apua !

Pärjäätkö lapsen kanssa ihan realistisesti ajatellen, pystytkö tarjoamaan kaiken mitä tarvitsee? Vai odotatko lasta joka näkee isäänsä vain viikonloppuisin, jos näkee...

Minkälainen tukiverkko sinulla on? Ilman muuta puhut vanhempiesi ja poikaystäväsi kanssa, poikaystäväsi nyt ihan ensiksi, että selviää oletko lapsen kanssa yksin, sitten vanhempiesi jotka joutuvat vastaamaan sinusta ja lapsestasi kuitenkin. Kyllä vain älä muuta esitä.

Ajattele aivoilla, niin pärjäät minkä vaihtoehdon valitsetkin. Päätöksesi pitää lapsi ei vaikuta vain sinun elämääsi, muista se, mutta vastuu on loppukädessä sinun.

Heippatirallaa.. Itse sain lapseni viikko sen jälkeen kun täytin 18.. lapsi on nyt 3kk 4pv.. Hyvin olemme pärjänneet.. Kun kerroin vanhemmilleni raskaudesta niin he sanoivat että jos en tee aborttia niin voin häipyä kotoa.. Nyt asun kaksiossa pienen tyttöni kanssa.. Olemme pärjänneet hyvin vaikka rahat ovat välillä tiukalla.. Sinä päätät mitä lapsesi kanssa teet.. Kukaan ei voi pakoittaa sinua aborttiin tai pitämään lasta..

Oon aottajan kanssa samassa tilanteessa. Oon sua vuoden vaan nuorempi. Mä oon aina ollu sitä mieltä, että jos tuun suunnittelematta raskaaksi, en pystyisi aborttia tekemään. Nyt kun oon oikeesti raskaana, oon alkanu harkitsemaan aborttia vakavasti, vaikka sydän ei sitä halua tehä. Oon ite omien laskujen mukaan nyt viikol 6. Vertaistukea tarvitaan täällä!

Ite täytin juuri 19 ja olen pidemmällä kuin sinä.Kun tein testin ja se näytti kahta viivaa, olin ihan shokissa.Mie vaa itkin, lähinnä siks ku pelkäsin avopuolisoni jättävän minut koska mulle oli alusta asti selvää että pidän lapsen.Tiedän etten olis pystyny tekemää aborttia, olisin katunu sitä koko loppu elämäni.Mulla ei ole ammattia ja mies opiskelee.Mies kuitenkin jäi mun luo, molempien vanhemmat on onnellisia vaikka olisivatkin toivoneet että me oltais vanhempia ja mullakin olis ammatti.Kyllä suomessa pärjää vuoden verran vauvan kanssa ja sen jälkeen voi mennä töihin tai opiskelemaan, ei täällä kukaan joudu nälkää näkemään.Kyllä sie ilman miestäkin pärjäät lapsen kanssa kunhan sulla on oma tukiverkosto, perhe yms.Ja uskon että vanhempas ja isovanhempaskin ovat loppupeleissä onnellisia, uutinen voi vaan tulla aluksi shokkina.Loppujen lopuksi tee niinkuin sinusta tuntuu parhaalta.Ja me voidaan vaihella kuulumisia jos haluat, et ole yksin.

Eikö nykyään anneta enää minkäänlaista ehkäisyvalistusta kotona, koulussa?

Miksi te neljä nuorta naista, ette ole hankkineet E-pillereitä?

Kertokaa mikä on syy, että olette harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä, jollette ole halunneet tulla raskaaksi???

Ihan vaan tiedoksi sulle missä järki majailee, käytin pillereitä, mutta ehkisy petti. Tarkista faktat, ennen kun alat täällä urputtaa.

sitä KUULUISSAA KONDOOMIA,ehkäisee sukupolitaudit,"rakkaudesta!" raskaaksitulemisen,juomulla ei lipsu sivulle.

Itsekkin käytin pillereitä ja useinmiten myös kondomia, siksi tämä raskaus onkin todellinen yllätys, pelkät pillerit kun oli toiminut hyvin jo 5vuotta.Ja en siis ole oksennellut tai mitään muutakaan mikä olisi heikentänyt tehoa.Joskus kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin on suunnitellut ja siihen täytyy vain sopeutua.

Sinulle aloittaja, apua-94, joko olet tehnyt päätöksesi ja juttelitko mm.poikaystäväsi kanssa?Itse uskon että pärjäisit kyllä lapsen kanssa, niin on monet vieläkin huonommassa elämäntilanteessa olleet pärjänneet ja lapsista on kasvanut todella ihania ja vastuullisia lapsia, kuten mm.minusta ja siskoistani.Olisi kiva kuulla mitä olet päättänyt tehdä.Samoin kuin sinusta raskaana.

Olet juuri ja juuri täysi-ikäinen ja ilman ammattia. Pelkäsit kumppanisi jättävän sinut raskauden vuoksi. Nyt siis olet vielä raskaana.

Missä se VASTUULLISUUS mahtaa näkyä?

Käytin ehkäisyä päivittäin, enkä ole sairastanut ripulia, enkä ryyppää itseäni oksennus kuntoon. E-pillerit ei ole 100 varma ehkäisy. Mun mielestä tän keskustajan aloittaja rohkaisua, eikä haukkuja. Te marisijat yms. voisitte mielestäni häippästä, koska teitä ei täällä kaivata. Toki on ok puhua realistisesti, mutta pitäkää puheenne hyvän maun rajoilla! Sinulle miesope sen verran, että suksi suolle. Oon lukenut täällä paljon sun kirjottelemia juttuja, eikä tosiaankaan jaksais sitä. Sulla on hyviä pointteja, mutta niinkun oot joskus sanonut, että ammattis puolesta näät paljon epäonnistuneita teinivanhemmuus tilanteita, niin koita edes olla nuorille tukena, ettei niitä epäonnistumisia tulisi!!!!

Mutta joo mä en oo vielä päättänyt mitään. Mulla on huomenna lääkärille aika, jossa mut ilmeisesti ultrataan. Jännittää niin pirusti, koska sydän varmaan sulaa kun nään sen epämääräsen möykyn!

Voi luoja nyt ihan oikeesti! älkää pliis tulko sanomaan, miten mä oon pillereitäni syönyt:DD huvittavaa!

sellaiset alushousut jossa olisi housunkauluksessa kunnon kuminauha niin eivät valuisi pitkin reisiä.

Miesope: Minun oli tarkoitus aloittaa koulu elokuussa mutta koska lapsi tulossa, aloittaminen siirtyy vuodella.Itse kyllä tiedän ettei tilanteeni ole paras mahdollinen mutta teen kaikkeni että rakkaasta pienokaisestani tulee onnellinen ja fiksu ihminen eikä häneltä puuttuisi mitään.Oma äitini ei ole ikinä ollut töissä eikä minultakaan silti mitään puuttunut.Ja niinkuin jo sanoin, olen kouluun taas menossa kunhan voin pienokaiseni laittaa päiväkotiin.Mieheni ei myöskään jättänyt minua vaikka sitä pelkäsinki.Menihän aikaa tottua ajatukseen lapsesta molemmilla mutta nyt mies tukee minua ja on onnellinen.Eikä ole missään vaiheessa jättämistäni edes harkinnut.Ja vaikka vanhempamme tukeekin meitä myös hankkimalla tavaroita niin kyllä me silti suurin osa hankitaan itse, en todellakaan aijo antaa lastani joka viikonloppu hoitoon että pääsen itse ryyppäämään.Ryyppäilyt on ryypätty eikä edes tee mieli.Haluan vain terveen lapseni jo syliini ja huolehtia hänestä.En halua että hän joutuu katsomaan äidin tai isän kännäämistä tai muuten holtitonta käytöstä vaan että hän voi katsoa meistä mallia ja luottaa meihin.

Sinulle raskaana:Se on aivan upea hetki kun näät pienokaisesi ultrassa, itsellä ainakin itku tuli.Ja älä jännitä (helpommin sanottu kuin tehty) se ei satu ja ainakin itsellä oli tosi ihana lääkäri.Kuinka pitkällä nyt olet ja kerrohan ihmeessä miltä tuntui lääkärikäynti :)

Nyt on lääkäris käyty ja oon aika varma, että lapsen pidän. Oon ilmeisesti viikoilla 6 2, joten ultrassa ei oikeen mitään näkynyt.. Oli kyl ihan huippu mukava lääkäri, ei yhtää halveksinu nuoren iän takia.

Ihana juttu!Itselläkin oli todella ihana lääkäri eikä sekään kommentoinut ikää mitenkään.Tänään on itselläni neuvola ja uusi neuvolantäti...Toivottavasti yhtä mukava kuin aikaisempi.

Haluaisitko jutella lisää vaikka sähköpostin kautta?Täälläkun se on kumminkin hiukan hankalaa?Olisi mukava jutella enemmänkin jonkun suht saman ikäisen kanssa kokemuksista ja oloista :) Saisi molemmat kannustusta ja tukea tähän uuteen ja ihmeelliseen asiaan!

Kyllä se raskaus on aina pieni yllätys, vaikka lapsi olisi suunniteltu ja häntä olisi koitettu tehdä vaikka jo pidemmänkin aikaa.. Ja näin ollen se on täysin normaalia iästä riippumatta, että tulevalla äidillä on ajatukset vähän sekaisin.. Vaikka olisi se työ, puoliso, asunto ym asiat kunnossa saattaa ajatella "olenko todella valmis tähän? Mitä jos en osaakkaan olla äiti?". Ja ne tunnetilat tulevat varmasti myös heittelemään myöhemminkin raskauden aikana, ja jopa hyvinkin radikaalisti. Joten jos tuleva äiti on epävarma tai hieman jopa pelkää tulevaa, on hän teidän joidenkin mielestä sitten täysin kykenemätön huolehtimaan lapsesta? Kysykääpä ihan mielenkiinnosta omilta äideiltänne heidän kokemuksiaan siitä miltä heistä tuntui kun alkoivat odottamaan esim SINUA. Voitte jopa yllättyä ettette olleetkaan aluksi niin "toivottuja" tai "varmasti pidettäviä" lapsia. Ehkä sitä kautta osaisitte ottaa myös muiden tunteet paremmin huomioon ja ajattelemaan realistisesti.

Toivotan paljon onnea odotukseen ja voimia kaikille odottaville äideille. Muistakaa silti, että ajatelkaa asioita siltä kantilta mitä ne tulevat olemaan tulevaisuudessa. Lapsi kuitenkin on äidin iästä riippumatta, siinä äidin ja isän vastuulla seuraavan 18 vuotta (periaatteessa), Todellisuudessahan se vastuu ja huolehtimen ei lopu siihen 18 vuoteen, vaan jatkuu juuri niin kauan kuin osapuolet elävät. Oletko todella valmis siihen? Enkä nyt tarkoita kysymystä mitenkään pahalla. Kukaan ei tietenkään ole täysin valmis isäksi tai äidiksi ennen kuin sellainen on, vanhemmaksi kasvetaan siinä lapsen kasvun ohessa. Uutta oppii joka ikinen päivä, ja niinhän se menee jokaisen elämässä, elämäntilanteesta riippumatta.

Miettikää asioita pidemmällä tähtäimellä ja ottakaa myös huomioon mahdolliset muutokset siinä tulevaisuuden suunnitelmassa. Esim mitä jos tulee ero? mitä jos lapsi onkin kehitysvammainen, tai hänellä on jokin muu synnynnäinen vamma? mitä jos minä joudun sairaalaan, kuka pystyisi hoitamaan lasta silloin?... ym..

Oma elämän mottoni on: Toivo parasta ja pelkää pahinta. Koska sitähän se elämä on.

Kyllä sä pärjäät. Mä oon ite koht 19 ja oon 1 kuulla raskaana. Mulla on työ ja opiskelupaikka ja miesystävällä myös.
Kun kerroin vanhemmille tästä ihmeestä he järkyttyivät ja menivät hiljaisiksi. Tilanne oli kiusallinen. Isä alko raivoo mun miesystävälle että mitä se on menny tekee. Mut hetken kuluttuu ne tajus miten tärkeetä omien vanhempien tuki oli mulle. Ne rauhottu ja pahotteli. Nyt tän vajaan kuukauden aikana oon joka päivä saanu soiton äidiltä että onko menny hyvin. Mä pidän täällä kanssa "blogia". Ja oon saannu tosi kannustavaa palautetta.

Ois hauska kuulla et mihin ratkasuun päätyit. =)

Itse täytän kohta 17v ja vieressäni on 2kk ikäinen poikani. Omat vanhempani eivät olleet lainkaan vihaisia. Itseasiassa en ole isääni niin iloisena nähnyt. Ja iloisia ja onnellisiaedelleen