Olen tätä palstaa lukenut silloin tällöin siinä toivossa että oppisin ymmärtämään käyttäjien ajatuksenjuoksua.
Enpä nyt voi sanoa viisastuneeni yhtään mutta kysyisinkin teiltä jotka käyttävät ns. kovia huumeita, miten olette tulleet toimeen perheidenne kanssa.
Minulla on tilanne se että tyttäreni käyttää ja on "liukunut" jonnekkin kauas ja häneen ei saa enää normaalia kontaktia.
Hänellä tuo alamäki on ollut raju ja nopea. Alkuun tuli pilven poltto, sitten amfetamiini, rauhoittavat, subutex, essot jne. Tai oikeammin alussa oli kaljoittelua.
Nyt on sitten tilanne se että hän on ottanut pikavippejä suunnilleen joka paikasta mistä vain on irronnut, tilannut kalliita tavaroita toisille henkilöille ja saa vastineeksi aineita.
Luottotiedot ovat ihan näillä hetkillä menossa päin peetä ja seuraava askel on kai sitten rikokset tai itsensä myyminen. Tämä nyt lähtötiedoksi mahdollisimman lyhyesti.
Olen yrittänyt puhua monet kerrat ja vieläkin tyttö kieltää käytön ja suuttuu suunnattomasti vaikka kuinka asiallisesti yrittäisin puhua. Hän haukkuu minua ja käyttäytyy täysin toisella tavalla kuin ennen huume-elämää.
Haluaisin nyt tietää teidän näkökulmanne jotka käyttävät...haluatteko että suhteet perheeseen katkeavat vai odotatteko että äiti/isä kuuntelee haukkuja ym. loputtomiin?
Minä olen vain yrittänyt tarjota apua, en ole moralisoinut enkä saarnannut. Olen ymmälläni mitä minun pitäisi tehdä, jättää tyttö oman onnensa nojaan vai olla valmiina auttamaan sitten joskus jos hän sitä pyytää.
Miten sinä käyttäjänä koet läheisesi? Näetkö hädän ja huolen? Halveksitko sitä tai pidätkö sitä epänormaalina?
Kysyn siksi koska tyttäreni käytöksestä päätellen en merkitse hänelle enää mitään ja minun huoleni ei tunnu häntä häiritsevän olenkaan. Se ainoastaan ärsyttää häntä.
En koe olevani mikään ylihuolehtivainen kanaemo, tytär on jo täysi-ikäinen...mutta hän on silti tärkeä minulle ja on todella vaikea katsoa rankkaa alamäkeä ja olla välittämättä mitään.
Eli miten te käyttäjät haluatte että läheisenne teihin suhtautuvat?
Ja mielellään suht asiallisia vastauksia..jos soppii....
Enpä nyt voi sanoa viisastuneeni yhtään mutta kysyisinkin teiltä jotka käyttävät ns. kovia huumeita, miten olette tulleet toimeen perheidenne kanssa.
Minulla on tilanne se että tyttäreni käyttää ja on "liukunut" jonnekkin kauas ja häneen ei saa enää normaalia kontaktia.
Hänellä tuo alamäki on ollut raju ja nopea. Alkuun tuli pilven poltto, sitten amfetamiini, rauhoittavat, subutex, essot jne. Tai oikeammin alussa oli kaljoittelua.
Nyt on sitten tilanne se että hän on ottanut pikavippejä suunnilleen joka paikasta mistä vain on irronnut, tilannut kalliita tavaroita toisille henkilöille ja saa vastineeksi aineita.
Luottotiedot ovat ihan näillä hetkillä menossa päin peetä ja seuraava askel on kai sitten rikokset tai itsensä myyminen. Tämä nyt lähtötiedoksi mahdollisimman lyhyesti.
Olen yrittänyt puhua monet kerrat ja vieläkin tyttö kieltää käytön ja suuttuu suunnattomasti vaikka kuinka asiallisesti yrittäisin puhua. Hän haukkuu minua ja käyttäytyy täysin toisella tavalla kuin ennen huume-elämää.
Haluaisin nyt tietää teidän näkökulmanne jotka käyttävät...haluatteko että suhteet perheeseen katkeavat vai odotatteko että äiti/isä kuuntelee haukkuja ym. loputtomiin?
Minä olen vain yrittänyt tarjota apua, en ole moralisoinut enkä saarnannut. Olen ymmälläni mitä minun pitäisi tehdä, jättää tyttö oman onnensa nojaan vai olla valmiina auttamaan sitten joskus jos hän sitä pyytää.
Miten sinä käyttäjänä koet läheisesi? Näetkö hädän ja huolen? Halveksitko sitä tai pidätkö sitä epänormaalina?
Kysyn siksi koska tyttäreni käytöksestä päätellen en merkitse hänelle enää mitään ja minun huoleni ei tunnu häntä häiritsevän olenkaan. Se ainoastaan ärsyttää häntä.
En koe olevani mikään ylihuolehtivainen kanaemo, tytär on jo täysi-ikäinen...mutta hän on silti tärkeä minulle ja on todella vaikea katsoa rankkaa alamäkeä ja olla välittämättä mitään.
Eli miten te käyttäjät haluatte että läheisenne teihin suhtautuvat?
Ja mielellään suht asiallisia vastauksia..jos soppii....
Vastaukset 36
Vanhimmat
et sinä täältä mitään kovien huumeiden käyttäjiä löydä tai saa selville heidän ajatuksiaan.
mene sellaiselle palstalla jossa kirjoittavat enemmän, päihdelinkin keskustelupalstalla on amfetamiinia ja subutexiä paljon enemmän.
Miten niin seuraava askel rikokset?
Huumeiden käyttö ja lääkkeiden väärinkäyttö eivät ole laillista touhua.
Lainan ottaminen ilman aikomusta tai kykyä takaisin maksamiseen ei ole laillista touhua.
Tavaran tilaaminen ilman aikomusta tai kykyä sen maksamiseen ei ole laillista touhua.
Omasta lapsesta tai muusta läheisestä välittäminen on terve ja hyvä asia, mutta välittämisestä huolimatta tuollaisessa tilanteessa on parasta päästää itsensä murehtijan, auttajan ja vastuunkantajan roolista irti.
Irti päästämisestä huolimatta kannattaa olla valmis auttamaan, sitten jos sellainen tilanne tulee, mutta siinä on oltava tarkkana ettei auttamisesta tule jotain aivan muuta, kuten usein tulee.
Minäkään en ole ns. kovienhuumeiden käyttäjä. Käytän vain kannabista ja muutamia psykedeeljä. Mutta kokeillut myös vahvempia kuten alkoholi, lääkkeet..
Minulla ensimmäinen kokeilu oli 13-vuotiaana jonka jälkeen alkoi mennä elämä vähän huonompaan suuntaan.. mm. koulunkäynti jäi toiselle sijalle. Kun olin yhdeksännellä luokallla sossut alkoi puuttua "ongelmaani" ja sijoittivat minut positiivisen huume seulan surauksena perhekotiin 3 viikoksi.
Sinä aika aikuistuin ja tajusin elämästä niin paljon enemmän. Tajusin, että itse on vastuussa itsestään ja omista teoistaan, eikä kukaan muu.
Äitini oli huolissaan huumekokeilusta ja kyseli kovasti, muttei saarnannut ja minä vastavuoroisesti kerroin rehellisesti miten asiat on. Kävin 9-luokan loppuun kiitettävillä arvosanoilla ja opin ottamaan vastuun itse.
Nykyään käytän kannabista, olen ammatti koulussa ja minulla on hyvät välit kaikkiin perheenjäseniini.
Huolesi on hyväksi mutta liika huoli ei välttämättä niinkään..
Kiitos teille jotka vastasivat.
Tämä on hiukan sellaista taiteilua liian huolen ja liian vähäisen huolen välillä. Eli vaikeaa.
Joku tuolla kirjoitti että rikoksen tunnusmerkit täyttyvät jo. se on totta.
Ja murehtijan roolista pitää tosiaan päästä irti. Vaan taitaa olla yhtä vaikeaa kuin käyttäjän päästä irti aineistaan.
Jos saisin jonkin stopparin päähäni joka lopettaisi pelkoni ja huoleni, olisin erittäin onnellinen. Tiedän ettei huolissaan olo auta ketään.
Ihmettelen vaan edelleen sitä miten tunnekylmäksi nuo aineet ihmisen tekevät, itse kun en käytä, on vaikeaa samaistua käyttäjän ajatuksiin.
Eli jos nyt oikein ymmärsin...annan ajan kulua ja odotan milloin jotain sellaista tapahtuu että apuani pyydetään ja sitten autan miten kykenen....
Asiantuntijat siis päihdetyöntekijät sanovat että pitää puuttua ja ilmaista huolensa, ovatko he siis täysin väärässä? Ainakin meidän kohdalla vaikka kuinka hienovaraisesti asiasta yrittää puhua, tulee pelkkä haukkuryöppy vastaan.
Siksi halusin kuulla niiltä ihmisiltä jotka huumeiden kanssa ovat tekemisissä että millä tavalla läheisten tulisi suhtautua.
Ihan selkeää vastausta en vielä saanut.
Olen kuitenkin jo oman jaksamiseni rajoilla joten kaikki neuvot ovat tarpeen ja otetaan kiitollisena vastaan. Ja hienoa sinulle joka nuoresta iästäsi huolimatta olet tajunnut elämäsi suuntaa muuttaa. Oma suhtautumisesi on ollut rakentavaa ja siksi teillä välitkin ovat hyin säilyneet. Meillä taas...joko en osaa olla itse rakentava tai sitten meneilään on vaihe jolloin ei oteta vastaan ystävällisiäkään eleitä.
En saa mm. halata tytärtäni enää...ennen se oli normaali tapa nyt täysin kiellettyä. En tiedä miksi.
Kuulostaa pahalta. Ne jotka pääsevät irti kamasta tekevät sen omasta halusta, ei muiden vaikka vanhempien painostamana. Ei varmaan auta kun yrittää kuitenki puhuu järkee ja saada tyttö tajuun, ellei itse tajuu että tän pitää loppuu. Jos tahti jatkuu niin lopputulos on 6jalkaa mullan alla, anteeksi karkeat sanat mutta niin se on.. pakottaa et voi, se provosoi lisää. Koita jaksaa !!!
Kysele päihdelinkistä. Tämän palstan vastaajat ovat kannabisnarkkareita, joilta saat aina sellaisen vastauksen, että toisen huumeiden käyttöön ei tule puuttua.
Kannabisnarkkaroinnin jälkeen tulivat kuvaan taas kerran muut huumeet. Huumeilu pitää katkaista jo kannabisnarkkarointivaiheessa.
Ilmoita tapaus viranomaisille ja käräytä tyttäresi. Se saa hänet havahtumaan.
haista pelle vittu
pitääkö yleistää tolleen? Totta kai on hyvä puuttua jos asiat on menossa päin persettä. Kerropa mitä hyötyä käräyttämisessä on? Sehän auttaa varmaa vitusti. terveisin kannabiksen satunnainen viihde käyttäjä Eli se 'kannabisnarkkari'
"Kannabisnarkkaroinnin jälkeen tulivat kuvaan taas kerran muut huumeet. Huumeilu pitää katkaista jo kannabisnarkkarointivaiheessa."
Hollannissa tuota tapahtuu tosiaan paljon harvemmin kuin Suomessa, kun täällä samoilta myyjiltä saa yleensä kaikkea. Suomessahan on valittu tällainen haittojen maksimointi.
"Huumeilu" pitää katkaista heti alkoholi- ja tupakkavaiheessa, koska jokainen ensimmäinen huumekokeilu tehdään poikkeuksetta aina alkoholihumalassa.
Hollannissa tosiaankin homma toimii kun kaikki on avointa ja kovat ja miedot huumeet ovat eroitettu toisistaan. Amsterdamissa olen käynyt useasti ja niitä kahviloita on siellä laidasta laitaan, mutta porukka ketä niissä käy on siistejä ihmisiä. Siellä ei näy ns. Nistejä ojanpohjalta. Loppujenlopuksi ne tyypit kahviloissa on aika juppeja tyyppejä merkkivaatteissaan.
""Huumeilu" pitää katkaista heti alkoholi- ja tupakkavaiheessa, koska jokainen ensimmäinen huumekokeilu tehdään poikkeuksetta aina alkoholihumalassa."
Mitä vähemmän nuoret käyttävät alkoholia, sen vähemmän he kokeilevat huumeita kännissä. Jos alkoholia käytetään nuorten keskuudessa paljon, sitä enemmän on huumeiden kokeilijoita ja niiden käyttäjiä, kuten Suomessa on tilanne.
Hei! Luin kertomuksesi ja omasta kokemuksestani huumenuoren elämää läheltä seuranneena sanon sinulle nyt tämän: huumeidenkäyttäjä on S A I R A S. Hänellä ei ole itsellään voimia päästä siitä suosta enää pois. Jo kannabiksen käyttö vuoden verran riittää siihen, että ihminen on niin alamaissa, että perheen tai ystävien on hommattava hänet hoitoon. On mielestäni energian tuhlausta KESKUSTELLA hänen kanssaan asiasta, koska on vain kaksi vaihtoehtoa: joko hän lähtee hoitoon tai sitten vain katsot vierestä hänen elämänsä alasajoa. Tavalla tai toisella hänet pitäisi välttämättä saada vieroitushoitoon ja sen jälkeen tarkan kontrollin alle, ettei repsahda uudestaan. Jos rakastaa lastaan, on ainut keino hänen pelastamisekseen laittaa jyrkkä vastus hänen touhuilleen. Se on sama, kuin katselisi, kuinka ihminen tekee hidasta itsemurhaa, keskustelut ei auta vaan on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Huumeidenkäyttäjä haluaa pois pahan olon, on masennusta tai muuta henkistä pahaa oloa ja ehkä siihen liittyen myös fyysistä pahaa oloa, johon huumeella haetaan pois pääsyä. On tehtävä hänelle selväksi, että masennukseen tai muuhun ongelmaan löytyy apua sekä lääkkeistä että terapiasta. Olen sitä mieltä, että nopea, napakka toiminta voisi pelastaa monta nuorta tuholta. Toivon sinulle huumenuoren äiti voimia jaksaa vetää tyttäresi pinnalle ja normaaliin elämään, hän tulee joku päivä siitä sinua kiittämään. Eli ota yhteyttä lähimmälle nuorisoasemalle tai vieroitusyksikköön, josta saat apua ja tukea ja pystyt aloittammaan tehokkaan toiminnan tyttäresi pelastamiseksi.
Ymmärrän ap:n huolen ja hädän erittäin hyvin!
Oma, ainoa lapsenia aloitti 14 v. kannabiksella, siirtyen siitä yhä vahvempiin aineisiin.
Sain hänet huumehoitoihin jonkun kerran kovan taistelun tuloksena, mutta hukkaan menivät nekin hoidot.
Sama peli alkoi kuukauden sisällä hoitojen loppumisesta.
Sitten kuvaan tulivat rikokset, varastelu, huumeiden kaupittelu jne.
Käräytin lapseni poliisille sitä mukaa, kun sain asioista tietää.
Ensimmäinen vankeustuomio tulikin sitten 18 v. ja sen jälkeen monta muuta.
Häntä koettivat auttaa niin sos.työntekijät, polisiit, vanhemmat - mikään ei ole tähän päivään mennessä auttanut.
Kaikki pikavipit tuli otettua ja onneksi niiden myötä menivät myös luottotiedot.
Rikosten vahingonkorvausten maksuun meni myös hänen mummoltaan saamansa asunto-osake 150.000e.
Aikaa tuosta on kulunut nyt yli 12 vuotta ja minä en enää jaksa.
Selvitäkseni itse hengissä, minun oli laitettava välit totaalisesti poikki.
Onneksi asumme eri paikkakunnilla.
Neuvoni onkin, että ÄLÄ maksa mitään hänen laskujaan, ÄLÄ anna rahaa!
Mikään ei tule muuttumaan, jos sittenkään - ennenkuin hän on täysin pohjalla ja oma tahto muuttumiseen lähtee hänestä itsestään.
Omalla kohdallani voin vain todeta, että minulla oli aikanaan hieno lapsi ja olen kiitollinen niistä hyvistä vuosista.
Pidä itsestäsi hyvää huolta!
Kuinka nopeasti toi alamäki konkreettisesti tapahtui? Muutamassa kuukaudessa vai vuodessa? Oletko kysynyt tyttäreltäsi, että mikä siihen päihteidenkäyttöön aikanaan ajoi? Harvemmin niihin huumeisiin enää aikuisiällä vaan siksi jäädään koukkuun, että se vetäminen on niin "siistiä". Useimmiten sillä lääkitään ja turrutetaan jotain muuta ongelmaa. Ehkä hän on kokenut jotain epämiellyttävää elämässään, josta on vaikea puhua? Jos tyttäresi asenne on torjuva, ei ehkä kannata tyrkyttää sitä vieroitus ym hoitoa ensimmäisenä. Ehkä mielummin siihen mahdolliseen alkuongelmaan puuttuminen auttaisi? Mun äiti ei vieläkään tiedä totuutta mun päihdehistoriasta, enkä varmaan kaikkea halua koskaan kertoakaan. Parantuminen lähti aikanaan siitä, kun sain suustani suollettua lauseen: "taidan olla aika masentunut". Ja tämä siis juuri armaan äitini armottomasta painostuksesta johtuen. Samallaisella panostuksella hän pakotti minut lääkäriin ja siitä se lähti. Nykyään olen erittäin tyytyväinen, ettei äitini jättänyt minua rauhaan tuolloin.
Niin ja sitten vielä sekin, että itsekin aina ahdistuin ja suutuin äitini holhouksesta. Tuli sellainen tunne, että joku yrittää puuttua, vaikka ei yhtään ymmärrä. Kielsin myös kaiken päihteidenkäytön hyvin vahvasti. Mulla tilanne oli sikäli eri, että en asunut kotona enää tuolloin. Ja kyllähän se munkin äiti varmaan jollain tasolla mun päihdeongelmasta tietää - sen verran monta kertaa tullut lääketokkurassa sen edessä heiluttua... Silläkin on merkitystä mitä päihteitä tyttäresi ihan aikuiste oikeasti käyttää. Rauhoittavien päivittäinen käyttö on kuitenkin aika eri kastissa sen kanssa, että heittäisi piriä hihaan päivittäin... Lyhykäisyydessään oma neuvoni: Älä jätä tytärtäsi rauhaan, mikäli vain oma energiasi riittää taisteluun.
"Samallaisella panostuksella hän pakotti minut lääkäriin ja siitä se lähti. Nykyään olen erittäin tyytyväinen, ettei äitini jättänyt minua rauhaan tuolloin. "
Kerro tämä äidillesi halauksien kera:)
Hienoa, että sait elämäsi kuntoon.
Kiitos :) Tottahan tuota äitiä pitäisi monesta muustakin asiasta kiittää ja ikävän usein se unohtuu. Ei sillä äipällä itselläkään ole aina helppoa ollut ja silti se on vielä jaksanut kantaa huolta aikuisesta tyttärestään...
Eikä mun elämä vielä 100% kunnossa ole. Mutta paljon paremmassa jamassa jo kun aikanaan.
Se on myös hyvä muistaa, ettei mikään tule helposti ja nopeasti. Mä jäin aikoinaan pameihin koukkuun oikeasti ihan muutamasta kokeilukerrasta (tähän tietenkin vaikutti muukin elämäntilanne - en väitä, että kertakokeilu tekee narkomaanin), mutta edelleen tulee tilanteita, että tekisin mitä tahansa yhdestä tai edes puolikkaasta levystä. Onneksi järki on jo sen verran päässä, että tiedän välttää noita tilanteita viimeiseen asti. Ja suurimman osan ajasta on myös onneksi sellainen tunne, että aika paljon saisi joku maksaa, että enää yhtään tabua nappaisin. Tiedän itseni niin hyvin, että varmaan jäisin samantien koukkuun uudelleen.
Piriin mä taas en koskaan jäänyt koukkuun, vaikka yritys siihenkin oli aikanaan kova. Siitä tuli niin perkeleen paha olo fyysisesti ja siinä vieraantui elämästä ihan liikaa. Ja kyllä siihenkin varmaan olisi kunnolla koukuttunut, jos se elämäntyyli olisi yhtään pidempään jatkunut.
Mielestäni (tai ainakin itselle) pahimpia koukuttajia on juuri nuo päihteet, joiden vaikutuksen alaisena toimiminen normaalissa elämässä myös onnistuu. Silloin ei tavallaan ole mitään syytä olla ilman tai lopettaa. Ja aluksi voi jopa tuntua, että elämä sujuu paremmin 'lääkittynä'. Sitten vaan jonain päivänä yhtäkkiä herää siihen, että hommat meneekin päin hel*ettiä.
En tiedä taas mitä tässä avaudun :) Halusin sanoa mielipiteeni jälleen. Ja paasata taas siitä, että se psyykkinen riippuvuus voi olla vähintään yhtä paha kuin se fyysinen. Sympatiat oikeasti kaikkien päihderiippuvaisten läheisillä. Varmasti hyvin epäkiitollista hommaa yrittää auttaa jotain täydellistä haamua. Koittakaa jaksaa
Hienosti ja kauniisti kirjoitettu:)
Olet analysoinut tilannettasi loogisesti, ja huomannut mutkien kautta, että kyllä se elämä kantaa. Joskin itsekin pitää jotain sen eteen tehdä.
Kaikkea hyvää elämääsi, minne se sinut kuljettaakaan.
Kiitokset jälleen kannustavista sanoistasi :)
Aina on toivoa -
http://yle.fi/uutiset/narkkaripoika_palasi_raittiina_kotikylalleen/6486617
Up - asia on sen verran tärkeä.
Eli yhteenvetona: tiukka puuttuminen huumeidenkäyttöön jo kannabisnarkkarointivaiheessa! Hyssyttelemällä ja nynnyilemällä asiat vain pahenevat!
Huomenta taas!
Olen ap ja kiitän edelleen vastauksistanne. Selvennän senverran että tyttö on jo täysi-ikäinen ja asuu omillaan.
Olen saanut ehkä pienen kontaktin häneen. Annoin hänen olla rauhassa jonkun aikaa koska hän ei halua puhua päihteiden käytöstään mitään, suuttuu aiheeesta ja luuri tulee korvaan.
Nyt hän soitti ja kertoi että häntä on uhkailtu...no eihän se hyvä asia ole mutta edes jonkinlainen näyttö siihen suuntaan että kenties jonain päivänä asioita voidaan selvittää. Hän haluaa itse määritellä selkeästi omat asiana, hoitoon menot sun muut.
Tämä puhelu oli jonkinlainen hätähuuto mutta hän ei asiasta uskaltanut enenpää kertoa.
Olen viranomaisten kanssa keskustellut mitä voin tehdä lain puitteissa ja valitettavasti se on kovin vähän. Pakkohoito ei onnistu ainakaan vielä ja vaikea on käryttää käyttörikoksesta kun ei hän silloin ole minun lähelläni. Enkä tiedä mistä häntä sitten etsisi.
No...aina on toivoa ja onneksi saan itse tukea nyt kun tajusin sitä hakea. Olisin luhistunut hyvinkon pian ellen olisi hakeutunut itse avun piirin.
Toivon kaikille nuorille järkeä päähän siinä vaiheessa kun edessänne on valinta. Jos ihminen on masentunut tai on muita ongelmia, huumeet eivät niitä ainakaan paranna. Ja jaksamisia kaikille muillekkin jotka ovat tälläisessä tilanteessa.
Ei näiden narkkareiden ajatuksenjuoksua edes voi kuvitella. Tarkoitus saada vain pää sekaisin, kokeilla, sekoilla ja jäädä koukkuun lopulta aineisiin. Lopulta, kun on tarpeeksi sekaisin, tulee sekoiltua ja pilattua niin omat kuin muidenkin asiat. Ihan sairasta eikä siihen voi vaikuttaa.
Se missä kaveripiireissä kukanenkin liikkuu, vaikuttaa paljon.
Ihan jokaisen oma asia ja päätös, et voi vaikuttaa.
Omasta mielestä kannabis tulisi laillistaa, koska saman diilerin taskusta saa juuri noita kovempia kamoja, joita on helppo lähteä kokeilemaan.
tulee tulee, ihan varmasti lailliseksi.. ; ) voit olla ihan varma, ens viikolla se on laillista. Ota niit kovempia aineita sit.
Ihanaa ilmiantaa kavereita ja kun ne ei tiedä kuka ne on ilmiantanut poliisille ; ) hihihihiiiii.
Eli olet VASIKKA ja vielä ylpeä siitä... Tiedätkö sitten miten käy jos ja kun jäät vasikoinnista kiini..?
Onko teile huumeiden käyttäjille koskaan tullut mieleen, mtyä tuskaa ja
ahdistusta aihetutlattte niile ihmisille, jotka teistä välittävät.
No ei ne mitään ajattele, luuletko että niillä mitään liikkuu korvien välissä??? Hullu :D Tyhmiä ku saappaat.
Ai, että palstan kirjoitusvaivainen on oikeen "äiteekin". On maar roolileikkejä perkeleen valehtelijoilla. Onko välittäminen sitä, että "kuolema ei ole pahin"?
Oletko ap. saanut itsellesi apua?
Voimia ja tsempppiä.
Toivottavasti asiat ovat järjestyneet parhain päin AP:n tarinassa.
Käyttääkö kukaan kannabist piikittämällä?
minä käytin ja kuolin. nyt jeesus antoi minun vielä olla hetken maanpäällä jotta voin varoittaa teitä kaikkia että JO ENSIMMÄINEN KANNABISPIIKKI TAPPAA!!
Onnenkauppaa, sitä roinan käyttö on. Toiset selviää siitä pienin vaurioin ja toisilta se vie hengen. Lienee pahinta vanhemmalle huomata omassa lapsessaan käytön aiheuttama käytöksen muutos ja ymmärtää ettei sille mahda mitään. Kamat koukuttaa ja siihen liittyvä elämäntapa pitää otteessaan, jos ei parempaakaan ole tarjolla.
Laillastakaa kannabis.
Sentimentaalista äidin lässytystä. Kytät on Huumesodassa ja te olette sen Sodan propagandan uhreja. Poliisi on sotilas kysy sitä YK:lta. Vittu.
Sen tiedän että vanhoillislestadiolaista käsitystä kannabiksesta voi hyväksyä. Haistakaa vittu.
Olen humalassa. Muuten olisin rauhallinen. Jos se olisi laillista.