Mitättömyyden tunne

Se tunne kun tuntee olevansa mitätön.
Minulla on kyllä kumppani, mutta siitä huolimatta tuntuu että en ole mitään, en kenellekkään. Ystävien seurassa vaan masennun enemmän ja enemmän, saan heidänkin seurassaan vaan tuntemaan itseni mitättömäksi ja heitä huonommaksi ihmiseksi. Tuntuu että kaikki muut ihmiset ympärillä ovat onnellisia, vaikka tietysti heilläkin joskus on murheita.
En onnistu missään, mitä olen tässä elämässä tehnyt väärin?
Koko kouluaika joka päiväistä kiusaamista, jota ajattelen edelleen. 16-vuotiaana pääsin kiusaamisesta eroon, mutta arvet ovat jääneet tähän päivään saakka. Aikaa tuostakin on jo 13-vuotta. Kärsin myös lapsettomuudesta, joka on tässä aikuisiällä ollut suurin syy tähän masennukseen ja ahdistukseen. Ympärillä ihmiset ovat onnellisia, jatkuvasti joku saa lapsen ja kuulustelevat että millon meille tulee. Tätä pahaa oloa olen purkanut syömiseen ja nyt olen runsaasti ylipainoinen, lisäksi pelaan uhkapelejä, eikä minulla ole koskaan rahaakaan. Olen yrittänyt puhua äidilleni tästä asiasta, mutta ei ketään kiinnosta, eivätkä he ymmärrä. Kuka tietää, jos ei ole kokenut samaa? Hyvä muilla on sanoa! Minusta alkaa tulla todella katkera, koska elämä tuntuu niin epäreilulta. Kaikki suoraan sanottuna menee päin persettä. Mikään ei onnistu.
1547
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Onnentunne ja elämisen mielekkyys ovat hyvin yskilöllisiä. Nuo asiat jotka sinua masentavat ovat toki monelle tärkeitä ja esim. kiusaaminenen jättää kaikkiin omat jälkensä.
Itse olen lapseton, ollut naimisissa, mutta en ole koskaan kokenut lapsetomuutta ongelmana. Olen jopa ollut iloinen että en ole voinut saada lapsia, koska silloin avioliitossa olessani, olisi ollut kai velvollisuuskin hankkia niitä kun toinen halusi. Ehkä lapsettomuus oli suuri syy, että puoliso jätti, kun en voinut saada lapsia. Sittenkään asia ei ole rassannut minua eikä ne vohjalilut, miksi ei ala tulla perillistä.
Eräässä perheessä mies luuli että elämäntarkoituksettomuus poistuu, kun lapsi syntyy. Kävi niin mutta lapsen ollessa vielä vauva, mies yritti itsemurhaa. Syy oli sittenkin syvemmällä.
Kun on masentunut, tuntuu että kaikki ovat onnellisa, mutta kaikilla on oamt kasvukipunsa ja elämässä on monelaisa jaksoja. Sinä osaat kuvailla jotenkin masennuksen syitä: se on erittäin hvyä asia. Jsopa sinun tehtävä on auttaa ja tukea lapsia joilla ei ole vanhempia tai vanhemmat eivät pysty vanhemmuuteen.
Sinullakin oma oma arvois ja tehtäväsi ihmisenä. Älä vertaa itesäsi toisiin ja peilaa omaa tarkoitustasi heidän kauttaan. Varmaa koulukiusaaminen on nakertannut itsetuntoasi ja olet alkanut uskoa että sinua on syystä kiusattu ja siksi kun et ole mitään. Älä anna noiden typerien ja ymmärtämättömien lasuusaikojen komemusten latistaa omaa arvokkuutasi. Katkeruuteen ja itsesääliin älä vaivu ja anne noille pikoille tuilaa. Ne ruokkivat vain itseään ja painut vain silloin yhä syvemmälle.
Ala liikkumaan ja syömään terveellisemmmin ja opettele pikkuhiljaa rakastamaan omaa itseäsi. Pelaammisenkin haitat tunnistat. Jopsa alat piristymään kevätauringon myötä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mitätön- kirjoitti:

Se tunne kun tuntee olevansa mitätön.
Minulla on kyllä kumppani, mutta siitä huolimatta tuntuu että en ole mitään, en kenellekkään. Ystävien seurassa vaan masennun enemmän ja enemmän, saan heidänkin seurassaan vaan tuntemaan itseni mitättömäksi ja heitä huonommaksi ihmiseksi. Tuntuu että kaikki muut ihmiset ympärillä ovat onnellisia, vaikka tietysti heilläkin joskus on murheita.
En onnistu missään, mitä olen tässä elämässä tehnyt väärin?
Koko kouluaika joka päiväistä kiusaamista, jota ajattelen edelleen. 16-vuotiaana pääsin kiusaamisesta eroon, mutta arvet ovat jääneet tähän päivään saakka. Aikaa tuostakin on jo 13-vuotta. Kärsin myös lapsettomuudesta, joka on tässä aikuisiällä ollut suurin syy tähän masennukseen ja ahdistukseen. Ympärillä ihmiset ovat onnellisia, jatkuvasti joku saa lapsen ja kuulustelevat että millon meille tulee. Tätä pahaa oloa olen purkanut syömiseen ja nyt olen runsaasti ylipainoinen, lisäksi pelaan uhkapelejä, eikä minulla ole koskaan rahaakaan. Olen yrittänyt puhua äidilleni tästä asiasta, mutta ei ketään kiinnosta, eivätkä he ymmärrä. Kuka tietää, jos ei ole kokenut samaa? Hyvä muilla on sanoa! Minusta alkaa tulla todella katkera, koska elämä tuntuu niin epäreilulta. Kaikki suoraan sanottuna menee päin persettä. Mikään ei onnistu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu