OCD:n paljastaminen muille

Hei Amelia. Voin kertoa ,että olen. ensin en meinannut mutta lopulta ajattelin niin, että jos joku ei kestä totuutta niin se on hänen ongelma, ei minun. ja voin sanoa, että siitä on lähtenyt parantuminen kun on saanut sen tuskan hartioilta. joten tee sinäkin niin. avoimuus on paras lääke tähän. ei kannata hävetä asiaa johon ei ole itse syypää. tsemppiä Amelia! ja muista liikunta. se auttaa paljon myös. saa hyvän olon . olisi kiva kuulla millaisia oireita sulla on.

t. mies vaan

ps. olen kärsinyt näistä monta vuotta mutta itse itseni nostanut ylös, ei lääkärit.

kertominen on pelottavaa, mutta kannattaa.kyllästyin keksimään tekosyitä aina kun menin terapiaan.....lähimmille kavereille kannattaa kertoa, tunnustella vähän ymmätäisivätköhän he. ja kavereiden suhteen olen ottanut linjan jos et ymmärrä ja leimaat minut hulluksi, en ole varma toimiiko ystävyytemme, heihei. tähän tilanteeseen ei olla tultu vielä kertaakaan.
tsemppiä kaamokseen!

Millaisia oireita sinulla on? Itse mietin, että paheneeko oireet kertomisen jälkeen kun muut alkavat tarkkailla minua oireiden suhteen. Siihenkään en haluaisi mennä.

Suosittelen kertomaan asioista ainakin läheisille. Minäkin tein niin, tosin en aivan heti. Mutta kun niin tein niin vähitellen alkoi tulla vastaan lauseita "ai sullakin on niitä ajatuksia?". Eli siis nämä todellakin ovat mainettaan yleisempiä. Eikä pakko-oikeinen ole mikään sairas. Vain ahdistunut ja nykyään semmoista ihmistä ei taida ollakkaan joka ei olisi ahdistunut.

Oireeni ovat kauhuelokuvien ja satujen värittämiä, pesen käsiä ja tarkistelen. Kyllä koen oireista kertomisella olevan enemmän hyviä kuin huonoja vaikutuksia.tottakai voi olla vähän varautuneempi oireiden tekemisen suhteen kun ympärillä olevat tietävät mutta osa stressistä tulee varmasti myös oireiden piilottelusta.
ja "rohkeasti vaan", en ole varma mitä tarkoitit sanomalla ettei pakko-oireinen ole mikään sairas, koska minä koin sen vähättelynä. Pakko oireinen häiriö on ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva sairaus joka tuottaa sitä sairastavalle suurta tuskaa, kuten varmaan tiedät. Pakko-oireinen ei ole hullu, mutta sairaudesta on kyse, joillakin sitä pitää hoitaa lääkkeillä ja terapiala, toiset pärjäävät ilman. korjaa jos ymmärsin lauseesi väärin!:)

Lähinnä vaan tarkoitin ettei kannata ajatella itsestään että olisi jollain tapaa "hullu" tai "viallinen". Näitten ajatusten kanssa vain tulee sellainen tunne että ei tämä voi olla millään muotoa normaalia tai hyväksyttävää. Mutta jos koettaa vain hyväksyä että nämä ovat pelkästään ajatuksia, aivojen tuottamaa roskaa joita on itseasiassa kaikilla, muttei ehkä näin suurella mittakaavalla. Se voi helpottaa.

Tottakai apua tulee hakea jos siihen on tarvetta, mutta itse ongelma ei poistu lääkkeitä syömällä. Pitäisi tutkia mistä koko homma on lähtenyt liikkeelle alkujaan. Sitä kautta voi ehkä parantua näistä kokonaan(itse sitä myös yritän, en ole onnistunut ainakaan vielä).

Mutta näkisin että tämän ongelman ratkaisuun auttaa paljon se jos pystyy avaamaan omaa ahdistusta muille. Kun ihmiset ymmärtää niin olo helpottuu huomattavasti.

Minä kerroin lähipiirille mutta ei olisi pitänyt. Eräät käyttivät sitä minua vastaan (mutta se on monimutkainen juttu.) En kerro enää mitään henkilökohtaisia asioita muille.

Minulla ei ole näkyviä pakko-oireita mutta pässä minun on pakko käydä tiettyjä ajatussarjoja läpi. Lisäksi minun on pakko ajatella ahdistavia asioita vaikka en halua.
Olen oppinut tuntemaan itseäni enempi. Olen huomannut, että jos ahdistun edes 0,01% verran, pakko iskee päälle. Siis sen ei tartte olla kuin sellasta, että joku puhuu minulle liian pitkään enkä jaksa kuunnella (vaikka kohteliaasti esitän kuuntelevani.) Samaan aikaan päässä laukeaa pakkoajatussarjat joka häiritsee. Niin ei käy jos minua kiinnostaa aihe ja olen valpas.

Joskus halusin kuolla tämän takia mutta olen oppinut olemaan itselleni armollinen.

Hyvä Amelia! Sinuna en kertoisi muille jos et luota sataprosenttisesti henkilöön! Ei se kuulu muille mitä sinä joudut kärsimään eivätkä he tule ymmärtämään kuitenkaan. Lähellä olevat tietävät asiasta enemmän ja osaavat ymmärtää vaikka vaikeaa se on niillekin. USA:ssa on magneettihoitomenetelmä joka vaikutta aivoihin. En osa siintä tämän enempää kertoa mutta pidä silmät auki niin ehkä saat enemmän tieteellistä tietoa pikkuhiljaa. Näin sen Dr Philissä joten pidän sitä aika luotettavana. Tsemppiä! Olet hyvä kaikkine OCD-juttuinesi! :)

Hei Amelia!

Minulla on ollut nyt parin viikon ajan pakko-oireisia ajatuksia. Ensin pelkäsin, kauheasti olevani homo (nyt kun edes ajattelen asiaa, se kuulostaa jo ihan hassulta). Valitettavasti ahdistus vaihtui pelkoon, että satuttaisin tyttöystävääni.

Olen puhunut asiasta perheelleni, tyttöystävälleni ja kahdelle hyvälle ystävälleni. Olen melko avoin ihminen, joten uskoisin, että kertoisin kyllä muillekkin, jollei kyseessä olisi näinkin raskas ja pelottava ajatus.

Onneksi ne läheiset ihmiset, joille olen kertonut, ymmärtävät minua! Tyttöystäväni sanoi heti ensimmäisestä päivästä lähtien, ettei aio hylätä minua ja rakastaa minua aivan samalla tavalla kuin aina ennenkin ja haluaa auttaa paranemiseni suhteen.

Vielä muutama päivä sitten en uskaltanut lähestyäkkään tätä foorumia, koska pelkäsin kaikenlaisten pelkojen valtaavan minut, mutta tässä sitä nyt ollaan :).

Kerro ihmeessä, mutta valitse henkilöt kuitenkin tarkasti! On myös varmasti paljon oireilustasi kiinni, miten ihmiset mieltävät ajatukset. On erilaista ottaa vastaan tieto, että pelkäät vaikkapa bakteereja tai lasket asioita päässäsi, kuin se, että pelkäät satuttavasi toista ihmistä.

Toistan vielä, että olen siis kärsinyt oireistani vasta kolmisen viikkoa. Olen kuitenkin alusta asti tehnyt kaiken, jotta pääsisin parempaan päin ja huomaan tuloksia jo kahden viikon jälkeen! Mitä nopeammin siis alat käsitellä asioita ja haet apua, sitä nopeammin pystyt aloittaa parantumisen.

Tsemppiä meille molemmille ja kanssalukijoille :)!

Kannustaisin kyllä kertomaan ainakin läheisimmille ihmisille, koska kun ihmiset tietävät asiasta, ei tarvitse ainakaan piilotella OCD:tä, mikä kuormitti ainakin minua joskus melko tavalla.

Olen tätä asiaa aiemminkin täällä kommentoinut. Niin, ymmärtävätkö ihmiset? Eivät ehkä täysin, mutta väittäisin, että riittävän hyvin. Jos joku pilkkaa kertomisen jälkeen, käyttää tietoa väärin jne., jättäkää sellaiset henkilöt tien pientareelle. Minä antaisin potkua takalistoon – seurauksista viis. Kuulostaa ehkä karulta, mutta olen nähnyt kaiken maailman hiihtäjiä.

Omasta lähipiiristäni kaikki ovat tosiaan ymmärtäneet niin hyvin kuin voi olettaa sellaisen ihmisen, joka ei OCD:sta kärsi, asiaa ymmärtävän. Eipähän tarvitse ainakaan näytellä mitään, jos jääkin joskus OCD päälle. Itselläni nyt ei niin kamala tilanne enää ole, mutta on se joskus ollut niin paha, että olen tuntenut itseni lähes invalidiksi.

Itse olen kertonut lähes kaikille. Ja on ollut päällä vasta puolitoista kuukautta, alkaa jo helpottaa. Silti, jos joku kysyy niin kyllä, mulla on OCD. Jos joku ei halua olla tekemisissäni sen takia (ei ole kyllä tapahtunut), niin tervemenoa :D

Enään en kerro edes rakkaalle, suhde päättyi ja ex käytti surutta diagnoosia vastaan.ja levitteli yksityiskohtia ympäriinsä