Itse olen vapaa, ja olen käsityksessä -ja toivon- että toinenkin on.
Mutta jotain muuttui muutama viikko sitten.
Liikaa ihmisiä?
Itselläni ei mikään ole muuttunut, vain yksi ihminen on mielessäni, ja hänet haluaisin.
En haluaisi, että ulkopuoliset kiinnostuneet, ystävät, voisivat asiaa sekoittaa..
Enkä kaipaa draamoja.
Mutta jotain muuttui muutama viikko sitten.
Liikaa ihmisiä?
Itselläni ei mikään ole muuttunut, vain yksi ihminen on mielessäni, ja hänet haluaisin.
En haluaisi, että ulkopuoliset kiinnostuneet, ystävät, voisivat asiaa sekoittaa..
Enkä kaipaa draamoja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eli järkiratkaisu olisi kahdenkeskinen jutustelu/viesteily, niin kukaan ei solkkaa välissä omiaan.
Totta, mutta tilanne tuntuu olevan jokseenkin jumissa, toinen ottanut ikäänkuin askeleen taakse, joten en oikein tunne voivani alkaa sellaisia kyselemään..
Ota sinä ensimmäinen askel ja odotat, miten toinen reagoi. Mitä sulla on menetettävääkään? Oletpahan ainakin yrittänyt.
Olen miettinyt, että jos nimenomaan tuo kolmas osapuoli tavallaan olemassaololllaan "estää" reagoimisen.
Joskus voi olla kyse enemmästä, kuin kahdesta ihmisestä.
Vaikkapa toimeentulosta.
Samaa mieltä. Kukaan ei kaipaa suhteeseen tai sen aloittamiseen kolmansia. Ketään ulkopuolista. Sen takia hoidan asiat eksien ja kavereiden kanssa kuntoon ennenkuin aloitan uuden rakentamisen. Varsinkin jos tapaus on lupaava. Jos mahdollisuutta asian selvittämiseen ei anneta, olen tehnyt sen minkä voin. Ja se riittää. Silloin on lupa elää niinkuin sitä menneisyyttä ei olisi. Tämä on pitkällisen harkinnan tulos. Mä odotan toiselta parasta tuossa mielessä ja tarjoan itse, vain parasta. Uutta alkua ilman kolmansia.
Mä olen pitänyt sanani. Täältä ei löydy vuodenvaihteen jälkeen yhtään aloitusta eksille eikä tule löytymään. Sen vähän minkä kirjoitan, kirjoitan Hänelle tai itselleni. Kantaa otan jos siltä tuntuu ja elämä jatkuu ihan itsestään irl. Menneisyys on enää pientä kutinaa, kiusallista mutta ei muuta.
Menneisyys ei ole enää edes "pientä kutinaa". Exät ovat exiä, siihen on aina ollut syynsä, ja se ei edes ajan patinassa muuksi muutu.
Väleissä toki ollaan, ei muuta.
Mutta en koe voivani sanoa jollekin, ystävälle, joka on alknut kiinnostustaan osoittaa, että "olemme vain ystäviä, kai tiedät sen..".
Se olisi räikeää asioiden edelle menoa.
Tavallaan.. toivon kuitekin, että mies tavallaan näyttää haluavansa minut jos haluaa minut, riippumatta siitä kuinka kuka toinen esittää haluavansa sinut..
Otan askeleen taakse, ellen koe olevani vahvoilla.. väistyn liiankin nopeasti:/
Vaikka samalla haluaisinkin hänet:) Olen epävarma itsestäni.
en vaan tiennytkään, että minu joku täällä vielä etsii.
Yhden ihmisen vuoksi tällä palstalla olen.
Ei tunteet ole mihinkään hävinneet, miksi olisivatkaan..?
Päinvastoin.