoidoilla vuosikymmenet.Ikävää mutta totta että lääkärin puheisiin ei voi joka asiassa luottaa.
Nyt isäni on ilmeisesti selvinnyt eilisen aikana kohtalaisesti tuosta humalasta, mutta aamulla oli hengitystä haitannut keuhkoihin kertynyt neste. On nyt siis taas sairaalassa. Taidan odotella nyt, että ottaa itse yhteyttä.
Uskoisin että syövän osalta tilanne on jo erittäin vakava, vaikka lääkärit vähättelevät asiaa. Kuolema tulee varmasti, jos lääketieteen ja syöpäpolin hoitoja aioitte käyttää.
Marshallin protokolla, LDN alfalipoiinihappo, tai DCA ovat syöpähoitojen aatelia. Mikäli syöpä on pitkälle levinnyt, suositellaan LDN alfalipoiinia, koska kuolema tulee muuten nopeasti. Marshallin protokolla täytyy ottaa käyttöön pitkällä tähtäimellä, koska syöpä johtuu immuunipuolustuksen drastisesta heikentymisestä, ja syöpähän on monimikrobisairaus, jonka Marshallin protokolla parantaa.
Voidaan sanoa, että kaikkein voimakkain hoito, jota ei kukaan vielä ole kokeillut, perustuu todennäköisesti alfalipoiinihappoon sekä angiotensiinin estäjään olmesartaaniin, suurilla annoksilla molemmilla. Angiotensiinin estäjiä on myös kokeiltu syövän hoitoon suurilla annoksilla osittain lupaavin tuloksin, mutta tietysti angiotensiinin estäjät ovat erilaisia, esim. telmisartaani, valsartaani, irbesartaani, ja näistä vain olmesartaani kelpaa, muilla saadut tulokset eivät ole läheskään yhtä hyviä.
Syöpäbakteerit ovat pleomorfisia mykobakteereja, tai sienimikrobeja, joita löytyy kudosbiopsioista aina, kun niitä osataan etsiä.
mun mielestä KANTAA TARTTIS OTTAA VAAN jotka oikeesti ovat syopätaudin kans olleet tekemisissä! esim.minä rintasyöpä potilas .
Potilaana olo ei tee asiantuntijaa,se nyt on tullut harvinaisen selväksi.Keskivertopotilas luottaa kritiikittä lääkäriin jota ei kannata missään nimessä tehdä.Viralliseen hoitojärjestelmään vaikuttavat voimakkaasti lääketeollisuuden taloudelliset edut.
Kyllä syövän kokenut tietää paljon enemmän kuin se, joka ei ole koskaan syöpää nähnytkään. Ja kuinkahan moni potilas hoitojen aikana ajattelee sitä RAHAA, kun kyseessä on kuitenkin oma henki..
Täällä eräskin potilas vaahtosi maratonkirjoituksen MITEN joku voi väittää että ravinnolla ja ravintolisillä olisi MITÄÄN vaikutusta syövän hoidossa.Enpä sanoisi tällaista kovin korkeaksi tietämykseksi...