Emme tule koskaan selvittämään sitä mitä tapahtui välillämme ja mitä tunsimme tai tunnemme yhä. Elän elämäni yksin kykenemättä valehtelemaan kenellekään, oman menneisyyteni erottamana. Elät aina jonkun kanssa, pakenet ja toivot kaiken muuttuvan jonain päivänä maagisesti hyväksi.
Ehkä sitten kun kaikki on jo liian myöhäistä kerron, kerrot.
Ehkä sitten kun kaikki on jo liian myöhäistä kerron, kerrot.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Myös samat fiilikset. Emme koskaan tule selvittämään mitä välillämme tapahtui vuonna 2012, mutta tämä vuosi näytti, että vääryydet, sattuttamiset voi haudata sanattomalla sopimuksella ja jatkaa eteenpäin. Koko viime vuoden valehtelit minulle menosi ja koko vuoden minä sairastin. Sinä lopetit valehtelun ja minä olen peruuttamattomasti sairastunut. Katsomme yhteiseen suuntaan ja kukaan ei enää tule väliimme, sillä aikaa pitkäaikaisen rakkaussuhteemme toteuttamiseen ei enää ehkä ole paljon. Onneksi tajusimme, mikä on parisuhteemme arvo ja aivan viime metreillä.
Koskaan ei ole myöhäistä yrittää uudelleen, koskaan ei ole myöhäistä korjata suhdetta. Kiitos, että päätit kulkea vierelläni ja omasta tahdostasi, etkä halunnut tuhota kaikkea sitä hyvää, jonka olemme kokeneet.
Minä taas elän elämäni yksin ja valehtelen kaikille jotka kysyvät jostain minun tunteistani jotain. Vain yksi nainen on minulle ikinä mitään merkinnyt.
Kuka on tämä onnekas?
Suloinen kaunis hän. Mielettömästi joskus vieläkin kaipaan.
Älä valehtele, sulla on varmasti tunteita muitakin tapaamiasi kohtaan...
Se tunne menneestä on vain muisto?
Eipä ole kummallista tarvetta valehdella. Ja ei kannata yleistää jos itse tuntee jokaista tapaamaansa kohtaan joitain tunteita, minä en tunne. Yleensä en tunne mitään vaikka joku osoittaisikin mielenkiintoa. Tunne menneestä on kaunis muisto ja tunne itsessään on vielä olemassa. Tänne kun kirjoittaa kaipaamisestaan, niin jotenkin se hieman auttaa.
Ehkä hänestä on tullut töykeä rumilus, haalea haamu entisestä, niin että tunteesi kuolee? Tai sitten tapahtuu uusi bling... Jumittua ei kannata, huonoin vaihtoehto on hautautua elävältä menneisyyden vuoksi.
Uskomatonta tekstiä. Tulitko miettineeksi, että kyseessä saattaa joillakin olla jopa ulkonäöstä riippumattomia tunteita? Eikä tässä kukaan ole hautautumassa elävältä. Rakkaudesta toipuminen ei käy kuin jostain yhden yön suhteesta. Ehkä opit sen. Tai ehkä sinulla käy tuuri eikä tarvitse oppia.
Tuota noin... Taisit itse kehua " suloiseksi, kauniiksi" häntä. Mistä tiedät että minä puhuin siis ulkonäöstä? Ota rauhallisesti, hoida elämäsinkuntoon. Asenteessa havaittavissa ongelmia.
myös elämäni yksin, siis ilman miestä, koska vain yksi mies merkitsee mitään. Joskus on hyvä olla yksin löytääkseen itsensä, oppiakseen tuntemaan itsensä ja tietääkseen mitä haluaa. Löysin, opin ja tiedän jo, se on hän.
En halua haaleaa kumppanuutta ja korviketta rinnalleni, elämä yksinkin tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta. Mutta valehtele en, jos joku kysyy. Vastaan vain: ei ole tarvetta etsiä ketään. Se on totuus.
"niin teemme"? Jos tunne on olemassa, eikö kaikki ole vielä mahdollista? Vai eikö häntä kiinnosta, onko hän varattu? Surullista, jos kumpikin tahoillanne nyt tapatte tunteitanne, turhaan, ja olette yksinäisiä. Sillä oikea rakkaus ei häviä. Siitä on nyt minulla hyvin monitahoista ja eri aikakausia kestänyttä kokemusta... enkä sille mitään voi, jos toinen osapuoli haluaa kävellä pois.
Varattu oli ainakin viimeksi ollessani tekemisissä, mistä on tosin aikaa jo. En oikein usko, että olisi eronnut.
Voi herranjumala mitä syyllistämistä. Miettikää nyt itse miltä tuntuisi kun eläisitte hyvässä parisuhteessa rakastamanne naisen kanssa ja sitten joku kirjottelis teille tällasta. Tuskin mitään positiivisia tunteita herättäis.
Ja miksi kukaan hyvässä parisuhteessa elävä haluaisi omia tälläisen kirjoituksen itselleen?
En ominutkaan. Sivusta vain ihmettelin.
Se oli ihan hyvä kysymys. Kirjoitellaan toisten puolesta toisten tunteista, "sinä pakenet" - ja ssskat, entä jos ihminen rakastaakin sitä omaa puolisoaan. Ei sitä voi ulkopuolinen sanella, vaikka olisi miten hullaantunut.
En pitänyt aloitusta mitenkään negatiivisena, vaan se voisi ihan hyvin olla rehellinen analyysi omasta tilanteestani, joka ei oletettavasti ole mitenkään ainutlaatuinen. Aloittajan pessimismistä poiketen, haluan omassa tapauksessa vielä uskoa asioiden joskus selviävän...
Se on vain yksi mahdollinen skenaario. Ei muuta.
ja mitähän haittaa siitä olis jos on oma elämä niin kunnossa, taidat olla joku mustasukkainen puoliso?pelkohan sulla mielessä taitaa olla ....
selvitä itse yksin se asia ja mee eteenpäin, unohtaminen ja eteenpäin meneminen on tosi helppoa, senkun vain sisulla meet!!!! unohda se mies nyt kertakaikkisesti kun ei siitä mitään kuulu ja lopeta itsesääli, anna tunteen tulla ja mennä mutta sitten tulee järki joka sanoo että eihän tuollaisesta mitään vois tullakaan. ;)