Pariskuntia kaksioissa?

Usein näissä asuvat lapsettomat ituhipit, jotka ovat saaneet perinnön. He eivät ole tehneet elämänsä aikana mitään työtä, joten ok-talo on heille kauhistus. Ajokorttiakaan heillä ei ole ja siksi he mesovat eri keskustelupalstoilla huutaen ja kadehtien ok-kroisoksien citymaastureita.

Kun sitten syntyy risupartainen jälkeläinen, totuus valkeenee. Huomataan millaista porukkaa kaupungissa asuu: suurin osa lapsettomia, paljon elämäntapaintiaaneja, narkomaaneja, juoppoja ja mieleltään järkkyneitä. Ei sellaisessa ympäristössä kukaan halua lapsiaan kasvattaa.

Sitten sitä ollaan pulassa kun ei osata tehdä mitään. Ei käy kateeksi.

Se on tämä yksi ja sama häirikkö, joka on avannut tämänkin ketjun ja vastannut itse itselleen. Kukaan muu ei laita herja- ja mollausviestejä kuin tämä eri ok-hahmoina esiintyvä.

Eikä tällä muka ok- tyypillä ole muuta elämää kuin ainoastaan kirjoitella yötä päivää täällä netissä tuhansia kirjoituksia . Aika oudolta kuulostaa, että jollakin on elämä typistynyt pelkkään netissä elämiseen. Ei käy kateeksi.

Ensimmäinen omistusasuntomme oli 4h k s 91,5 neliötä.

Oltiin tuolloin 27v ikäisiäiä, eikä saatu apuja vanhemmilta, paitisi henkilötakaus lainaan.

Me asuttiiin vuokra yksiössä ja haluttiiin isompaan kämppään.Oltiin tehty töitä ja säästöjä oli, joten ostettiiin sitten kaksio. Ei ois varaa ollu isompaan eikä edes katseltu isompia koska kaksio sopii meille paremmin ku hyvin tässä elämän tilanteessa.

Tottakai jos/kun lapsia tulee niiin muutetaan sitten asuntoon joka vastaa enemmän unelmia, 3-4h asuntoon. Pienen lapsen kanssa tässä pärjäisi kuitenkin hyvin, kun neliöitäkin on 60.
Eli muutto isompaan on edessä, siinä 5-10v päästä sitten kun tlat ei riitä, maksetaan tää kämppä sitä ennen pois ja säästetään rahaa että saadaan semmonen kämppä ku halutaan, ilman että tarttis ottaa isoa lainaa.

Hei,

Eikös se ole ihan tyypillistä ostaa ensiasunnoksi yksiö tai kaksio jos siihen on vain varaa.

Kaksiossa on se hyvä puoli että parisuhteen vakiintuessa molemmat mahtuvat samaan osoitteeseen mököttämään.

Ja ratkaisu kestää suurinpiirtein seitsemän ekaa vuotta jopa yhden muksunkin.

Itse aloitin 42m2 ASP-lainoitetusta kaksiosta Helsingissä.

Siitä sitten parisuhteessa 72m2 kolmioon Helsingissä.

Ja lasten lukumäärän lisääntyessä kyseisessä parisuhteessa 200m2 OK-taloon Helsingissä.

Kaiketi aikas "tyypillinen" asumisura.

t: ekoituhippi, ilman naamalävistyksiä tai kamankäyttöä

Monesti on 2 uutta autoa ja sitten asutaan jossain 48m2 kaksiossa vaikka ne autorahat olisi kannattanut laittaa siihen asuntoon.

Meidän 2 aikuisen ja 2 lapsen perhe asumme 67 neliön kolmiossa. Paria kerrosta suoraan alapuolella asuva 3-lapsinen perhe asuttaa identtistä kolmiota. Me suomalaiset kassukössit asumme ahtaasti, varsinkin jos emme ole sattuneet syntymään se parjattu kultainen lusikka suussa.

Vaihtoehtona tietysti olisi muuttaa halvempien neliöiden perässä pellonlaitaan, mutta päätimme yrittää viimeiseen asti pärjätä täällä ja toivoa lottovoittoa että saataisiin hankittua yksi makuuhuone lisää. Siltä näyttää että tästä ahtaudesta on tullut meillekin pysyvä asumismuoto.

Itse asustan yksin 47 neliön kaksiossa ja tässä ainoa rajoitus kaksin elämiselle olisi kaappitilan puute. Ei taitaisi kyllä mahdollisen miehekkeen vaatteetkaan tänne mahtua, ellei joko ostaisi isompaa vaatekaappia, joka veisi kokonaisen seinän makkarista (nyt vain kaksiovinen eteisessä yksi kaappi) ja/tai säilyttäisi pyyhkeitä ja vuodevaatteita sängyn alla. Kaikki tietenkin on mahdollista, kun tekisi kompromisseja.

Varmaan se oli jossain tutkimuksessa todettukin, että suomalaiset asuvat muihin eurooppalaisiin nähden ahtaasti. Jos hinnat ei laske niin nuoremmat sukupolvet taitavat asua vieläkin ahtaammin. Jos hinnat laskevat niin todennäköisesti isompien asuntojen hinnat laskevat ensin, perheelliset ja pariskunnat muuttanevat isompaan, mutta tuskin myymällä sitä pienempää asuntoa tappiolla, jos ovat sattuneet ostamaan sen korkeiden hintojen aikaan. Tällä skenaariolla pienten asuntojen hinnat eivät todennäköisesti kauhean nopeasti tästä huokene.

Kun kerran samoista asunnoista kilpailevat sen yksin ja kaksin maksavat niin olisi äärettömän ajankohtaista ja perusteltua rakentaa pienempiä asuntoja lisää (yksiöt pienet kaksiot).

Onko 40-50 neliötä pieni kahdelle????

Asumme vuokralla 29 neliön yksiössä ja kun vaatehuone ja wc lasketaan pois n.20m´neliötä.
Tässä kaupungissa ei duunia,joten ero tulee.

Oli kyllä ihan mukava 45 neliön kaksio,mutta omistaja otti omaan käyttöön,paitsi
että paljastui että tämä vuokrasikin sen kaverilleen(turha olisi ollut nostaa kannetta).
Häätö vielä muutaman naurettavan merkinnän (luotoissa,avioero aiheutti 150,- vuokravelan,meni käräjille vaikka kaikki maksettu,siis vuokrat.Kunta sopi entisen kanssa että maksat vuokrat ja unohdetaan tuo perintätoimisto.

ET,sillee,näin pieni asia voi pilata kaiken.Kyllä sen 800 maksan,mutta kun se näkyy.

Näköjään ne pariskunnan ja perheet asuvat vieläkin pienemmissa asunnoissa: http://www.hs.fi/sunnuntai/Näin nelihenkinen perhe asuu 35 neliön yksiössä Helsingissä/a1359788575882

Mielestäni tämä on ongelma siinä tapauksessa, että perheellä olisi varaa isompaankin. Ainakin mitä tulee pienten asuntojen hintoihin ja riittävyyteen, kun otetaan pääkaupunkiseudulla huomioon yksin elävät, joita todennäköisesti on suhteessa enemmän kuin muualla maassa. Jos pieniäkin asuntoja olisi paljon niin eihän se sitten olisi mikään ongelma, jos pariskunta/perhe haluaa kohtuullistaa asumiskulujaan. Samaa mahdollisuutta ei tosin ole sinkulla eli kun sinkku jo asuu mahdollisimman pienessä asunnossa niin ei se siitä vielä pienempään muuttamalla voi kohtuullistaa asumiskustannuksiaan kun pienempiä ei edes tehdä. Ainoa vaihtoehto olisi muuttaa vanhempien luo tai kommuuniin. Ei tämän vaan näin pitäisi mennä!

Tuonkokoinen koppi on täysin alamittainen kenellekkään. Hinta 250k on kalliimpi kuin uusi omakotitalo. Asutko jossain slummissa kun on neliöt ja hinnat noin perseestä?

Pakkohan se on köyhänkin asua ja pienessä on halvempi asua.

Kyllä niitä halvemmallakin löytää.