Jaak. 4:6 "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
Mitä mieltä olette tavasta jossa julkisesti todistetaan kaikille synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä? Jos kuulioilla on kaikilla nöyrä sydän, niin se johtaa parannukseen, mutta silloin kun ylpeä sydän omistaa armon, niin se saa vain rohkeuden ja luvallisuuden jatkaa synnissä.
Sama armo mikä nöyrälle tuo parannuksen, siunauksen ja voiton, tuo ylpeälle sydämelle parantumattomuuden, kirouksen ja tappion.
"Jos me vaellamme valkeudessa, niin Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."
Entä silloin kun vaellamme pimeydessä, on tunnustamattomia syntejä, anteeksiantamattomuutta, vihaa, katkeruutta, kateutta yms. toisiamme kohtaan. Ei Jeesuksen veri ole koskaan luvannutkaan pimeydessä olevia syntejä puhdistaa.
Kun pimeydessä oleva sydän omistaa armon, niin ei ole aikomuskaan tehdä parannusta. Synti saa ainoastaan voimaa, koska omatunto on silloin vaiennettu valheellisella armon omistuksella. Silloin uskovasta tulee jumalatonta pahempi, jumalattomilla on edes jonkinlainen omatunto, mutta ylpeällä sydämellä omistettu armo vaientaa lopunkin äänen.
Yhteenvetiona vielä.
Nöyrä sydän johtaa aina parannukseen ja ylpeä sydän johtaa aina synnissä pysymiseen.
Mitä mieltä olette tavasta jossa julkisesti todistetaan kaikille synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä? Jos kuulioilla on kaikilla nöyrä sydän, niin se johtaa parannukseen, mutta silloin kun ylpeä sydän omistaa armon, niin se saa vain rohkeuden ja luvallisuuden jatkaa synnissä.
Sama armo mikä nöyrälle tuo parannuksen, siunauksen ja voiton, tuo ylpeälle sydämelle parantumattomuuden, kirouksen ja tappion.
"Jos me vaellamme valkeudessa, niin Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."
Entä silloin kun vaellamme pimeydessä, on tunnustamattomia syntejä, anteeksiantamattomuutta, vihaa, katkeruutta, kateutta yms. toisiamme kohtaan. Ei Jeesuksen veri ole koskaan luvannutkaan pimeydessä olevia syntejä puhdistaa.
Kun pimeydessä oleva sydän omistaa armon, niin ei ole aikomuskaan tehdä parannusta. Synti saa ainoastaan voimaa, koska omatunto on silloin vaiennettu valheellisella armon omistuksella. Silloin uskovasta tulee jumalatonta pahempi, jumalattomilla on edes jonkinlainen omatunto, mutta ylpeällä sydämellä omistettu armo vaientaa lopunkin äänen.
Yhteenvetiona vielä.
Nöyrä sydän johtaa aina parannukseen ja ylpeä sydän johtaa aina synnissä pysymiseen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kerron yhden käytännönesimerkin.
Keskustelin keran yhden uskovan kanssa joka kertoi harkitsevan avioeroa. Hänen sydän oli täynnä ylpeyttä, kovuutta ja katkeruutta loukkauksia kohtaan jota oli kokenut. Yritin kertoa mitä raamattu asiasta sanoo, ja hän vastaa "kyllä Jeesus antaa anteeksi avioeronkin".
Silloin pysähdyin, ja kysyin mielessäni, antaako Jeesus meille voiman ja rohkeuden tehdä syntiä ja tuhota elämämme. Samalla Jeesus vastasi että sama tapahtuu kaikkien syntien kohdalla, jos ei ole nöyrä ja särjetty sydän niin armosta saadaan vain rohkeutta ja voimaa synnille.
Tämä on tosi tärkeää asiaa!
Pyhä Henki on ovenvartija. Hän joko avaa taikka sulkee oven, (Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa). HÄN sitoo taikka päästää. SE ei ole meidän ihmisten tehtävä.
Kuten Jeesus sanoi, "ottakaa Pyhä Henki." Sen sanottuaan hän jatkoi, joiden synnit te anteeksi annatte niille ne ovat anteeksi annetut, ja joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Pyhä Henki jonka Jeesus puhalsi opetuslastensa päälle, on siis ovenvartija.
ON syytä huomata tässä yhteydessä, että henkilö joka ei toiselle anna anteeksi hänen syntejään, ei saa omiakaan syntejään anteeksi.
Matt. 18:32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
Matt. 18:33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Matt. 18:34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Matt. 18:35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Meidän Jeesuksen todistajien tehtävä on julistaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta, Jeesuksen käskyn mukaisesti. Jumala tuntee ihmisten sydämet. Autuus tulee JUmalan lahjana ARMOSTA, ei palkkana jopstakin,
- esimerkiksi katumusharjoituksista ihmisten edessä.
Vain pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan ei saa anteeksi. Aviorikoksenkin saa anteeksi.
Avioliittoasiat ovat muutoinkin sellaisia että pitää olla hyvin perehtynyt kyseiseen tapaukseen ja koulutettu avioliittotyöhön, voidakseen antaa mitään lasuntoja kenekään avioliitosta taikka erosta. Näissä eroissa on usein takana sellaisia asioita, että avioero on aivan välttämätön. Vakavat mielen sairaudet joissa sairaalla ei ole sairauden tuntoa, ja sairaus jää siksi hoitamatta, kuten harhainen mustasukkaisuus esimerkiksi.
Mutta kuten sanottu, jokaiseen tapaukseen on perehdyttävä riittävästi, kumpaakin osapuolta kuulemalla. Näitä asioita ei voi niputtaa, kuten yleensäkään mitään muitakaan asioita.
Kyllä on uskottava nimenomaan syntisenä, kaikkine synteineen. Jos sanomme, ettei meissä syntiä ole niin petämme itsemme. Ei valkeudessa vaellus tarkoita rippiä, eikä ansion kautta uskomista, vaan juuri kaikkien syntien yli uskomista. Vaellusta uutena ihmisenä Kristuksessa. Kuitenkin vanha ihminen pysyy meissä kuolemaan asti. Sitä tulee sitten päivittäin kuolettaa uskon voimasta.
Ongelma essuissa on päinvastainen. Armoa saarnataan ehdollisesti. Pitää olla katumusta ja kyyneleitä ja tuntea ulkonaisia syntejä, kuten pahoja ajatuksia.
Laista on tehty tietynlainen syntilista, jonka kanssa pystyy pärjäilemään, kulkemalla "parannuksen tekijänä ja synnin poispanijana."
Niin, kerranhan joku sanoi, että "kun evankeliumi tulee laidattomaksi niin seurakunta tulee aidattomaksi", jos en nyt ihan väärin muista.
Evankeliumi pitää sisällään väärinymmärtämisen mahdollisuuden - mutta voiko sitä ruveta ihminen kaventamaan siitä syystä?
Jos joku voi ajatella niin, että teenpä tuota tai tätä syntiä, saanhan sen sitten anteeksi - mistä se kertoo?
Onko ratkaisu siihen se, että ehdollistetaan armo: jaetaan sitä vain tietyille ihmisille tietyin ehdoin? Kuka meistä näkee sydämeen?
Lissän vielä edelliseen, että minä kyllä juoksen karkuun laidallista evankeliumia!
Olen tarpeeksi monta kertaa törmännyt laitoihin ja aitoihin ja niitä on asetettu tielleni - vaatimuksilla ei ole loppua ollenkaan.
En pysty täyttämään en niin mitan mittaa niistä.
Jos joku haluaa käsittää evankeliumin siten, että voi sitten tehdä mitä mielii, kun kaikki on kerran maksettu - kenen syytä se on? En ole itse sitä niin käsittänyt.
Eräs määritelmä pyhityselämästä on, että se on yhä syvenevää synnin ja armon tuntemista. EI siinä voi ruveta pelaamaan saadakseen jotain etukäteisanteeksiantoja! Vai voiko? Kuka voi?
Onhan selvä että tuosanonta,,"kun evankeliumi tulee laidattomaksi , niin seurakunta
tulee aidattomamaksi. Että se on, Omavanhurskaan sana jota vain hän ihannoi ..
Ei voi kavannella .
Ylpeydestä ,,uhmasta.
Meistä ei kukaan ,näe Sydämeen , Ja Jeesuksen /Jumalan sopimuksesta vain
Jeesus näkee ,,koska Hän antaa uskoville Vanhurskauden vaatteen eikä sen
Läpi Jumalakaan näe sydämiämme !..
Haluaisin tuoda nöyryyden ja ylpeyden vielä lähemmäksi sydämiämme, mutta tämä saattaa loukata niin kovin että korvat menee lukkoon. Siksi haluan rukoilla ensin, Vihnen tuomalla rukouksella.
Tänään rukousalttarillta.
"Israelin Pyhä! Anna meille puhdas sydän ja pese kätemme, me etsimme kasvojasi tänään. Poikasi Jeesuuksen nimessä Aamen! "
"Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan".
Suun tunnustuksella on niin suuri voima että jokainen uskova tunnistaa sen.
Kun tunnustamme syntimme nöyrällä ja särjetyllä sydämellä ja saamme jättää syntimme Jeesuksen ristille, niin meillä kaikilla on siitä kokemuksia joita voisi kuvata ilmestysvuorikokemuksena. Näihin kokemuksiin liittyy tahtomme seurata Jumalaa elämän loppuun asti.
Katsotaan sitten miten käy ylpeälle sydämelle suun tunnustuksessa. ( Nyt pyydän että älä loukkaannu, vaan anna Jeesuksen valon tulla elämääsi).
Kun ylpeä sydän tunnustaa suullaan syntinsä, niin se ei ole viemässä syntejä ristille, vaan kieltää Kristuksen sovitustyön. " me ollaan kokosyntisiä, heikkoja, alastomia ja köyhiä". Samalla hetkellä synnintunnustus muuttuu kiroukseksi, joka tekee meistä yhä heikompia ja syntisempiä. Tämä johtaa kierteeseen jossa alamme lopulta itsekkin uskomaan että me olemme syntisiä, ja samalla suumme julistaa syntisyyttä vielä enemmän. Kirous kasvaa ja kasvaa ja voi kasvaa jopa niin suureksi että luopuu uskosta kokonaan.
Yhteenvetona vielä.
Nöyrä sydän vie syntien tunnustuksen aina ristille, ja lähtee synnittömänä ja vapaana pois.
Ylpeä sydän vie syntien tunnustuksen kiroamaan itseään. Se ei vie syntejään pois vaan kantaa niitä mukanaan. Samalla se röyhkeästi kieltää Kristuksen sovitustyön sanomalla olevansa syntinen.
Haluan tällä kertoa miten jokainen Jumalan Sana siunaa nöyrää ja särjettyä sydäntä, mutta ylpeää sydäntä se kiroaa.
Ei uskominen ole synnintunnustamisen takana. Ei katumukseen ja parannukseen turvaava kristillisyys johda muuhun kuin kadotukseen.
Jos joku luulee vapautuvansa taakoistaan nöyryydellä, itsetutkistelulla ja katumuksella, on orjan asemassa. Laki se on, joka vaatii, pelottaa ja kauhistaa ihmistä. Laki ei kuitenkaan synnytä muuta kuin kuolemaa! Lain kautta on myös kuoltava. Lain tarkoitus ei ole näyttää meille yksittäisiä syntejämme ja johdattaa katumukseen ja omaan parannukseen. Vihollinen tosin valjastaa lain tällaiseen käyttöön. Se lupaa armoa katumuksen kautta ja marssittaa ihmistä maksamaan syntejään yksi kerrallaan; kantamalla niitä kuvitellun ristin luokse. Vihollinen antaa tähän kaikkeen myös voimia, aina sen verran, ettei ihminen pääse kokonaan nääntymään.
Lain tehtävä on ajaa ihminen epätoivoon! Laki herättää synnin todellisen voiman. Silloin suurimmaksi synniksi tulee epäusko! Ne katumiset ja kyyneleet paljastuu epäuskon hedelmiksi, joiden palkka on kuolema. "Kun synti otti käskysanasta aiheen, minä kuolin" - Paavalia vapaasti. Siis laki tappaa ihmisen paljastamalla viimein epäuskon synnin, joka pysyy salattuna kääntymättömässä ihmisessä.
Kun lain ankaruus lyödään ukkosen jyrinässä ja salamoiden leiskuessa silmien eteen, silloin on kuolema tullut todeksi! Silloin loppuu vanhan-aatamin usko, lihan heikkous yltyy sen kuolemaksi. Tätä Mooseksen virkaa vanhaihminen ei hyväksy, koska se on sen kuolemaksi. Tällainen itse itsensä tuominnut ihminen ei löydä enää voimaa vanhoilla konsteilla, ei ripistä, ei pöntöstä, eikä mistään. Laki on paljastanut ihmisen synnin.
Näitä tuomittuja, kuolleita, ontuvia ja sokeita, on Jumalan Poika tullut pelastamaan! Pyhä Henki tuo tyhjälle ihmiselle palavan sanan taivaasta: "Lapseni, Minä maksoin sinun syntisi. Ole hyvässä turvassa, sinä saat elää." Silloin on uusi-ihminen päässyt elämään. Ei ole enää yhtään syntiä, ei tuomiota, ei vaatimusta. On vain armoa ja vapautta. Ihminen elää uskossa Kristukseen oman vapahtajanaan, tietäen hyvin oman mitättömyytensä, eikä kuvittele voivansa auttaa itseään.
Vanhaihminen roikkuu mukana, kunnes synnin ruumis kuolee, mutta sillä ei ole enää valtaa kristittyyn. Kiusaa se tekee loppuun asti, siksi on jokapäiväisessä katumisessa ja parannuksessa kilvoiteltava uskossa, Jeesuksen voimassa.
Näin itsekkin uskon.
Tesa hei!
Älä irrota tekstiä asiayhteydestä.
"sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan"
ks Room 10:9,10
"9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
Lienee kaikille selvää, että tässä tarkoitetaan suun tunnustuksella Jeesusksen Kristuksen tunnustamista Herrakseen, eikä syntien tunnustamista.
Ensiksikin: Pyhä Henki näyttää synnin, vanhurskauden ja tuomion! Ihminen voi torjua Pyhän Hengen varoituksen montakin kertaa, jolloin Jumala antaa ihmisen vapaasti toimia sitten oman tahtonsa mukaan, tosin surullisena siitä, kun tietää, että se johtaa kärsimyksiin, joilta Jumala olisi halunnut ihmisen välttyvän.
Silloin tuo ihminen joutuu oppimaan asian vaikeamman kautta! Siinä on vaarana, että yhä suuremmissa vaikeuksissa ihminen katkeroituu Jumalalle omista virhevalintojensa seurauksista.
Meillä on tärkeimpänä välineenä silloin rukous tuon ihmisen puolesta!
Mielestäni tällaiset ovat niin henkilökohtaisia valintoja, ettei niihin juuri toinen ihminen voi vaikuttaa. Antaa Jumalan kasvattaa lapsiaan oman viisautensa mukaan! Jumala ei ole lakannut rakastamasta tuotakaan ihmistä! Ja heti kun ihminen nöyrtyy Isä juoksee tuhlaajalasta vastaan, silloin jo, kun hän on vielä kaukana!
>Meillä on tärkeimpänä välineenä silloin rukous tuon ihmisen puolesta! Saara<
Tämä on enemmän kun tärkeä asia, oikeastaan voisin sanoa ettei mitään muuta mahdollisuutta ole.
Kun joudumme synnin vangiksi, niin ensimmäisenä vihollinen tekee meidät sokeiksi. Muuten kävelisimme heti pois vankilastamme kun tunnemme että rauha on kadonnut.
Vagiksi jäämisen tuntomerkkejä:
Emme näe enää tilaamme, ja jopa niin pitkälle että "nähdään oikea vääränä ja väärä oikeana." Alamme myös vaatimaan kaikkia uskovia samaan vankilaan.
On sitten kysymyksessä rakkaudettomuuden-, oikeoppisuuden-, itsekkyyden- katkeruuden-, anteeksiantamattomuuden vankilasta yms. kaikissa vihollinen tekee ensin sokeaksi.
Tähän tarvitaan toistemme rukouksia sillä vangiksi jäänyt ei osaa enä itse pyytää pois vankilastaan.
Oikeasti nöyrä ihminen tunnustaa Jumalan kasvojen edessä itsensä syylliseksi kaikkiin synteihin, niihinkin, mitä ei vielä tunne. On Jumalan pyhyyttä ja voimaa tuntematon, jos sillä kohtaa löytää itsestään jotain Hänelle kelpaavaa.
Synti on niin syvällä ihmisessä, ettemme hevin ymmärrä sitä. On se taso, minkä seurakunta näkee, se, minkä läheiset näkevät, se, minkä itse näkee ja tuntee itsessään ja lopuksi se, minkä Jumala näkee meissä.
Uusi ihminen on Kristus meissä, täysin synnitön ja pyhä.
Uskon kautta saamme omistaa tämän Hänen pyhyytensä omaksemme. Kaikki, mikä puuttuu, se uskosta puuttuu. Herra, lisää meille uskoa.
Samalla se röyhkeästi kieltää Kristuksen sovitustyön sanomalla olevansa syntinen.
Toteaa tesa.
Väärin sanoit!
Ei ihmisiä oikeasti ole kuin syntisiä. Armahdettuja syntisiä tai armahtamattomia.
Synnitön tässä ajassa on omavanhurskas. Se on vaarallisin tila, mitä ihminen voi kantaa.
>Armahdettuja syntisiä<
Tämä on muistaakseni Lutherin perintöä. Sanomallasi kuitenkin vakuutat ettei Lutherkaan ollut Jumala. Hänellä oli nöyryyttä ja myös ylpeyttä niin kuin meillä kaikilla. Hän kirjoitti elämänsä aikana niin valtavan määrän kirjoja ettei ole mikään ihme jos sinne on ylpeyskin saanut kädenjälkensä.
"Armahdettuja syntisiä".
Tässä on nöyryyden muisto armahduksesta ja ylpeyden selitys.
Lutherilla oli myös nöyryyden kokemus samasta aiheesta. "Syntinen Luther on golgatan keskimmäisellä ristillä." Muistat varmaan keskustelun pirun kanssa josta mustepullon jälki on edelleen muistona.
Jos Jeesus on tehnyt meidät vapaiksi, niin olemme totisesti vapaita. Emme ole vain osittain synnistä vapaita vaan kokonaan armahdettuja.
Jatkan vielä.
Mitä pidempään olemme olleet uskossa, sitä suurempi todennäkoisyys että vedämme uskoamme takataskusta.
Nöyryyden tuoma muisto takataskusta on ihan tervetullut, mutta siihen pettymyksen, ylpeyden tai jonkun muun synnin tuoma kokemus ei ole, jos sitä ei tuoda varottavana esimerkkinä.
Meillä kaikilla on kokemuksia ja muistoja pettymyksistä, synnistä joka saikin otteen vaikka olimme täydestä sydämestä lähteneet seuraamaan Kristusta. Ja tässä on suuri vaara että annamme vanhojen pettymysten nousta ylös sieltä takataskusta, vaikka meidän pitäisi joka päivä tuoda Kristus tuoreena elämme.
Antaa anteeksi myös itsellemme ja lähteä Kristuksen kanssa vapaana joka aamu uuteen päivään.
Mielestäni Pyhän Hengen pilkkaa on omavanhurskaus, jos joku.Oma pyhyys on niin suuri,eikä ole tullut synniksi,silloin on tallannut Kristuksen veren jalkojensa alle.Jos on niin pyhä,ettei ole armon tarvetta,eikö se ole pilkka Pyhää Henkeä vastaan ja sitä ei voi silloin saada anteeksikaan,miten on?
>Pyhän Hengen pilkkaa<
Jeesuksen ympärille oli kokoontunut joukko ihmisiä jotka omin silmin näkivät Jeesuksen tekevän suuria tunnustekoja ja ihmeitä. Silti löytyi muutamia jotka pilkkasivat.
Jos me tunnistamme 100% varmuudella Jumalan ja silti pilkkaamme, olemme syyllistyneet samaan.
Pyhän Hengen pilkkaajalle ei tule enää synnin tuntoa eikä armon tarvetta. Sellainen henkilö, joka koskaan ei ole ollut uskossa, ei voi pilkata Pyhää Henkeä.
Mutta hän, joka on joskus saanut maistaa armon Henkeä ja sitten, langettuaan, alkaa sitä pilkkaamaan, hänellä ei tule milloinkaan olemaan osaa Jeesuksessa Kristuksessa. Näin olen itse ymmärtämässä.
Ei pidä paikkaansa. Entisenä omavanhurskaana todistan! Eihän kukaan voi pilkata Pyhää Henkeä, jos ei edes tiedä mikä se on.
Ihminen joka on saanut Pyhän Hengen ja alkaa sitten pilkkaamaan sitä ja luopuu siitä, on Pyhän Hengen pilkkaaja. Sitä ei voi tehdä tietämättään. Essut, olkaa huoleti siltä osin.
Oho, muuttis jo sanoikin asian laidan. Onpahan kahteen kertaan.
Aamen maan matkamies.
mänöö viestit vähän ristiin, mutta asia on sama :)
Joo, Jumala on nöyrien puolella.
Mutta eihän sillä ole mitään väliä, julistatko synnit anteeksi yhdelle ihmiselle, vai tuhannelle, et kuitenkaan voi nähdä toisen, tai toisten, sydämeen, et voi tietää yhdestä sen enempää kuin tuhannestakaan onko oikealla mielellä ottamassa vastaan vai ylpistymässä.
Kuitenkin minusta tuntuu, ettei ylpeä tarvi armoa. Kas kun sitä pärjää ilmankin.
Oma lukunsa on sitten armonvarkaat, jotka varastavat armon. Siitä on kyse juuri silloin kun ihminen on menossa tekemään syntiä tietäen, että se on väärin, mutta ajatellen, että saahan sen anteeksi.