Mä olen ollut teillä jo yli 20 vuotta.
Että voittekin olla loukkaavia.
- En ihan heti löytänytkään, olen täysin pirahtanut.
Mutta mitä siitä..
- Ihan samat säännöt, ne on kuin muillakin.
"Se alkaa sosiaalisesta eristäytäytymisestä."
- Lapsen rakkauden määrää ei voi mikään "maailman ihmisen" mieli käsittää.
Mitä sitten on tapahtunut?
"Lempi kaikkien lasten luo,
lapset lemmelle onnen ja ilon tuo."
- Kyllä mun mielestä kannattaa lähteä ihan vaikka yhtä yrittämään. Ei mulle, mut jollekin muulle.
Mitä sitten onkaan tapahtunut?
- "Lapsi nukkui äidin sylissä."
Sairaastiko?
- Tiedätkö, mikä on sairasta?
Kytkeä kehoon, ettei pääse nukuttamaan...
- Koko loppu-elämäksi.
"Ongelma ei ollut ympäristössä."
- Vaan oman *valtion puuttumisessa.
Osoite väärä....
- Ja lapsi sairas, toinen kuolemassa sylissä.
Isän ja S....n oma valtio.
- Se koki jotain hyväksymätöntä, ja loukattua.
Mikä sulla sitten on?
- Sä näytät ihan tältä kuolevalta lapseltakin.
"Lemmen lauha tuuli, se ilon luoja
Sädekehä ympärillä silmien, ja aistien oma."
Oikeutuksen tuoja, lapsi tuskin jaksoi,
virikkeestä ja ympäristöstä herätä,
tai läheisistä ja tekniikasta kiinnostua.
Psykopaattisuus, seuraileminen....
- Turhautumasta, tuulen henkäykseen,
se valkoisen täytti, ja veden pinnalta
Peilikuvan,
Heijasteen,
ja Turvallisuuden.
"Ei nyt."
- Siellä jotain painostamista ja syrjimistä?
Veden pinnalta, se tyyneyden täytti, mielen ja sielun rinnalla,
tulevaisuuden jo valmiiksi näytti, onnen ja ihmisen ympäristön rakennelman.
- Mulla oli niin kylmä, etten mä voinut edes olla.
Katse osui mainos-lehtiseen, ompelulaatikoon.
- Joo, niin se kytkettiin.
Kuin nuppineuloja ja lankoja,
mutta kuin pitsin-nypläystä.
Epätoivoon, suruun ja tuskaan.
Kiinassa ja kompassin keksimisessä,
ne olivat olleet marionetin alkuja.
- Meille ne olivat mieliä, kehon ja turvallisuuden karttoja.
"Lapsi jo valmiiksi sylissä,
lemmellä jo valmiiksi on pyy pivossa."
Niihin se kytkettiin...
-Niin hänet kytkettiin.
- Se vain turvallisuudesta ja läheisyydestä.
Rauhoittamaan.
Että voittekin olla loukkaavia.
- En ihan heti löytänytkään, olen täysin pirahtanut.
Mutta mitä siitä..
- Ihan samat säännöt, ne on kuin muillakin.
"Se alkaa sosiaalisesta eristäytäytymisestä."
- Lapsen rakkauden määrää ei voi mikään "maailman ihmisen" mieli käsittää.
Mitä sitten on tapahtunut?
"Lempi kaikkien lasten luo,
lapset lemmelle onnen ja ilon tuo."
- Kyllä mun mielestä kannattaa lähteä ihan vaikka yhtä yrittämään. Ei mulle, mut jollekin muulle.
Mitä sitten onkaan tapahtunut?
- "Lapsi nukkui äidin sylissä."
Sairaastiko?
- Tiedätkö, mikä on sairasta?
Kytkeä kehoon, ettei pääse nukuttamaan...
- Koko loppu-elämäksi.
"Ongelma ei ollut ympäristössä."
- Vaan oman *valtion puuttumisessa.
Osoite väärä....
- Ja lapsi sairas, toinen kuolemassa sylissä.
Isän ja S....n oma valtio.
- Se koki jotain hyväksymätöntä, ja loukattua.
Mikä sulla sitten on?
- Sä näytät ihan tältä kuolevalta lapseltakin.
"Lemmen lauha tuuli, se ilon luoja
Sädekehä ympärillä silmien, ja aistien oma."
Oikeutuksen tuoja, lapsi tuskin jaksoi,
virikkeestä ja ympäristöstä herätä,
tai läheisistä ja tekniikasta kiinnostua.
Psykopaattisuus, seuraileminen....
- Turhautumasta, tuulen henkäykseen,
se valkoisen täytti, ja veden pinnalta
Peilikuvan,
Heijasteen,
ja Turvallisuuden.
"Ei nyt."
- Siellä jotain painostamista ja syrjimistä?
Veden pinnalta, se tyyneyden täytti, mielen ja sielun rinnalla,
tulevaisuuden jo valmiiksi näytti, onnen ja ihmisen ympäristön rakennelman.
- Mulla oli niin kylmä, etten mä voinut edes olla.
Katse osui mainos-lehtiseen, ompelulaatikoon.
- Joo, niin se kytkettiin.
Kuin nuppineuloja ja lankoja,
mutta kuin pitsin-nypläystä.
Epätoivoon, suruun ja tuskaan.
Kiinassa ja kompassin keksimisessä,
ne olivat olleet marionetin alkuja.
- Meille ne olivat mieliä, kehon ja turvallisuuden karttoja.
"Lapsi jo valmiiksi sylissä,
lemmellä jo valmiiksi on pyy pivossa."
Niihin se kytkettiin...
-Niin hänet kytkettiin.
- Se vain turvallisuudesta ja läheisyydestä.
Rauhoittamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistatko, kun mä opetin sulle romani-kieltä?
- Ai, Kokkolalaisen?
- Ai, kaupungilaisen?
Niin, mä en tarkoittanut sitä sulle.
Niin, ihan siellä samassa sairaalassa, kun
"Et muuta järjestelmällisesti osannut tai pystynyt lupaamaan."
Mainos-lehti tarjosi edelleen, paikkoja, ommeltavia ja lapselle kuvioituja.
Kuka nyt ei parsia osaisi?
- Voi olla nimi, kuin lemmen lampi, tai joku muu asia.
Siitä vain yhteen kiinnittäen, ja sitten niistä väleistä poikittain.
Eikö ollutkin hieno?
Eikö ollutkin siinä jotain omaa?
- Kuin vaikka oma väri.
Eikö ollut se siisti, ja eikö ollutkin siinä sateenkaarenvärit?
-Jotka aikoinaan olivat menneet niin poikittain.
- Eikö ne oo sun? : D !!!!!!!!
Eikö mistään saa mitään aikaiseksi?
Eikö mitenkään saa mitään tehdyksi?
Missä mun huivi on?
- Perhoseksi.... Mä sen etsin, ja kultaakin taotummaksi totesin.
Rakkaudella, minä aviomiehesi, joka ei pääse edes sua näkemään, tai itseään susta tuhoamaan, minä se lapsuutesi pieni poika, johon kerran nini kovasti rakastuit, psykopaattisuuttasi ja onnen tunnetta, vain jatkuvasti tuntemalla: "Mä ne sulle kerran ostin." Siinä perhosessa heijastuivat *metsän ylle, pilvien laidan päälle, auringonlaskun ja iltaruskon tunnelmat, siinä näkyivät siniset taivaankannen pilvet ja punaiset ja keltaisten eri värien heijastumat.
- "Olisitte kertonut, että te olette naimisissa." kuului poliisista.
Sekin on ihan hieno puu-merkintä....
Kultaiset hippuset, kuin joskus iiristen täyttämät valojuovat. Tai vaikkapa avonaisen suun hampaat nauravat, ne silmät vain tuskan täyttämät, kai iskuja odottavat.
- Tämä oli magian tavoin ihan kummallinen.
Voi että, kun on heikot saumat, totesin.
- Miten mä nyt tuollaisen?
* Moderniin, kitaraan, sen kaiku-koppaan
- Se kertoi järjestö-toiminnasta...
- Se kertoi jotain sinusta, arvokasta...
"Mi.... minulla tuollainen?"
Jo kesällä kaivoin esille aivan kaikki, ehdin vain katsoa ympärilleni, ja pakkasin nopeasti.... Kiinnitin ne merkitsivät hakaneuloin, vihreään pohjaan ja taustaan. Otin kaiken jo minkä löysin. Pidin yllä kiirettä. Mihin helvetti tällainen neuroottinen kiire?
- "Äiti mennään käymään äkkiä kotona." Siinä aamupuuron jälkeen...
Taivaalla näkyi jo epävakaata.
- Mitä me osattaisiin tehdä?
No, edes ne merkit...
Katso: "Kiinnitys-neuloja oli kaksi, ja ne olivat aina kaksinkappalein."
"Me emme voi antaa teille anteeksi!"
- Miten te olette tuhonneet koko järjestelmän?
Nämä ovat yksityis-asioita, sinun on hyväksyttävä lapsenkasvu-ympäristö.
Ulkona vihreä nurmikko tarjosi tilaa, sekä muistoja ja akrobatiaa. Ne eivät luoneet todellsuutta tai rauhoittaneet enää, kun taivaan raskaat pilvet painoivat, epävakaudesta. Kenkien vaihtaminen, mutta siinä oli jo violetti, sekä violetin, lasten värin, taittama piirretty, kuvitettu, sisilisko. Valko-vaaleanpuna-raitainen polvien ylitse ulottuva rasisminkin kuvaus, yritti läsnäolollaan rauhoittaa, Valitettavasti se painoi hirveän paljon, se sosiaalinen ja aivan tavanomainen harmaus. Se järjestelty läsnäolo sen kertoi, inhimillisyys. Se ei aivan tapa aikaa...
- Se ei millään käy päinsä.
- "I can't get no." Rolling Stones
Ilta-Sanomat, LifeStyle: Hyvä Olo Baba Lybeck kertoi Triathlonista. Mitä vikaa olikaan Teräsmies-matkoissa, paitsi yksinäisyys?
- En mä tiennyt, ettei sillä tavoin tai siten saa tavoitella kidutusta, tai edes sen yritystä.
Miten on olemassa psykologiliitto pelkälle kilpailulle?
- Joka on pelkästään iljettävää, inhottavaa ja etovaa.
Aivan kuin esimerkiksi vanhan harmaan ladon seinämiltä joskus löytyvät, sarviaisen toukat, jotka viihtyivät kuumana, kuumissaan. Askelsin tosiaan jossakin harmahtavalla, se oli betoni-porras patiolla, varjossa. Vain villiruusu-pensaan takana, sen itse viljellyn........
Rasismi on kilpailua kauneudella, rasismi on sukupuolellista florismia, se on järjestysluvullisuutta, muta rasismia se ei sinällään ole. Rasismi kertoo tunteena ahdistuksena, pelon ja jumaloimisen yhteydestä, kauneudella kilpaillessan rasismi on yksinjättämistä, inhottavaa ja iljettävää.
Ollut näyttelijän esittämän kaltaisessa turvallisessa maailmassa, katsellen läheisyydentunnetta, ja turvallisuudentunnetta; läheisyyttä, liian kauan.
Uskonnosta ei saa luoda todellista maailmaa.
Alice Cooper: Trash: "Mitä asiaa?"
- Kuka idiootti näyttelijä kysymyksessä?
- Valitettavasti mun pitää saada se, kysymys ei ole rasismista tai omasta tarpeesta, vaan ihan ympäristönkin hyvinvoininsta. Miksi et ole valmis hyvinvoimiseen?
- Eihän teillä ole näyttelijöitäkään tähän.
Rakkaasti rakastaen Tomille: "Mikä tämä on?"
Rakasta.
Ilta-Sanomat, LifeStyle: Hyvä Olo. Triathlon:
" Triathlon kestävyys lajien pitkät matkat, joista ei ainakaan pitkäjaksoinen aerobinen harjoittelu puutu. Lajin aloitteli suomalainen Kataria Ebeling, joka sairastui siitä laihan vartalon ihannoimisesta anoreksiaan oltuaan naimisissa Renny Harlinin kanssa, joka teki useita elokuvia suomen ulkopuolella Hollywoodissa. Naiskuvan rakentaminen on aloitettava läheisyyden avulla täysin varhais-kehityksen iän vaiheissa, jotan lapsella ei sillä tavalla jää aikaan sisäistää täysin esim. ydinperheensä muodostelmaa, ympäristöä, siten psykologisesti tai alitajuisesti. Ulkoisen kauneuden kehittäminen liiallisesti on psykologisesti kivualias, sekä kiduttava kokemus, siten painostamalla. Pelkän ulkoisen kauneuden kehittäminen ei ole riittämätöntä, eikä se sinällään sisällä rasismia, ketään ihmistä mieleltään, tai sielunsa osalta kehittämään.
- En voi millään ymmärtää sellaista.
Kysymyksessä on ihan outo ja mielisairas, ehkä jotenkin kivulias, ainakin hyvin häiritsevä ja pelottava tila, kehossa. Se johtuu istumisesta kovalla ja vanhalla istuimella tuhansien ihmisten edessä, vieraiden ja outojen; fantasiassa olevien ihmisten seurassa.
- "Kun mikään ei riitä." Tämä on joku väärä tavaus.
Turhautuneiden ihmisten sirpaleisia mieliä, yrittäen vain hallita, hermostuneita silmin nähtäviä vapisevia sieluja, olemuksestaan, ja todellisuudessaan. Vieras, vieri vieressä, todellisuudessa ja maailmassa: yrittäen vain hallita. He olivat pieniä, aivan kuin yhtä todellisia, suureellisia, kuin nuppineulan päitä, vain päitä toistensa lomaan. Aivan kuin juostessa, mutta kuitenkin pää-painopisteessä, vain höydyssä, tasapainoituksesta.
- Mitä jos joku näkisi tämän julkisesti?
- Olikohan tämä edes aivan ihan oikein....?
Sinne vain, eteen niiden tuttavien kanssa, joista oli päästävä eroon, mitä nopeammin. "Pää pian sekoo..."
- "Se mikä ei tapa, vahvistaa..."
He olivat niin eri ikäisiä.
Medi-lehti: Hän on poliisi, hän valvoo kirkossa järjestystä.
Ei sulle tästä jo tule jotain mieleen?
Ei heitä siinä kovinkaan monia ollut ympärillä, olikohan siinä 5 tai 6 kirkon työntekijöiden perheitä. Ei heitä siinä enempää ollut ollut siinä toisessakaan, siinä tummaksi ja raskaaksi kuvaillussa ympäristössä, ja varjoissa."
- EI mutta kyllä mä voin, edes yhden ja vain yhden.
No, tämän yhden kerran.
1. Kaupunkilainen