Tuli vain mieleen, että toiset ovat luonnostaan äiti-ihmisiä ja viisaita lastensa kanssa. No minä en. Olen vasta nyt (lapsi 1v.) oppinut erottamaan hätäitkun ja kärtyitkun toisistaan. En myöskään aiemmin tiennyt oikein onko lapsella nälkä vai väsy kun itki. Ruokaa yritin tarjota ja nukkumaan koitin viedä eikä kumpikaan kelvannut. Vasta nykyään ymmärrän, ettei se lapsi sitä ruokaa välttämättä tarvitse, jos ei halua, syö kyllä myöhemmin. Ja nukutuksessa pitää olla sinnikäs, muuten valvoo koko päivän.
Kiva, että joillakin on tuo intuitio ja vaisto niin toimivat, että osaavat lukea lapsiaan. Onneksi muistissa on työharjoittelusta päiväkodissa päiväjärjestys, jotta osaan edes jotain tehdä suurinpiirtein oikeaan aikaan.
Terveisiä, jos löytyy toisia äitejä, jotka eivät ole täysin ymmärtäneet mitä lapsensa haluavat ja tarvitsevat. Tässä tapauksessani olisin varmaan ollut paljon rennompi äiti, jos olisin osannut aistia lapseni tarpeita paremmin. Harmittaa kulunut vuosi, kun se olisi voinut mennä niin paljon paremmin, mutta olen onnellinen että olemme päässeet jo tänne asti ja että lapsi kasvaa ja voi hyvin ja vaikuttaa hänkin onnelliselta ja tasapainoiselta :).
Onko muita?
Kiva, että joillakin on tuo intuitio ja vaisto niin toimivat, että osaavat lukea lapsiaan. Onneksi muistissa on työharjoittelusta päiväkodissa päiväjärjestys, jotta osaan edes jotain tehdä suurinpiirtein oikeaan aikaan.
Terveisiä, jos löytyy toisia äitejä, jotka eivät ole täysin ymmärtäneet mitä lapsensa haluavat ja tarvitsevat. Tässä tapauksessani olisin varmaan ollut paljon rennompi äiti, jos olisin osannut aistia lapseni tarpeita paremmin. Harmittaa kulunut vuosi, kun se olisi voinut mennä niin paljon paremmin, mutta olen onnellinen että olemme päässeet jo tänne asti ja että lapsi kasvaa ja voi hyvin ja vaikuttaa hänkin onnelliselta ja tasapainoiselta :).
Onko muita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
opetteluahan se on äiteellekkin tämä elämä..ekan kans minäkin olin tosi epävarma kaikkien asioiden suhteen ja varmasti liian suojeleva ja mitähän kaikkee muuta... nyt kun on neljä lasta niin hieman suuremmalla varmuudella tekee päätökset,eikä epäile kykyjään vanhempana.ainakaan niissä missä epäröi ensimmäisen kanssa.mutta koko ajan tulee uusia asioita joista ei tiedä ja joihin pitää keksiä ratkaisuja...koko ajan lapset ja elämä opettaa lisää.luota vaan itseesi:)
Ihme?
Olen joutunut hoitamaan siskoni vauvan jo 14v. sekä pikkuveljen joka syntyi ollessani 16v.
Omat lapset ja nyt lapsenlapset..
Tunnen aivan vieraankin lapsen äänestä koska; on kipeä, joku painaa; vaate tai ilmaa vatsassa, nälkä/jano. Koska on vain vihainen koska kyllästynyt..
Olen siitä ihan tyytyväinen en ole vauvakuuro, mutta kokoelämäni ajan muut ovat olleet ensisijaisia, kuulo on varmaan siksi tallella. Oma minäitse ei ole ensi sijaisena tulppana muiden ihmisten sanomalle.
.
Ei millään pahalla, mutta vaikutat kyllä hieman omahyväiseltä tuossa viestissäsi.
Se, että alkuperäistä nimittelet "vauvakuuroksi", jolla on "minäitse" tulppana muiden ihmisten sanomalle, kertoo sinusta enemmän, kuin nimittelysi kohteesta.
Ai en edes tullut ajatelleeksi, että siinä minua mollattaisiin :D Mielestäni se nyt oli vain yleistystä.
Itselläni ei ole kokemusta vauvoista, joten olen ilmanmuuta ollut vauvakuuro. Ja olen kyllä aika minäitsekin :D.
Mutta kiitos huolehtimisesta :).
Opettelua se vauvan itkujen tunnistaminen vaatii kaikilta. Yleensä ensimmäisen kohdalla sitä ei ole mistään voinutkaan oppia, kun harvalla on niitä vauvasisaruksia tai hoitanut niin paljon muiden vauvoja jo teininä. Toisaalta myös lapsetkin ovat erilaisia, toisen lapsella tarpeet ovat hyvin helposti luettavissa ja väsyneenä nukahtaa ja nälkäisenä syö. Sitten on niitä lapsia, jotka vain huutavat ja huutavat jos vaikka väsy tai nälkä yllättää, jolloin voi tuntua, ettei millään keksi mitä vauva tarvitsee, kun se syöttäminen ja nukuttaminen ei helpota tilannetta yhtään.
Sitten on niitä, jotka luulevat tunnistavansa aina kaikkien lasten hädät itkusta, mutta koska heillä ei ole kokemusta niiden toisten vauvoista, niin koskaan eivät itse totea olleensa väärässä. Minun eräs sukulaiseni esimerkiksi väittää saavansa aina vauvan kuin vauvan hiljaiseksi, mutta eipä se vain ole onnistunut meidän lapsen kanssa.
Kukaan ei ole luonnostaan äiti sen enempää kuin muutkaan. Opettelua se vauvan hoito aina vaatii, jokainen sen on joskus opetellut kenellä niitä vauvoja on.
Minulla on kolme lasta, mutta kyllä ensimmäisen kanssa meni aikaa, ennenkuin opin "lukemaan" häntä. Ei nyt kyllä ihan vuotta mennyt, mutta muutama viikko ainakin. Olin 12-vuotiaasta asti vauvoja hoidellut, mutta oma lapsi on aina eri juttu, kuin tilapäinen lapsenpiikominen.
Sivusta olen katsellut, että kaikille ei lapsen tarpeiden ymmärtäminen käy ihan yhtä helposti, mutta en varmuudella tiedä mistä se johtuu. Arvata voi, että jos on yhtään asperger-tyyppinen äiti kyseessä, hän lukee mieluummin vauvanhoito-oppaita, kuin pelaisi intuition varassa. Jos ei ole äidinvaistoja niin niitä ei sitten vain ole.
Voihan se olla niinkin, että lapsikin antaa "mixed messages" eli toiset lapset viestivät selkeämmin kuin taas toiset inisevät/karjuvat aina samalla äänellä. :)
No musta tuntuu että mä alan ymmärtää tota meidän lasta vasta kun se oppii puhumaan....
Ihana että joku muukin! :)))
Mie en ymmärrä vieläkään kaikkea, vaikka lapseni on 38 v ja puhuu. Joskus hän tulee kotiin itkemään, on ihan PA, ja asiat hoitamatta ja tekee mieleni laittaa korviini tulpat.