TV2: Mikä maailmanloppu tai kosto tämä on?

Mikä tämä on?
- Aivojen reaali-taso on jumittuessa laskenut jo jäätäen kaiken maan, ihan tasan nollaan. Aivojen kemikaalien yhteensattuma, se ei vain ollut luonut onneksi, kaikkea jopa peitti haudanvakana pimeydellä kaiken maan. Ydinenergian kaikotessa kai kaiken luotaantyöntävyyden ohitse, oli keksitty jo kehitellen, kaikkea vain rakastamista ja ihmisten keskinäistä läheisyyttä varten. Kehitteille jätettynä vain vapaus loi neutronista kaipuun, saada maailmasta jotakin muuta sisäistettäksi, meille kaikille muille ihmisille, rakkaudelle ja kanssa-ihmisen vapaudelle. Laitostuma, se oli kuin sidottuna, vain kolmeen osan ja ydinenergiansa keskiöön, muodostelmana se loi, atominydinenergian jaoksenaan, vain voima ja energia käytämällä kauttakulkunaan, aina ionia.
Erittäin valoisaksi suunniteltuna, se loi tulevaisuuden eikä kauhun uvitelmia, edes Hirosiman kaltaisesta ydinräjähdyksessä, toistuvalla bar-paineen kaltaisen voiman kopioimisella, fantastisen fantasian ylläpitämiseksi, saattanut ihmisen mieli, edes energisoimatta tällä protonilla, atomin vaipan ja unohtamatta katkeruudella, ihmisen nuorta mieltä, ja luontoa. Fantasia oli vai saavutettavissa, mutta protonin bar-paineen kaltainen ärsyke, sai aikaan fantastisen räjähdyksen impulsoivana voimana.

Annatko edes hetken aikaa olla kahden mun kullan kanssa, kun kulta kasvattaa mua?
- Ei me tehdä sinällään mitään väärää.
Toivon vain, ettei hänen toiveensa aiheuta pahennusta muihin, tai ettei taas tarvitse paeta.
- Ja kaikki on sitten niin, että mikään ei kaikille sovi.

"Että saa edes kansa ilon irti, ja onnen ja vapauden, joku kultainen, aikuinen."
- Siis, tässä täytyy olla seksiä.
Terveisin allekirjoittanut
Kun vanhus, joka jumppaa on 80-vuotias, ei hänen kehostaan mikään ole muuttanut sitä soveltuvaksi, ehkä 75-vuotta häntä nuoremmalle..
Että kulta saa edes toivoa, että rakastaa"ei rakasta, tai puhaltaa ja toivoa.
- Kun kullalla on vain mielessä jo niin monia, ja voi vain toivoa, että vapaus toisi, vain heidän kaipuulleen ja itkulleen, tilaa sekä jotain aivan muuta.
Itku kuristi kurkkua, ja kaipuu sekä ikävä ei tuonut mieleen tai maailmaan, mitään uusia tuulia. Ei edes montaa sanaa saanut sanottua, mikä lasten leikki ja särkyneiden sydänten kerho olikaan taas ollut kysymyksessä. Sellainen mikä saa elää vain ja ainoastaan vapaudesta, eikä siitä tunteesta, kun kasvoille ei olisi näkymättömyyden olemattomuutta, mikään kai koskaan luonut.
- Enkö mä sitten kärsi tästä riittävästi?
- Eikä mää....
- Eikä maa järissyt riistävästi.
- Eikö maa tärissyt riittävästi?

Rakkaudella: Ex-mies, exä-mies
-- Ole kulta aivan hiljaa ja rauhassa.
- Voi hän on niin hauras. Voi itkuinen ja väsynytkin.
- Ja mistäänkö ei taas voi poiketa, että hän jäisi sinne, tänne, omaan tilaansa, eikä etsisi taas omaa paikkaansa?
Rakkaudella: Minä, ja mies.
Rakkaudella, eräs miehesi: Olethan sä tehnyt sen psykoterapian taas?
-Löytyihän se sieltä:
"Voi että, kun on heikot saumat."
Tämä olikin jo vähän vaikeampi löytää, ja hän on paljon nopea tempoisempi, ja hirvittävän paljon suuntautuneempi, sekä itsensä, että muiden kanssa-ihmisten kanssa elämään, eikä tämä tarjoa häneltä sillä tavalla vapautta, rauhassa vain elää, ja haukkua muita, eikä ole edellytettykään, että hän mukanaan toisi, ketään toista.
- Eikä heiltä koskaan sellaista edellytetäkään.
Koska he joutuivat sellaisen säälittävän rivouden kohteeksi lapsena.
Rakkaasi, rakkaudella, ja todella sitä tarkoittaen: "Ei tästä ei todellakaan tule mitään, ei tästä ei meinaa nyt tulla taaskaan mitään. Ei sun ei todellakaan tarvitse tietää siitä mitään."
Eikö se ikään tee tällaista syrjimistä?