Tässä näitä alotuksia lukiessani, huomasin asioita mitkä pisti minut miettimään menneisyyttä ja nykypäivää. Halutaan kieltää jotkut harrastukset lähes kokonaan tai ollaan todella tarkkoja, ketä niitä saa harrastaa (luolastus, metsästys, suojelu, kasvatus,....).
Luolastuksessa/metsästyksessä valitetaan kun saalis joutuu revityksi ja joutuu stressaamaan henkensä edestä ja joskus jopa koira itsekkin vahingoittuu tai jopa kuolee tässä.
Jotta saisi kasvattaa, pitäisi olla kaikki mahdolliset kurssit käyty ja kennelnimestä lähtien, tulosta kasvatustyöstä ja koirilla tulosta näytöstä/käytöstä, jotta lasketaan kunnolliseksi kasvattajaksi ja katsotaan oikeutetuksi teetättää pentuja.
Valitetaan netissä, miten naapurin Musti on 24/7 ulkona ja aniharvoin pääsee sisälle ja tuumaillaan, pitäisikö tehdä siitä ilmoitus.
Uusi koiranomistaja pähkäilee, syöttäisikö koiralleen pedigreetä, jahti&vahtia vai peräti best friendiä ja ollaan suurin piirtein kiljumassa kurkku pitkänä miten edes on ottanut koiran kun ei osaa hoitaa oikein ja ollaan neuvomassa, että acanaa tai taste of the wildia sen olla pitää kera vasta keitetyn läskisoossin.
Toinen kysyy, josko teetättäisi sekarotuisia pentuja tarkoin valiten, että uros olisi terve kaikin puolin jne, niin johan nousee älämöly kasvattajien ja muidenkin suunnalta, miten pilataan hieno rotu tekemällä sekarotuisia kun puhtaitakin voisi tehdä kuitenkaa välittämättä siitä, että aloittaja on sanonut ajavansa pentujen terveyttä.
Yksi suurin piirtein itkee itsensä uneen, kun näki lenkillä miten joku antoi remmistä koiralle, joka temppuili hihnassa eikä kuunellut. Yrittää siinä tulla kuitenkin neuvomaan, että koiria koulutetaan namein ja kehuin päätä silitellen ja hyysäten (välittämättä siitä kauniista hymystä, jonka saattavat omistajalleen antaa).
Kun taas....:
Ennen vanhaan, talossa saattoi olla koira tai kaksi. Koirat oli ulkona 24/7 ja sisälle saattoivat päästä vain metsästysreissun jälkeen. Ruoaksi annettiin supisatasta kera tähteiden joita Lasse ja Liisu eivät edellisellä kerralla syöneet - jotka muuten joutuivat olemaan nälissään loppu päivän haaskattuaan ruokaa koirille. Naapurin Turre jäi luolaan, kun mäyrä tappoi. Ei itketty perään vaan alettiin etsimään uutta koiraa - tuumattiin vaan, että hyvä koira meni, mutta tämä on elämää. Pennut syntyi koppiin, joita käytiin kuitenkin päivittäin katsomassa, onko jokainen vielä kondiksessa. Urokseksi valittiin saman metsästäjäporukan Unton vanha Urkki, sen enempää sukutaustoja tutkimatta, kunhan vain toimi metsässä ja oli terve. Joskus jopa sekarotuisia tehtiin jos ei saman rodun edustajaa löytynyt. Pennuista tuli oivia, terveitä mehtäkoiria uusille omistajille, ei ollut ruoka-allergioita tai iho ongelmia, ei kutissut tai hilseillyt nahka talvisin eikä palttoita tarvittu. Eivät yrittäneet pomon pallille ja jos yrittivät ni nahkaremmiä kerran ku antoi ni eivät yrittäneet enään.
Onko siis ennenvanhaa oltu liian julmia, vai ollaanko nykyään liian pehmeitä? Vai mikä on tämä nykytilanne tässä koirien maailmassa kun tuollainen muutos on tapahtunu??
Luolastuksessa/metsästyksessä valitetaan kun saalis joutuu revityksi ja joutuu stressaamaan henkensä edestä ja joskus jopa koira itsekkin vahingoittuu tai jopa kuolee tässä.
Jotta saisi kasvattaa, pitäisi olla kaikki mahdolliset kurssit käyty ja kennelnimestä lähtien, tulosta kasvatustyöstä ja koirilla tulosta näytöstä/käytöstä, jotta lasketaan kunnolliseksi kasvattajaksi ja katsotaan oikeutetuksi teetättää pentuja.
Valitetaan netissä, miten naapurin Musti on 24/7 ulkona ja aniharvoin pääsee sisälle ja tuumaillaan, pitäisikö tehdä siitä ilmoitus.
Uusi koiranomistaja pähkäilee, syöttäisikö koiralleen pedigreetä, jahti&vahtia vai peräti best friendiä ja ollaan suurin piirtein kiljumassa kurkku pitkänä miten edes on ottanut koiran kun ei osaa hoitaa oikein ja ollaan neuvomassa, että acanaa tai taste of the wildia sen olla pitää kera vasta keitetyn läskisoossin.
Toinen kysyy, josko teetättäisi sekarotuisia pentuja tarkoin valiten, että uros olisi terve kaikin puolin jne, niin johan nousee älämöly kasvattajien ja muidenkin suunnalta, miten pilataan hieno rotu tekemällä sekarotuisia kun puhtaitakin voisi tehdä kuitenkaa välittämättä siitä, että aloittaja on sanonut ajavansa pentujen terveyttä.
Yksi suurin piirtein itkee itsensä uneen, kun näki lenkillä miten joku antoi remmistä koiralle, joka temppuili hihnassa eikä kuunellut. Yrittää siinä tulla kuitenkin neuvomaan, että koiria koulutetaan namein ja kehuin päätä silitellen ja hyysäten (välittämättä siitä kauniista hymystä, jonka saattavat omistajalleen antaa).
Kun taas....:
Ennen vanhaan, talossa saattoi olla koira tai kaksi. Koirat oli ulkona 24/7 ja sisälle saattoivat päästä vain metsästysreissun jälkeen. Ruoaksi annettiin supisatasta kera tähteiden joita Lasse ja Liisu eivät edellisellä kerralla syöneet - jotka muuten joutuivat olemaan nälissään loppu päivän haaskattuaan ruokaa koirille. Naapurin Turre jäi luolaan, kun mäyrä tappoi. Ei itketty perään vaan alettiin etsimään uutta koiraa - tuumattiin vaan, että hyvä koira meni, mutta tämä on elämää. Pennut syntyi koppiin, joita käytiin kuitenkin päivittäin katsomassa, onko jokainen vielä kondiksessa. Urokseksi valittiin saman metsästäjäporukan Unton vanha Urkki, sen enempää sukutaustoja tutkimatta, kunhan vain toimi metsässä ja oli terve. Joskus jopa sekarotuisia tehtiin jos ei saman rodun edustajaa löytynyt. Pennuista tuli oivia, terveitä mehtäkoiria uusille omistajille, ei ollut ruoka-allergioita tai iho ongelmia, ei kutissut tai hilseillyt nahka talvisin eikä palttoita tarvittu. Eivät yrittäneet pomon pallille ja jos yrittivät ni nahkaremmiä kerran ku antoi ni eivät yrittäneet enään.
Onko siis ennenvanhaa oltu liian julmia, vai ollaanko nykyään liian pehmeitä? Vai mikä on tämä nykytilanne tässä koirien maailmassa kun tuollainen muutos on tapahtunu??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sivistys ja parantuneet elinolot. Ei tarvi mennä kuin itä-naapuriin niin siellähän koiria kohdellaan edelleen julmasti, syödäänkin. Samanlaillahan lapsetkin ennen kasvatettiin, remmillä ja alistamalla myös henkisesti. Ennen ei ollut edes koira-lääkäreitä, oma koiranikin kuoli lapsena eläinlääkärin käsiin kun ei osannut lekuri hoitaa. Mitä tätä pähkäilee, kehitys ja tietämys menee onneksi eteenpäin.
Totta turiset! Ittekki mietiskelly tota, et jos ois pysyny siin huonos ruoas ja pitäny koirat ulkona, ni oisko ne niin allergisia ja iho ongelmallisia? Ja mite paljon ois kurittomuutta koirien kanssa, jos niitä sais kurittaa vaikka nyt sillä nahka remmillä? Tuskinpa lainkaan! Koulutukset tieten edelleen namin ja muuta, mut sit ku tietää et koira osaa sen mut ei kuitenkaa toteuta ''isännän tahtoa'', ni miks ei va voi sit siitä rankaista? En mä ainakaa ole nokkiini siitä ottanut et aikoinaan sain vitsasta jos en totellu. Ei pahemmin sen jälkeen tehny mieli niskuroida. Siinä taas näkee nykynuorison ku tukkapöllykin lasketaan pahoinpidellyks, on varasteluja ja äppyröintiä. Tietenkin ne pistää vastaa ku ne tietää et ei niil siin mitään satu, korkeintaan arestia tai muuta vastaavaa mut miks sitäkää totella ku ei vanhemmat voi mitenkään sitä estää ilman et tulis jokin lakipykälä vastaan. Eikös vähä sama koirissa? Ne jupisee vastaan ku niitä ei voi rankaista siitä, ja kaikille ei toimi vesisuihkut tai jäähyt
Täytyisi löytää se kultainen keskitie,sillä ääripäät on aina huonoja valintoja .
Koirat söi paljon tavallisempaa ruokaa ei niillä ollut allergioita. Nyt syötetään sikin sokin kaikenlaista ja mustin iho kukkii ja korvat on ruvella. Ruokinnan puolesta voidaan palata vuosikymmeniä taaksepäin. Koirat on tehty niin kaikella lailla sairaiksi että eläinlääkäreiltä ei työt koskaan lopu.
Ennen koira oli koira ja sillä lailla sitä kohdeltiinkin, nykyään koira on ainakin perheen jäsen. Miksiköhän on? Meillä on koirat koiria kaikesta huolimatta vaikka sisätiloissa elävät. Meillä eläimet ei ole perheen jäseniä vaikka kuinka kivoja ovat.
Juu muistan ne ajat kun sai kuollakseen pelätä mistä se naapurin koira hyökkää ja ei ollut kerta eikä kaksi kun käytiin koiran puremia hoittamassa lääkärillä. Koiran lopettamisesta ei tietenkään puhuttu vaan se on hyvä koira on kun niin kovapäinen(lue vihainen ) Kun ei sen mikään ämmien lelukoira kuulukkaan olla .
Kyllä itku pääsi kun naapurin vanha ajokoira jäätyi kuoliaaksi ulos ...kun ei noin hyödytöntä kannattanut paukkupakkasilla sisään ottaa . Tai kun naapurin äijä hakkasi pentunsa kuoliaaksi kun se oli pissanut väärään paikkaan .
Kyllä minä mieluummin katson nykykoiraa ... ainakin ihmiset ovat ymmärtäneet että koirakin tuntee kipua ja kylmää .
Samaa mieltä 1 1 kanssa.
Nykyään asioita tiedostetaan paremmin ja kehitys menee koko ajan parempaan suuntaan. :)
Eläinten elinoloihin puututaan ja laitetaan lakeja.
Entisaikaan koirilla oli välillä hyvinkin asiat..ne meni kylällä vapaana koiralaumoina ja palasi kotiin ruualle kun riiuureissu oli tehty. Koiria käytettiin metsällä ja hyvää metsästyskoiraa ja seurakoiraa arvostettiin.
Mutta oli huonoakin pitoa aivan kuten nykyäänkin. Koirat saattoi olla kytkettyinä koirankoppiinsa joka päivä koko ajan. Ja koiria lopetettiin kevyin perustein ja koulutustavat joskus kyseenalaisia.
Metsästyskin on mietittävä hyvin onko se eettistä jääkö saaliseläin kitumaan jne. Tuotantoeläimiin on suhtauduttava uusin keinoin ja mietittävä kuten nyt tehdään elinolojen parantamista eettisempään suuntaan. Ja koiranpitoon on puututtava jos syytä ilmenee. Pentutehtailuineen huonoinen pitoineen.
Eläinsuojelulaki on tehtävä paremmaksi niin tuotantoeläinten koeeläinten kuin seuraeläintenkin suhteen. Ja myös luonnonvaraisten eläinten suhteen.
Nykyään on jalostettu sairaita koiria, erikoisia, mullakin kiinanharjakoira. Tottakai ne on sairaampia kuin ne sekarotuiset peruspystykorvat, joita ennen syntyi joka maataloon. Ei ollut allergioita, mutta ei ollut ihmisillkään, nykyään joka kolmas suomalainen on allerginen jollekin. Oli niilläkin sairauksia, mutta ei niitä hoidettu. Voihan sitä nytkin ottaa jonkun ajokoira-karjalankarhukoira-pystykorva-sekoituksen, luulisin että ei tarvi takkia talvella, eikä erityisruokavaliota. Tosin nämäkin rodut on jo pilattu näyttelyharrastusten takia.
Ennen vanhaan sairaaksi koiraksi katsottiin vain sellainen joka olisi tarvinnut eläinlääkärin hoitoa eikä usein edes kankeaa liikkumista, jatkuvaa oksentelua, rajua karvanlähtöä yms. katsottu hoitoa vaativaksi sillä "Se on vaan ohimenevää, ihan terve koira tuo on aina ollut" Jos koira taas katsottiin sairaaksi, se päättyi suoraan montun pohjalle sillä mitäpä sitä sairasta koiraa pitämään.
Nykypäivänä taas sairaaksi koiraksi katsotaan kaikki perinnöllisiä sairauksia sairastavat, rakenteeltaan "huonot" (esim. lyhytkuonoiset) ja huonoluustoiset koira. Kuitenkaan suurinosa perinnöllisistä sairauksista saatika sitten luusto-ongelmat eivät näy päälleppäin eli nämä tämän päivän sairaat koirat olisivat ennen laskettu terveiksi.
Itse maalla kasvaneena olen nähnyt aivan tarpeeksi näitä "terveitä peruspystykoiria" joita joka toisesta talosta löytyi juurikin vanhaan tapaan pidettynä. Yhdellä oli harmaakaihia, toisella vatsa jatkuvasti sekaisin, eräs järsi koko peräpäästään ja takatassuistaan karvat pois joka ikinen kevät ihottuman takia ja yhdeltä löysimme kaverini kanssa ison kasvaimen mahasta - omistaja vain kohautti olkapäitään ja sanoi että ihan hyvä koira se on, se mitään hoitoa tarvi. Sydäntä särkevin tapaus oli kuitenkin vanha Arttu, entinen loisto metsätyskoira, 15-vuotias ja koko ikänsä ollut teve kuin pukki - ainakin omistajansa ja muun metsästysseuran mukaan. Todellisuudessa Arttu ei ollut enään useampaan vuoteen juossut askeltakaan, ei tahtonut enää kävellä kuin pakon edessä ja seisomaan nuoseminenkin oli niin tuskaisan näköstä. Mutta Arttupa asui kokonaan pihalla niinkuin useimmat koirat tuohon aikaan eikä omistaja mitään tälläistä suostunut näkemään, eihän hän sen koiran kanssa edes viettänyt enään aikaa kun ei siitä metsälle ollut..