hei,
Annan muutaman tärkeän neuvon, miten pakko-oireista voi päästä eroon. Ensinnäkin ei ole olemassa mitään muuta keinoa päästä eroon niistä kuin mennä niitä vastaan eli pelkojaan kohden. eli jos pelkää esim. kaupassa asiointia niin sitten pitää mennä sinne. tai jos kolkuttaa ovia niin pyrkii joka kerta kerta kerralta vähentämään niitä. Tärkeintä on , ettei jumittaudu neljän seinän sisälle vaan menee väkisin ulos ovesta ja tekee aina päinvastoin mitä mieli sanoo. Sanon tämän kokemuudesta. Olen sentään selvinnyt itsemurha aikeista pakko-oireiden vuoksi ja nyt menee kohtalaisesti. Tärkeintä on ettei luovuta.
Tiedän myös sen, että aina tämä ei onnistu kaikilta. tämä vaatii erityistä luonteen voimakkuuttaa jos selättää tämän sairauden. etenkin kun luulen, ettei siitä koskaan lopullisesti pääse eroon mutta ilman taistelua sitä ei voiteta. se että käy jonkun lääkärin luona juttelemassa joka itse terve niin väitän että hän ei koskaan voi ymmärtää sitä miltä tuntuu se valtava ahdistus joka tämän sairaus aiheuttaa ja se on jokapäiväistä. Tärkeää on luottaa myös ystäviin jotka ymmärtävät. Mutta ei muihin. On ajanhaaskausta kuvitella että lääkäri tai pillerit pelastaa tämän oireilun. Vain oma tahto. eipä muuta. tsemppiä.
Annan muutaman tärkeän neuvon, miten pakko-oireista voi päästä eroon. Ensinnäkin ei ole olemassa mitään muuta keinoa päästä eroon niistä kuin mennä niitä vastaan eli pelkojaan kohden. eli jos pelkää esim. kaupassa asiointia niin sitten pitää mennä sinne. tai jos kolkuttaa ovia niin pyrkii joka kerta kerta kerralta vähentämään niitä. Tärkeintä on , ettei jumittaudu neljän seinän sisälle vaan menee väkisin ulos ovesta ja tekee aina päinvastoin mitä mieli sanoo. Sanon tämän kokemuudesta. Olen sentään selvinnyt itsemurha aikeista pakko-oireiden vuoksi ja nyt menee kohtalaisesti. Tärkeintä on ettei luovuta.
Tiedän myös sen, että aina tämä ei onnistu kaikilta. tämä vaatii erityistä luonteen voimakkuuttaa jos selättää tämän sairauden. etenkin kun luulen, ettei siitä koskaan lopullisesti pääse eroon mutta ilman taistelua sitä ei voiteta. se että käy jonkun lääkärin luona juttelemassa joka itse terve niin väitän että hän ei koskaan voi ymmärtää sitä miltä tuntuu se valtava ahdistus joka tämän sairaus aiheuttaa ja se on jokapäiväistä. Tärkeää on luottaa myös ystäviin jotka ymmärtävät. Mutta ei muihin. On ajanhaaskausta kuvitella että lääkäri tai pillerit pelastaa tämän oireilun. Vain oma tahto. eipä muuta. tsemppiä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Entäs pakkoajatukset? Miten niistä pääsee eroon? Pelkään vahingoittavani lastani, pakkoajatukset ovat todella ahdistavia. On kausia jolloin pakkoajatuksia ei ole ja sitten ne taas nousevat pintaan, ilman mitään varoitusta. Uusimpana ajatuksena on pelko, että entäs jos kohtaan nämä kauheudet ja toeutan pelkoni. Ahdistaa!
Pakkoajatukset. Anna niiden olla. Älä taistele. Hyväksy se, että sinulla on juuri nyt tai silloin tällöin järjetön pakko-ajatus. Sano itsellesi tai ajattele esim. " nyt minulla on juuri tuo ajatus, mutta se ei tarkoita mitään, hyväksyn sen, antaa olla vain" . Taistelu lukittaa pakko-ajatuksen ja hyväksyntä päästää siitä irti. Vaikeaa, mutta toimii. Älä usko ajatuksiasi, älä ota niitä todesta, ne eivät ole todellista uhkaa vaan järjetöntä oiretta. Tarkkaile niitä tilanteita, joissa pakkis ilmestyy. Mitä ajattelit juuri ennen sitä? Usein vastaus löytyy sieltä. Jokin muu pelottaa, joku tunne on "lukossa" Saattaa myös olla, että kiellät kaikki vihaiset tunteet lastasi kohtaan vaikka toisinaan niinkin tapahtuu...ei se tarkoita, että olet huono äiti tai isä tai vahingoittaisit lastasi. Kaikilla ihmisillä on joskus vihan tunteita ja joo myös lapsia kohtaan. Ihmisen mieleen kuuluu kaikki tunteet.
VAIN NIIN
http://www.punkaharjunhelluntaisrk.net/Kuinka_voit_tulla_uskoon/Kuinka_voit_tulla_uskoon.htm
Annoin elämäni Jeesukselle ja Hän paransi mut. Ottakaa Jeesus vastaan.
Jumala paransi minutkin.
Pakko oireet, neuroosit, riippuvuudet, persoonallisuushäiriö...
Kaikki historiaa!
Jumala pystyy ihmeisiin, kun luovuttaa itsensä ehdoitta Jumalalle ja päästää irti.
Olen koko ikäni kärsinyt pakko-neuroosista kaikkine lisukkeineen.
Terapiat, lääkehoidot ym. kokeiltu. Ei koskaan mitään pysyvää parannusta ole tullut.
Uskoisin, että tästä taudista ei ikinä pääse eroon. Ilmeisesti leikkaushoidot ja vastaavat olisi monelle ainoa apu, mutta niihin ei vaan pääse.
Minulla on hoitosuhde samaan psykiatriin ollut jo 30-v, eikä hän paljon antanut toivoa mihinkään leikkaushoitoihin pääsystä, kun viimeksi kyselin. Oli ilmeisesti vastaan niitä, ei muuta kuin rauhoittavaa naamaan, kun niihinkin on riippuvuus vuosien saatossa tullut. Kun tässä on kärsitty 55 vuotta, niin eiköhän lopunkin jaksa...
Itse sairastuin pakko-oireisuuteen syksyllä 2013. Oireilut olivat pahoja, pakkoajatukset veivät päivästäni suuren osan. Jouduin sairaalahoitoon useaksi viikoksi, kokeiltiin eri lääkkeitä, puolestani rukoiltiin, yritin päästä siitä kaikesta eroon mutta pakkoajatukset olivat erittäin vaikeita ja sitkeitä. Pelkäsin, etten koskaan parantuisi. Nyt olen niistä suurinpiirtein vapaa, välillä tulee muutama hassu ajatus päähän mutta ei enää häiritse sillä tavalla elämää. Pystyn opiskelemaan ja olemaan ihmisten kanssa. Jeesus on parantanut minua. Hän tahtoo hoitaa sinunkin psyykeen ongelmiasi, jos tahdot niin. Lääkkeet eivät auta, terapiat eivät auta. Tämä on minun kokemukseni. Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että olen vapaa. Ajatukseni ovat kirkkaat, eikä tule painostavia pakkoajatuksia. Minä todella tiedän mitä ne ovat. Voimia jokaiselle.
entäs pakonomainen naaman, selän ja käsivarsien,kaulan ihon näppyjen nyppiminen ja repiminen? siis muitten ongelmien lisäksi. onko sille mitään keinoa? no, mäkin luotan siihen että Jumala munkin kaikki psyykkiset sairaudet, ahdistuksen,sosiaalisten tilanteitten pelon,masennuksen vielä parantaa! olen siis uskossa :) kuitenkin vielä lääkkeitä syön, että pystyn elää suht, normaalia arkea. mutta haluaisin niin tuosta pakonomaisesta nyppimisestä eroon!! tuntuu että on lähes mahdotonta hillitä itteeni sen nyppimisen ja repimisen suhteen.. se hallitsee aika pajon mun elämääni.. se et siihen saattaa mennä monta tuntia päivässä, yössäkin.. ja se jälkitila.. iho on kamalan näköinen, yritä siinä olla ihmisten ilmoilla viehättävä. saa laittaa välillä kunnon pakkelin naamaan.. ja selkä pahan näköinen.. ja sit kauhee itseinho ja entistä ahdistuneempi ja pettynyt olo nyppimisen jälkeen,joka kerta... :(( tähänkin apua rukoillut.. mut on niin kiire päästä eroon ja lopettaa tää ärsyttävä tapa..
entäs pakonomainen naaman, selän ja käsivarsien,kaulan ihon näppyjen nyppiminen ja repiminen? siis muitten ongelmien lisäksi. onko sille mitään keinoa? no, mäkin luotan siihen että Jumala munkin kaikki psyykkiset sairaudet, ahdistuksen,sosiaalisten tilanteitten pelon,masennuksen vielä parantaa! olen siis uskossa :) kuitenkin vielä lääkkeitä syön, että pystyn elää suht, normaalia arkea. mutta haluaisin niin tuosta pakonomaisesta nyppimisestä eroon!! tuntuu että on lähes mahdotonta hillitä itteeni sen nyppimisen ja repimisen suhteen.. se hallitsee aika pajon mun elämääni.. se et siihen saattaa mennä monta tuntia päivässä, yössäkin.. ja se jälkitila.. iho on kamalan näköinen, yritä siinä olla ihmisten ilmoilla viehättävä. saa laittaa välillä kunnon pakkelin naamaan.. ja selkä pahan näköinen.. ja sit kauhee itseinho ja entistä ahdistuneempi ja pettynyt olo nyppimisen jälkeen,joka kerta... :((
sorry, tuli vahingossa 2 samaa viestiä, netti jumitti. mutta siis mulla ei ole mitään pahaa finni ongelmaa, nypin ja revin ihan pieniä melko olemattomia näppyjä ja mustapäitä.. mut kun niitä nyppii niin tulee entistä isompia näppyjä, arpia, punoitusta, jne..
näpit_irti_naamasta_
Laittaisitko viestiä? [email protected]
Siis s-postia. Olen Kohtalotoveri.
Itse kärsin vuosia samasta ongelmasta, enkä ole törmännyt keneenkään ennenkuin törmäsin sinuun. Nyt ongelma on jo lieventynyt, mutta haluaisin jakaa kanssasi ajatuksia : )