Miltä teistä tuntuu?

Mikset kokeile luovutetuilla munasoluilla? Onko aivan pakko olla omia, jos ne ei toimi? Jos sulle ei kelpaa vieraat geenit, saat ollakin lapseton.
Oletko edes ollut hoidoissa? Onko hoidoissa annettu esim verta ohentavaa lääkettä tukosten estämiseksi? Oletko laanut kortisonia, joka edesauttaa alkion kiinnittymistä kohdun seinämään? Oletko tullut hoidoista raskaaksi? Kummassa on vika?
Oletko lihava? Mitä ruokaa syöt? Tsekkaapa Lisa Olssonin nimellä tulevaa tietoa mm.keskustelupalstoilta, liittyy kiinalaiseen lääketieteeseen, ruokavalioon, elämäntapoihin y.
Sun kirje on jotenkin niin itsesääliä täynnä, mutta siinä ei oo mitään konkreettista tietoa.
Isekkin olin epätoivoinen, mutta en luovuttanut, tämä on pitkä taistelu, mutta ei kannata luovuttaa, jos et oo yli-ikäinen.

Mitä sitten valitat, kun sulle ei mikään vaihtoehto kelpaa.Sä tiedät, millä tavalla voit tulla raskaaksi, muttä älä itke eläkeikäisenä, että miksi olin saman ukon kans, joka ei halunnu lapsia. Minä olen valinnut oman tapani saada lapsia ja tulen rakastamaan tätä luovutetulla munasolullakin aikaansaatua todella paljon. Toisaalta, jospa ukkosi ei halua jostain syystä juuri sun kanssa lapsia, jos sun luonteessa on jotain vikaa ja hän ehkä haluaakin joskus lapsen jonkun toisen kans, mietippä sitä ennen kuin on liian myöhäistä ja kun oikein kovasti haluaa lapsen ,niin kaikki lailliset vaihtoehdot käy, tulet huomaamaan sen. En ole kylmä vaan realisti, joka on päätynyt asioiden tilasta tällaiseen ratkaisuun ja olen erittäin tyytyväinen. Suosittelen sullekkin asioiden kypsyttelyä, hedelmätön suhde, jossa ei olla samaa mieltä on aivan turha suhde, toivottavasti huomaat sen ajoissa.

Tiedän tunteen... Kävimme mieheni kanssa samoja asioita läpi muutama vuosi sitten. Kuin ihmeestä tulin raskaaksi sen jälkeen, kun hoidot oli lopetettu ja olin menettänyt toivoni. Meidänkin tilanne oli myös tuo "selittämätön lapsettomuuden syy." Ymmärrän ettei tämälohduta sinua juuri nyt, mutta jos mekin monen vuoden jälkeen yli 35 v saimme yhtäkkiä lapsen, uskon että se voi käydä kenen tahansa kohdalle. Yritä elää tässä hetkessä ja olla liikaa miettimättä lasta.

Myös adoptiolapsi voi olla yhtä rakas lapsi.

kyllä minäkin ihmettelen aloittajaa.. voisit hieman kertoa taustoja..onko teidät tutkittu?lähes kaikkeen löytyy joku syy.itselläni luki papereissa jotain ettei tiedetä syytä,ja olivat tekevinään tutkimuksia ja passittivat vaan yrittämään kotiin.kunnes hakeuduin yksityiselle,ja kappas,johtimet tukossa. nyt kaksi omaa lasta ,ivf:lle kiitos. mieheni kanssa olemma todella hedelmällisiä,vain tukos esti kaiken onnistumisen.pieni juttu tämän päivän lääketieteen kannalta. sinne vaan tutkimuksiin.minä kärsin yli 10v lapsettomuudesta,selittämättömästä??? ja pahaa tekee miten nielin puutaheinää.. nyt niskasta kii ja tutkimuksiin jos OIKEESTI lasta haluat. jos haluat itsesääliin vajota tai surkuttelevia vastauksia,jatka samaa rataa.

Ei syytä aina löydetä, siis lääketieteellistä. Voi olla että ovulaatio näyttää olevan, miehen sperma ok ym. Jokainen voi toki miettiä olisiko elintavoista jotain, esim pari ylikiloa, epäterveellinen ruoka.... Hesarissa oli juuri juttu, että suomalaisten miesten sperman laatu on laskenut eurooppalaisten tasolle, syynä noutoruoka, ilmansaasteet jne. Eli lapsettomuus tulee olemaan tulevilla sukupolvilla vielä yleisempää kuin nykyään. Mutta eivät nuokaan ole lääketieteellistä syitä. Kenenkään paperiin ei kirjoiteta että heikko sperma johtuu tupakasta tai viinasta, koska voi johtua muustakin.

Jotenkin negatiivinen kirjoitus. Kauheessa itsesäälissä rypemistä. Ole itsekäs! Miksi elät miehesi halun mukaan? Mitä kaipaat tältä palstalta, jos kerrot että kukaan ei sinua voi tulla auttamaan?Ehkä ei mekään täällä. Asenteesi on todella torjuva ja luotaantyötänvä,siksi itelläkin vaikea edes keksiä millä haluaisin sua piristää tai antaa uusia vinkkejä. Myrkytät oman mielesi asenteellasi.
Kaikkea hyvää kuitenkin jatkoon!

Kuulostaa siltä että olet masentunut ja vihainen. Nuo tunteet ovat luonnollisia. Pidä huoli parisuhteestasi! Kun suhde mieheen on kunnossa, pystytte paremmin ja selkeämmin miettimään, miten jatkatte. Raskaus on monella, jolla on selittämätön syy lapsettomuudelle, alkanut yllättäen. Tuollaisella stressitasolla elimistö ei toimi. Kun hyväksyt itsesi, pystyt ajattelemaan muutakin elämää ja koskanhan ei tiedä jos lapsi silti olisi mahdollinen -tavalla tai toisella!

Veit sanat suustani. meillä kärsittiin lapsettomuudesta 5 vuotta. ne tuntuivat ikuisuudelta, turhilta, merkityksettömiltä ja loputtoman synkiltä vuosilta. millään ei ollut mitään väliä, ei mitään merkitystä. Muut iloitsivat kesälomista, auringosta, joulusta, juhannuksesta, festareista, ulkomaanmatkoista, lumisesta talvesta, mökkireissuista jne.... Itse en noteerannut mitään, mikään ei tuntunut miltään ja mikään, ei yhtään mikään, ilahduttanut tai vienyt sitä tuskaa pois. Näennäisesti oli hyviä hetkiä, mutta aina takaraivossa oli ajatus ikuisesta lapsettomuudesta ja se alakuloisuus seurasi mitä ikinä tekikään.

Mitään ei voinut suunnitella kun koskaan ei tiennyt tärppääkö vielä joskus. Aika kului ja valui hukkaan vain sitä mahdollista plussaa odottaen, ilman mitään tietoa tai varmuutta siitä tuleeko sitä edes ikinä. Pelkkää loputtoman tuntuista odottamista, ja ajatuksia "mitä jos joskus meillekin..." ja sitten heti perään "mitä jos ei koskaan meille"...

Me kerrottiin hyväuskoisena hölmöinä useammillekin ystäville. Virhe. Sitä jatkuvaa vatvomista ei olisi millään jaksanut. jatkuvaa utelua ja sitten surkuttelua, ongelmien mitätöintiä ja myös vähättelyä tyyliin "kyllä se teillekin vielä plussa tulee, odottakaa vaan", "tää oli hei vasta toinen ivf, ens kerralla sitten", "jos ei syytä ole löytynyt niin eihän ole syytä miksei tärppää". Positiivista sanahelinää, vaikka juuri oltiin kerrottu ettei lääkärikään enää oikein uskonut... faktoja lyötiin pöytään ja silti vain tyrkytettiin sitä "kyllä se siitä"-mantraa. Hermot meni ja ystävyyssuhteet useimpien kanssa. Ei kaduta vieläkään, helpottaa vaan.

Meillä vihdoin monien hoitojen jälkeen tärppäsi. Tosin vasta neljännellä ivf-tuoresiirrolla. Syy ei koskaan selvinnyt, mutta isoin osa alkioista tuhoutui joka yrityksellä. Nyt kun katson taaksepäin noita vuosia, en muista niistä mitään. Ehkä hyvä niin.

Aloittajalle toivon vain sitä plussaa. Tiedän niin tuon tunteen kun mikään muu ei auta. Toivon teille jaksamista siihen vaikeaan ja epätietoisuuden täyttämään odotukseen, toivon sydämestäni että se vielä joskus palkitaan. Mutta ei se sillä positiivisella tekohymyllä etene, synkistelkää vain rauhassa. Erakoitukaa, jos siltä tuntuu. katkaise ystävyyssuhteet jos siltä tuntuu. Pura työhön jos siltä tuntuu. Tee ihan mitä vain huvittaa, OLE ITSEKÄS. Ei tarvitse selittää muille. Kadu myöhemmin sitten jos kaduttaa. Mutta pääasia, että jollain keinolla vain jaksat NYT rämpiä päivästä toiseen. Ei ole sinun tehtäväsi lohdutella tai selitellä kavereille tilannettanne, antaa raportteja ja hampaat irvessä yrittää sietää niitä optimistisia lausahduksia, ei, jos siltä ei vain tunnu. Lapsettomuus on niin iso kriisi ja katkera pala purtavaksi, että ei ole voimia ajatella kovin kauaskantoisestai ja mielestäni se on ihan oikein. Nyt on nyt ja tärkeintä on, että löydät tavan selvitä eteenpäin. Tosiystävät ymmärtävät kun joskus sinulla on voimia kertoa miksi käyttäydyit näin, loput jotka katoavat ovat turhia ja korvattavissa.

Kanssasisar, loistava ja ytimekäs teksti! Kiitos oikeista sanoista!
Mietin välillä omaa jaksamistani, kun en ole jakanut lapsettomuuttamme ystävieni kanssa, kun ei voi puhua kenenkään kanssa. Mutta en myöskään välttämättä jaksaisi niitä kyselyitä ja sääliviä katseita yms. Meillä ensimmäinen IVF/ICSI tulossa huhtikuussa. Onnea sinulle plussasta, toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti!

Minäkään en ymmärrä, miksei voisi kokeilla luovutetuilla munasoluilla. Olen saanut lapsen sekä luovutetuilla munasoluilla ja luovutetuilla siittiöillä, ja hän tuntuu aivan 100% omalta, ei siis mikään "vieras" lapsi, kuten joku oudosti yllä kirjoitti. Mahdollisuudet onnistua näin ovat paljon paremmat kuin omilla soluilla tehdyissä hoidoissa.

Kiitos kanssasisarelle! Hedelmöityshoitoja läpikäyvää ei todellakaan voi ymmärtää kuin toinen saman läpikäynyt.

Hyvä etteivät kaikki tule raskaiksi. Luonnon oma valinta karsia tasapainottomia vanhempia vähemmäksi.

Oikeesti, olette nuoria ja kärsimättömiä. Itse odotin, ja halusin 20 vuotta lasta, sitten yllätyksekseni tulin raskaaksi ja ihan luomuna. Ja se meni kesken. Mutta tulin kuitenkin heti ilman menkkuja siinä välissä raskaaksi uudestaan, ja nyt poika on terve ja pirteä.

Onneksi osasin suhtautua elämään myös ilman lapsia, ja luoda sitä uraa ensin. Eipä kaduta, kun sain kaiken.

Ne hoidot on rankkaa aikaa, varsinkin kun vaimo haluaa lasta ja niitä hoitoja. sit samaan aikaan koen että ne ne hoidot on vasten mun periaatteita, lasta haluan kyllä, mut en kenenkään muun tekemänä, laitoksessa. Meidän tapauksessa tutkittu on molemmat. Mulla on kyllä aikaa odotta meidän esikoista, mut vaimolla ei... Pitäiskö antaa periks?