Tottunut jo

Luettuani täällä muiden juttuja, omani tuntuukin ihan tyhmältä. Olen kuitenkin jo tottunut tähän omaan masennukseeni, käyn töissä koska on pakko, pinnistän koko päivän että jaksan olla normaali. Töistä lähden huojentuneena toivoen ettei enää matkalla pysäkille tarvitse jutella kenenkään tutun kanssa. Minulla on oma pieni kupla, se on pieni kotini jonka oven suljen huolellisesti joka perjantai kun tulen kotiin ja seuraavan kerran avaan sen maanantaina kun on taas pakko lähteä töihin. Minulla on ihan mielettömät unenlahjat, kun saan jotain ruokaa vatsaani illalla, voin ihan huoletta nukkua 14 tuntia. Arkisin olen väsynyt kun ei tuota unenmäärää ehdi nukkumaan, univelkaa siis kerääntyy viikolla ja sunnuntaina tuntuu että velat on maksettu, en kuitenkaan voi mitään kotitöitä aloittaa enää koska aamulla on taas herätys. Olen niin onnellinen kotona, kun ei tarvitsisi tavata noita työkaverita jotka ovat minun silmissäni teennäisiä ja ylipirteitä, varmaankin ihan normaaleja ovat. Mikään ei huvita, kaikki on ihan tyhmää, suihkussakin käyn ihan vaan kun on pakko. Kaikki toistuvat asiat ahdistaa, miksi pitää pestä hampaat ja käydä taas suihkussa kun se sama pitää tehdä myös huomenna. Viikonloput siis nautin, en tee mitään, en kampaa tukkaa enkä katso peiliin. Syön ja nautin pitkästä unesta sen jälkeen. Kyllä elo on ihanaa, välillä kirjoittelen asioita nettiin, haukun kaikki ääliöiksi ja muuta kivaa. Tätä on kestänyt jo monta vuotta ja en voisi kuvitellakaan muuta, odotan vaan että pääsisin eläkkeelle, mutta siihen on vielä kuusi vuotta. Eihän sitä väkisin voi alkaa olla kiinnostunut uusista ihmisistä ja asioista ja alkaa seuralliseksi. Ihminen tekee sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä.