MInne veisit minut?

olin unohtaa, niuvanniemeen.

Toivottavasti päästäisit vessaan myös välillä ;).

Kuvailepa makkariasi.

Riittäisköhän psykologi. Epäilen tarvitsevani psykiatria ;).

harkitsepa vielä kirjoitti:

Riittäisköhän psykologi. Epäilen tarvitsevani psykiatria ;).

"T", jos se olet sitä, niin sulle.

Psykiatrit voivat olla pelottavia. Mut psykoterapeutit ovat asia erikseen. Niinssäkin on sitten tasoeroja, tiedoksi, kuinka pitkälle ovat kouluttautuneet. Eli toisin sanoen, kuinka päteviä ovat. Itse olen käynyt kognitiivisessa psykoterapiassa, ja VET eli vaativa erityistaso eli korkein osaamisen taso oli tällä terapeutilla. (Oli alunalkaen ollut psyk. sairaanhoitaja, ja siitä edennyt uralla eteenpäin.)

Intuitioni sanoo (:)), että psykoanalyyttinen psykoterapia vois sopia sulle. Ainakin jos et itse ole oikein analyyttiinen tyyppi. Jos taas olet kognitiivinen voisi olla parempi vaihtoehto. Psykoterapia edellyttää kuitenkin aina asiakkaan sitoutumista prosessiin, Halua tehdä työtä pitkäjänteisesti sen eteen. Ja lähtökohtaisesti täytyy tajuta, että olen tämän tarpeessa, tätä minä haluan - ettei niin, että tulin terapiaan, koska muiden mielestä olen outo ja tarvitsen apua. (Sorry, tuo viimeinen juttu saattoi olla vähän rautalangasta. Mutta olen ymmärtänyt, että jos joku ei ole kokenut hyötyvänsä terapiasta, tuossa on juurikin se syy. Narsistit ainakin on varmaan just noita. Koska heillä ei mielestään ole mitään hämminkiä päällä.)

Tsemppiä! Prosessi alkakoon.:)

I

lähtisin :).

viivana^ kirjoitti:

lähtisin :).

Käsi kädessä vai?

Ihan totta? kirjoitti:

Käsi kädessä vai?

Ilman muuta, mikäs sen mieluisampaa?

Tiukasti kiinni hankalissa kohdissa :)

Pidäthän kirjoitti:

Tiukasti kiinni hankalissa kohdissa :)

rotkoissa ja jyrkänteissä

Jonnekin rauhaisalle mökille...takkatuli ja karhuntalja.Jonnekin ,jossa me oltais ihan kahden.

"Hyvästi, kettu sanoi, nyt saat salaisuuteni.
Se on hyvin yksinkertainen:
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

Näin hyvästeli kettu pikku-prinssin Antoine De-Saint Exuperyn tarinassa, kun prinssi jatkoi matkaansa tähdeltä (tähden luota) toiselle. Minkäs poika itselleen teki, kun ei muutakaan osannut.

Ihmiset, aletaan päästä asioiden ytimeen! Lukekaa tuo upea kirja! Se on tarina aikuisille, vaikka tematiikka äkkiseltään kuulostaa naiivilta. Samantyyppisiä kirjoja ovat Lokki Joonatan (Richard Bach) sekä Gondvanan lapset (Aleksis Kourous). Te jotkut, jos olette lukeneet jonkun noista kirjoista, ymmärrätte tuon pointin, mitä tarkoitan:

Siinä ollaan ihmisyyden perimmäisten kysymysten äärellä. Mikä on tärkeää, mitä avostamme, mistä haaveilemme ja unelmoimme. Mikä meitä satuttaa tai haavoittaa, miksi olemme joskus omien itsejemme vankeja. Ja jos olemme, mitä voisimme tehdä sille. Kuinka tulla paremmin kosketuksiin itsensä ja toisten / muun maailman kanssa. Mistä tuleekin mieleeni vielä eräs pointti:

"Taiteen (mitä runous ja kirjallisuuskin on) tehtävä ei ole heijastella mitään. Sen tehtävä on luoda todellisuuksia, joissa arkimaailmamme lainalaisuudet kumoutuvat. * Taiteen tehtävä on herättää se ihmeenkaltainen tunne, jota elämme unissamme. Osoittaa, miten runollista ajattelumme ja olemassaolomme loppujen lopuksi on. Miten arjen keskellä elää ihme."

Noin siis kirjoitti näyttelijä Hannu-Pekka Bjökman kolumnissaan (lokakuu -13) Eeva-lehdessä (hui, vanhojen ? naisten lehti. Nappasin / pöllin tämän Aurooran päivystyksestä mukaan, kun oli kaikki niin mielenkiintoista matskua. Itse tilaan Anna-lehteä. Luulen, että tämä Eeva profiloituu enemmän keski-ikäisten naisten lehdeksi. No, mutta kuitenkin..)

(Björkmanin puoliso on muutes Minna Haapkylä. Asuvat Linnunlaulussa (ah, kuinka runollista!) sen sinisen kahvilahuvilan vieressä, tiedätthän sen kahvilan Töölänlahden yläpuolella korkealla kalliolla? Siinä vieressä siis, vaaleanpunaisessa huvilassa,)

tai sittenkin kuuhun. siellä ei pääsisi kukaan heti liian lähelle. kun olis ne avaruuspuvut. ei edettäis liian nopeasti. katseltais vaan, ja juteltais.

Tuostapa tuli mieleeni, että mun täytyy kestoa hänelle hassu juttu monoihini liittyen, kunhan taas nähdään.

olihan siä vaikka mitä ; naimista hotellissa ja kylpylässä ja kädestä pitoo rotkoissa ja jyrkänteissä ja taas naimista karhuntaljalla, taidat olla aika ronkelia sorttia. )
mikäs susta sit ois mukavaa?

äläs nyt kirjoitti:

olihan siä vaikka mitä ; naimista hotellissa ja kylpylässä ja kädestä pitoo rotkoissa ja jyrkänteissä ja taas naimista karhuntaljalla, taidat olla aika ronkelia sorttia. )
mikäs susta sit ois mukavaa?

tarve kun iskee kunnon panoon niin ei siinä kerkee kysellä ketä panee ja omasta kokemuksesta tiedän että hotelli on mitä mainioin paikka siihen, moni huone ja hotelli on tullut tutuksi juuri tässä tarkoituksessa ja suostuvaisia naisia on tarjolla aina.