Eli siis oon 14v tyttö, ja oon iha sekasin..
Tiiän olevani aika ankara ittelleni ja sillee, oon perfektoinisti.. Haluun siis olla kaikessa mitä teen, hyvä.Välttämättä edes hyvä ei riitä....Nytkin haluan laihduttaa viidestä kymmeneen kiloa, ja välillä jopa toivon olevani anorektikko, olisinpa ainakin laiha ja kauniimpi.
Mut siis äitini sanoi minulle jokin aika sitten, että hän epäilee minulla oleva maanis-depressiivinen mielialahäiriö.:( (vanhempani erosivat noin vuosi sitten)
Itse en siihen uskonut, enkä edes tiennyt siitä ennen...Sitten rupesin etsimään siitä tietoa jne, ja totesin, etten ihmettele äitini sanoja. Hän oli silloin tosissaan, kun sen sanoi.
Ku siis oon omasta mielestäni ollu ihan aina "tällanen" eli oon aika temperamenttinen, suutun helpoti, mutta myös lepyn yleensä nopeasti.Olen aina ollut liian kiltti kaikille etenkin sisaruksilleni.. Nykyään vihaan heitä.. Sisarukseni ovat haukkuneet minua koko ikäni, niin pitkään kuinb jaksan muistaa.. Olen myös ns. keskimmäinen lapsi, ja olen todellakin huomannu systeemin jossa, : vanhin saa sitä ja tätä koska on vanhin ja tarvitsee, ja pienin saa sitä ja tätä koska on niin pieni eikä viel osaa tm. Ihan suoraan olen nuo lauseet useaan otteeseen vanhemmiltani kuullut kun kysyn että miks toi sai esim. läppärin tm.
Nykyään olen koko ajan aika allapäin. Mikään ei oikeen kiinnosta ja itken paljon. En kutsuisi tätä viiltelyksi, mutta teen pieniä viiltoja aika usein.(ne ei oo pahoja, ja peitän ne pannalla tm.meikkivoiteella jne.) Sitten yhtäkkiä voin olla ihan "hysteerisen iloinen".
Itse selittäsin tämän niin, että vanhempani saavat minut aina huonolle tuulelle, heti kun tulen kotiin. valittavat kaikesta mahdollisesta, enkä tee ikinä mitään oikein jne. Silloin suutun, ja välillämme saattaa olla suuriakin yhteenottoja, etenkin äidin kanssa. Kiroilen hänelle paljon...:S
"hilpeyden" selitän itselleni siten, että olen aina tarvinnut paljon unta ja iltaisin kun olen väsynyt, muutun "hysteeriseksi" ja nauran kaikelle :D olen blondi:DD
Tosin minulla ei mielestäni ole niitä viikkojen/kuukausien jaksoja, tosin olen tätä tutkinut vielä niin vähän aikaa etten osaa sanoa.. Voin olla päivän aikana ihan masentunut ja haluan vain pois, ja jostain tulla iha hysteerisen iloseksi.. muttajos pääosin pitäs valita, niin tämänhetkinen jakso ois varmaa depressioo, välil oon vaa ilone ja nii..
(pps. koulussa mua on ihan aina kiusattu, syrjitty ja haukuttu ym. ja oon aika ujo.. Muistan myös ajatelleeni mm. itsemurhaa, ja vahingollisia ajatuksia, mutta tiedän sisimmässäni ,etten voisi tehdä sitä, koska pelkään ,etenkin kipua ja kitumista paljon...)
jos joku ihana ihminen tän jakso lukee, ni kerro ja auta mua, en tiedä mitä teen! KIITOS jos edes luit!:))
Tiiän olevani aika ankara ittelleni ja sillee, oon perfektoinisti.. Haluun siis olla kaikessa mitä teen, hyvä.Välttämättä edes hyvä ei riitä....Nytkin haluan laihduttaa viidestä kymmeneen kiloa, ja välillä jopa toivon olevani anorektikko, olisinpa ainakin laiha ja kauniimpi.
Mut siis äitini sanoi minulle jokin aika sitten, että hän epäilee minulla oleva maanis-depressiivinen mielialahäiriö.:( (vanhempani erosivat noin vuosi sitten)
Itse en siihen uskonut, enkä edes tiennyt siitä ennen...Sitten rupesin etsimään siitä tietoa jne, ja totesin, etten ihmettele äitini sanoja. Hän oli silloin tosissaan, kun sen sanoi.
Ku siis oon omasta mielestäni ollu ihan aina "tällanen" eli oon aika temperamenttinen, suutun helpoti, mutta myös lepyn yleensä nopeasti.Olen aina ollut liian kiltti kaikille etenkin sisaruksilleni.. Nykyään vihaan heitä.. Sisarukseni ovat haukkuneet minua koko ikäni, niin pitkään kuinb jaksan muistaa.. Olen myös ns. keskimmäinen lapsi, ja olen todellakin huomannu systeemin jossa, : vanhin saa sitä ja tätä koska on vanhin ja tarvitsee, ja pienin saa sitä ja tätä koska on niin pieni eikä viel osaa tm. Ihan suoraan olen nuo lauseet useaan otteeseen vanhemmiltani kuullut kun kysyn että miks toi sai esim. läppärin tm.
Nykyään olen koko ajan aika allapäin. Mikään ei oikeen kiinnosta ja itken paljon. En kutsuisi tätä viiltelyksi, mutta teen pieniä viiltoja aika usein.(ne ei oo pahoja, ja peitän ne pannalla tm.meikkivoiteella jne.) Sitten yhtäkkiä voin olla ihan "hysteerisen iloinen".
Itse selittäsin tämän niin, että vanhempani saavat minut aina huonolle tuulelle, heti kun tulen kotiin. valittavat kaikesta mahdollisesta, enkä tee ikinä mitään oikein jne. Silloin suutun, ja välillämme saattaa olla suuriakin yhteenottoja, etenkin äidin kanssa. Kiroilen hänelle paljon...:S
"hilpeyden" selitän itselleni siten, että olen aina tarvinnut paljon unta ja iltaisin kun olen väsynyt, muutun "hysteeriseksi" ja nauran kaikelle :D olen blondi:DD
Tosin minulla ei mielestäni ole niitä viikkojen/kuukausien jaksoja, tosin olen tätä tutkinut vielä niin vähän aikaa etten osaa sanoa.. Voin olla päivän aikana ihan masentunut ja haluan vain pois, ja jostain tulla iha hysteerisen iloseksi.. muttajos pääosin pitäs valita, niin tämänhetkinen jakso ois varmaa depressioo, välil oon vaa ilone ja nii..
(pps. koulussa mua on ihan aina kiusattu, syrjitty ja haukuttu ym. ja oon aika ujo.. Muistan myös ajatelleeni mm. itsemurhaa, ja vahingollisia ajatuksia, mutta tiedän sisimmässäni ,etten voisi tehdä sitä, koska pelkään ,etenkin kipua ja kitumista paljon...)
jos joku ihana ihminen tän jakso lukee, ni kerro ja auta mua, en tiedä mitä teen! KIITOS jos edes luit!:))
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi sua pientä resukkaa--,,kuule muistan että itsellänikin oli aivan samanlaista sun ikäisenä. Ainut ettei silloin ollut nettiä ja tätä tiedon tulvaa niin hyvässä kuin pahassakin.
Sun täytyy mennä hakemaan apua mutta jos mahdollista älä ota masennuslääkkeitä joita niin helposti tarjotaan jopa lapsillekkin. Sinulla on hormoonitoiminta vielä kesken ja se tekee monesti riittämättömyyden tunteita ja mielalanvaihteluja ja se riippuu paljon minkalainen temperamentti on niin se joillakin vielä lisää niitä.
Äitisi sanoi mielestäni aika ajattelemattomasti ja turhankin huolettomasti että sinulla olis kaksisuuntainen mutta kyllä kuule vanhemmatkin ovat hukassa kun murrosikäinen oirehtii.
Tsemppejä sinulle ja yritä hakea apua ja puhua asioistasi rehellisesti ja usko vaan se helpottaa sinua.
Onks mulla sun mielestä kakssuuntanen? Ku mä oon oikeesti ihan hukassa. Ja mistä kannattais hakee apuu, etenki ku en ite usko et mul on se, mut en sit tiiä...
kiitos paljon vastauksestasi! Tosiaan sillo ku äitini sano sen mulle, ni sillon muistan et nauroin vaa iha hysteerisesti jollekki asial, ja sit se sano mulle(mielestäni turhanki suoraan ja "törkeesti" )et hän epäilee sitä ja jatkoin vaa nauramista.. Mut muistan et se tuntu kyl pahalta, ku oma äiti sano sillee... Sit mm mu isä on usesti sanonu mua liia lihavaks, ja se tuntu iha hirveeltä, varsinki ku tiesin sen jo ite ja häpesin itteeni sillonki.
Tosiaan suutun äidille helposti, ku se ei kuuntele, ja raivoo mul iha kaikest, ja mun sisarukset saa tehä iha mitä ne haluu ja niil ei tuu mitää seurauksii. Mul tulee kauhee huuto jos sanon esi. et turpa kiinni. Ja kiroilen tosiaan nykyää tosi paljo äidille, enkä itekkää tykkää siit, mut se saa mul nii huonon fiiliksen, et mä en niinku ajattele sitä sillon.. Mua vaa ärsyttää niin ****** paljon... En oikee voi sil mitää... Joskus haluisin vaa esim. sanoo sille et vie mut johki helveti tutkimuksii, ni näät ettei mul mitää mielehäiriöö oo, vaa sä oot aiheutttanu tän kaike ku oot mulle ain nii paskamaine!! Voin hyvi kuvitella sanovani noin... Enkä ookeest tykkää siit itekkää... :( kiitos paljon vastauksesta :)
Hei WWee!
Eikun tsemppiä vaan Sinulle ja sä kyllä selviät.
Suuntaa katse eteenpäin ja tee sellaista mistä Sinä tykkäät. Pidätkö liikunnasta, luonnosta, eläimistä tai jostain missä voit ajatella muitakin asioita kuin omaa huonoa oloasi.
Ajattele että olet hieno ja ainutlaatuinen nuori nainen joka osaa kelata tunteitaan ja on matkalla tuntemaan oman itsensä.
Jotenkin jäit mieleeni ja sydämeeni ja kerrohan kuulumisisasi jos ehdit ja jaksat.
I feel u bro. Ollaan saman ikäsiä ja aika samassa metsässä. Itse en tosin riitele vanhempani kanssa vaan tappelen itseni kanssa. Voimia sulle c:
kiitos taas kerran! Te ette tiedä yhtään kui paljon noi sanat merkkaa mulle!
no oli taas tosi kiva päivä.... :S Koulus oli jotai testei ja kaikki meni ihan penki alle... Tunneil en oikee jaksanu keskittyy ollenkaa. Sit mä stressaan koko aja iha hirveest, ku suurin osa meijä luokast on ollu jo terkkaril, ja mä en. Mä vihaan niit käyntei koska häpeen itteeni ja painooni etenki nii paljo.... Nyt viel noi jäljet rantees, mut ei se voi valittaa niist, ei ne oo ees pahoi, tommosii pikkusii haavoi ennemminki.. Mä en haluu sellasii arpii ja etenkää ikuisia merkkejä mitä oon tehny, mut se jotenki vapauttaa aina ku tunnen sitä kipua ku viillän varovasti.. Se niinku helpottaa kaikee mun oloo ja sillee.. Mut pelkään nyt sit sitä terkkarii viel enemmä ja nii.. Mun paino on heitelly nyt lähiaikoin tosi paljon ja mua pelottaa et se vaaka näyttää isoo summaa, ja häpeen sitä jo valmiiks. Mut oisko teil mitää neuvoi mitä mä voisin tehä? Ku emmä tiiä siit bipolarist sitte... Eikä mul todellakaa oo pokkaa sanoo sil jotai et juuu mun mutsi sit luulee et mul o mielialahäiriö! Mitä mun pitäs tehdä? Mä oon iha hukassa,enkä mä tiiä enää mistää mitää! Matikassaki semmoset asiat, mitä oisin enne pitäny päivänselvyyksinä ni tuntuu vaikeilt, eikä motivaatioo löydy, enkä jaksa keskittyykkää.... (Oon aina ollu aika hyvä koulus...ainaki tähä asti....:s) Mä en tiiä.... mitä mul tapahtuu? Oon iha hukassa. Pitäskö teijän mielest mun ny kertoo jollekki jotai? Kukaa muu mun äidin lisäks ei tiedä kakssuuntasest tai epäile sitä... Kavereitakaa mul ei sit oikee oo, ku kiusattu oon ollu eskarist asti... Mä en oikeest enää tiiä mitä mä voin tehdä! Ainoo asia mistä saan iloa on harrastukset