Näin se tapahtuu: umpeloiset kylmään veteen. Keittämistä puoli tuntia. Vesi pois. Ota haarukka ja veihti ja ala kuoruimaan. Kuoritut potut sosemyllyyn ja veivataan. Takaisin kattilaan. Päälle maittilaa, voita, suolaa. Kiehautus ja sekotus.
Keitämmä pottu muussia
met teemmä
17179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kylläpä on erikoinen pottumuusinteko-ohje.
Eiköhän kuorita ensin ne potut, ja sitten keitämmä net lohkottituina vähässä veessä, ja kun potut on kypsiä, sosetetaan ne vaikka pottunuijalla, jos ei satu vispiläkonetta, tai muuta sopivaa sähköhärveliä olemhaan, ja kaadetaan sitten siihen vähän kuumennetta maitua, kermaakin saa olla maidossa olla, ja sitten taas sekoitetaan lisäten siihen pienen voinokareen, noin vajaa sentinviipale kilon voipaketista, ja ei kun syömään poronkäristyksen kera.
Toki suolaa laitetaan jo keittovaiheessa.
Tai en mie tiijä, kun en ole niin hyvälle tottunut noijen sapuskojenhaan suhteen.
Punalihaista kallaa, ja poroa, tai mettälintua, jos joltaki sellaista sattuu saamaan.
Toki se hirvenlihakin jotenkin menettelee, jos ei parempaa ole saatavilla.
Eilenki mie laitoin poronlapapaistin uunissa, ja rohki voin sanoa, että hyvvää oli puolukkasoseen, ja pottujen kera.
Voipi sitä joku sanoa, että kaikkea net näläkhäänsä syövät, mutta kun ei ole parempaakaan saatavilla nin on syötävä niitä evhäitä mitä kaapista tai repusta sattuupi löytymhään.
Toki mieki syön lenkkimakkaraaki, kuin ihan normaaleja parempien ihimistenkin ruokia, mutta net ovat niin helkutin kalhiita, ettei niitä jokapäivä ole varaa köyhän eläkeläisen syyä.
Että sellaista muussia. Voipi siihen laittaa porkkanoitaki, ja sipuliaki sekhaan, jos sille tuntuu.
Eriävä mielipide. Perunat kannattaa aina keittää kuorineen. Mukana kaikki ravintoaineet ja etenkin maku. Ja paras muussihan tulee kuoripäällä keitetystä lapin puikulasta.
Porkkana tai bataatti toimii erittäin hyvin muussissa, potuissa kun ei oikeastaan ole mitään makua, lähinnä massaa. Maku tulee suolasta ja muista mausteista. Kananmunalla sii kiinteän koostumuksen, jos kovin jauhoisia perunoita. Voi kiillottaa ja sipuli ehkäisee keripukkia :D
=DW=
Sinä varmaan teet keitotkin paksukuorisita perunoista ja ongit ne sieltä ja sitten vasta kuorit. Muussia ei tehdä kuorimattomista perunoista ainakaan isommissa määrin.
Yksinäinsen henkilön kuumien perunoiden kanssa nyt ei varmaan niinkään haittaa vaikka ne kuorisikin jälkeenpäin, mutta isompaa satsia tehdessä se ei onnistu.
Perunan koostumuskin muuttuu lähes täysin jos ne on kerennytj äähtyä ennen muussausta.
Ei perunoita kannata kuoria keittoa varten, hyvä pesu riittää. Kuten sanottu, ravintoaineet ja maku.
Eikä kuoriperunoitten kuorimisessa lautaselle ole mitään järkeä, ravintoaineet ja maku.
Sitäpaitsi, paras pyttipannut tulee kuoripäällä paistetuista perunoista. Ravintoaineet ja maku.
Muussiin potut tulee usein kuorittuakin, talviperunoista. Siis, keittämisen kälkeen. Kuoriminen tekniikkalaji. Kokeillut kaltata pottuja? Siis kiehuvasta vedestä pottu jääveteen hetkeksi, sitten nostaa potun pois ja vetäisee kuoret irti, aikaa menee noin kaksi sekuntia itse kuorimiseen.
En juurikaan syö perunoita, tahtovat olla pahanmakuisia, enkä kannata tehomaataloutta, mutta kaitpa niitä muutama laarillinen on tullut elinaikana väännettyä. Pottu oli ennen arkiruokaa. Nykyään arkiruokaa on riisi, makarooni, pitsa, hampurilainen, kepappi, maksalaatikko, sen sellainen, maukas, halpa ja nopea. Vaan jos kunnon pottua haluaa syödä, se pitää osata valmistaa kunnolla. Tehomaatalous kylläkin tehnyt parhaansa, että kaupasta ei tahdo kunnollisen makuisia perunoita enää löytää, jostain hallista tai luomupottuja. Surkein esitys on just. puikulapottu. Se nyt vaan perustuu siihen, että se kasvaa yöttömässä yössä vuorokauden ympäri nopeasti. Mutta se siis kasvaa vain lapissa. Samalla nimellä myydään kaupoissa etelän pottua, joka on pahan makuista ja kiinteää, kuin joku pitokin. Ja kasvatettu tietenkin älyttömillä lannoitteilla. Aidon puikulan tuntee siitä, että se pitää keittää aldente ja jälkikypsennyksessä se nopeasti kypsyy. Muuten tulee muussia kattilallinen.
=DW=
Yks sana unohtui.
Paras pyttipannut tulee kuorineen paistetuista raaoista perunoista. Siis raaoista, ei mistään vanhoista jämäkeitinperunoista.
=DW=
Onneksi en joudu sun tekemiä ruokia syömään.
Eiks se sosku tai hursti hommaa sun ruuat? Mikä onni se se sitten on?
=DW=
Suljehan taas se koneesi ja kömmi nukkumaan.
Puikulapotut, ei Lapin, kuorin ja keitän. Ne keittyvät ihan liiankin nopsaa. Kuoripottuina saa melkein kattilan vieressä vahtia, etteivät hajoa.
Liika vesi pois kattilasta, pötkällä pottuja päähän. Nesteeksi pottujen keittovettä, kun maito ei sovi mahalle, hippu suolaa.
Laittaapa sitten ison voisilmän, kun syö.
Hyvää on.
Kuka tekee mitenkin, joku ei edes tee. L-kaupan pussimuusi on ihan syötävää.
Minä olen syönyt perunani kuorineen jo kohta 40 vuotta. Erityisen hyvää tulee, kun kypsentää uunissa raa'at lohkotut kuoriperunat, joiden sekaan on ripoteltu vähän juustoraastetta, maustesuolaa tai liemijauhetta ja hieman öljyä. Laitan perunat yleensä matalassa vuoassa, esim piirakkavuoassa yli 200 asteiseen uuniin, mutta tiputan lämmön heti n. 175 asteeseen. Paistoa 30-40 minuttia riippuen lohkojen koosta. Uunista ottamisen jälkeen kun antaa vähän aikaa hautua , niin maistuvat parhaalta. Mukaan voi tietty laittaa pyttipannumaisesti mitä vaan.
Siiklin kuori on ohut, eikä se ole väkevä. Se sopii hyvin kuoriperunaruokiin. Olen kokeillut useita eri perunalajikkeita vuokaani, ja siikli on ollut paras. Se ei pehmene mössöksi kypsyessään. Joku muukin lajike sopi siihen. Olikohan se Van Gogh.
Van Gogh on ehkä ohutkuorinen, mutta jauhoinen. Noin yleensä, mun mielestä kuorineen syötävä peruna on kuitenkin kiinteä, Siikli on kiinteä. Samaten nämät Pito, Timo, jne. Kaupan pottupusseissa ei nykyään välttämättä ole mainittu lajiketta, irtopotuissa se on ja jopa tilakin mainittu, missä kasvatettu.
Näin muuten kerran ravintolassa oudon näyn. Joku tilasi uuniperunan ja jätti kuoret syömättä, kaiverteli sitä mössöä sisältä. Kuoret paras osa uuniperunasta.
Perunankuoret muuten oikein hyviä paistettuna. Mulle oikeasti jäänyt epäselväksi toi perunoitten kuoriminen. Kakarat narisee kouluissa nahkaperunoista jne. Mulla käsitys, tapa peräisin niiltä ajoilta, kun peruna rantautunut suomeen. Silloin oli vähemmän jalostettuja lajikkeita, muhkuraisia, kuoppaisia ja maakin mitä lie ollut, hiekkamaata tai savea. Sellaisten perunoitten peseminen puhtaaksi haastavaa, helpompi kuoria hiejat ja mudat pois. Kaikki nykylajikkeet on jalostettu koneilla käsiteltäviksi, säännöllisen muotoisia ja kokoisia. Ja siis myös koneellisesti kuorittaviksikin. Edelleen olen kalttauksen kannalla, jos kuoret haluaa pois. Ihme, että siitä ei ole kehitelty teollista versiota, saahan noita kuorettomia tomaattejakin tölkissä kaupoista, luulisi, tomaatin olevan hankalampi käsiteltävä.
=DW=
Mun veli oppi armeijassa syömään perunat kuorineen. Oli kuulemma sellainen systeemi, että otettiin peruna ja soosi samalla kertaa. Jos kävi kuorimassa perunat ennen kun otti soosia, ei saanut enää lihapullia, ja kastikkeen seassa olevia perunoita ei viitsinyt enää kuoria. Sanmoihin aikoihin minä söin uusia perunoita(siikliä) ja tietenkin kuorineen, enkä huomannut, koska uusi peruna muuttui vanhaksi ja perunat tulikin syötyä kuorineen läpi vuoden. En mä sitten viitsinyt enää aloittaa perunan kuorimista.
Ei se varmaankaan ollut Van Gogh se toinen hyvä kiinteä lajike. Mulla on yleensä aina siikliä, muut perunat tuottavat melkein aina pettymyksen. Ostan sitä aina jemmaan sen verran, ettei tarvi tyytyä huonompaan vaihtoehtoon. Timo-perunasta en tykkää. Vaikuttaakohan toi kasvumaa perunaa. Mulla on joskus ollut sellaisia Timoja, jotka halkesivat keitettäessä.
Jäätyneen maan perunasta saa hyvää uuniperunaa. Joskus jäi perunan nosto mökillä vähän myöhäseksi ja ne kaivettiin lumen alta. Tulipa hyviä kun hautuivat leivinuunin jälkilämmössä yön yli.
Noin silloin kun teen imellyslooraa. Muistaakseni perunalumi tehtiin tavallasi, vaan ei maitoa vain suolaa.
Kiitos, ei kuorineen, sikapotseille niitä kuorineen keitettiin joskus lapsuudessa.
Minä syön potut raakoina jo kaupassa heti kassan jälkeen.
Ei tarvitse kantaa kotiin saakka painavia.
Kuorimaveitsi on povitaskussa. Aina. Kuorin sillä banaanitkin.
Aiai.
Veitsi se on kuorimaveitsikin, sellaisen hallussapidosta yleisellä paikalla saa ainakin sakot.
Raaka peruna ihan hyvää, jos nyt kaupasta sattuu saamaan hyviä perunoita. Liikaa syötynä aiheuttaa vatsaongelmia, mutta parempi nekin syödä kuorineen. Tuplahyöty, säästyy rahaa, koska ei tarvitse maksella sakkoja, eikä heittää kalliilla rahalla ostettuha kuoria kadulle :D
Panaanin kuoret kyllä syötäviä. Ongelmana kasvinsuojeluaineet ja on niissä vähän kitkerä makukin. En ole kehitellyt niille käyttöä. Mutta pitääpi muistaa, appelsiinin kuoria kuivattiin ennen kotona ja käytettiin leivonnassa limppuihin.
Ja yks on omena. Ihan hyvin voi syödä kuorineen, mutta tarkasti pitää pestä kaikki säilöntäaineet ja niittimiinan kaupassa räpylöistä tarttuneet pasillit pois.
Pitää muistaa kananmuna. Sen kuoret kyllä kokolailla tympeitä syödä. Mutta kun loispummieläkeläiset aina valittaa jostain osteoporoosista, siitä vois jauhaa erittäin kalsiumpitoista jauhetta, jota vois sekoittaa vaikkapa aamukorvikkeeseen. :D
Kun noin periaatteessa luonnossa kasvaa joko syötäviä tai myrkyllisiä elukoita tai kasveja. Kaikki mikä ei tee sairaaksi tai tapa, on syötävää. Syödäänhän sitä korvasieniä ja ties mitä oikein valmistettuna. Mikä se oli se pirun myrkyllinen kala, joka on japanissa suurinta ja kallista herkkua...
=DW=
Kallopala!
Molempi tapa on oikia meillä karjalassa tehhään pottumuussi kuorituista perunoista siis ne kuoritaan raakoina ja sitten kiehumaan mutta toispäin suommee ne ensin keithettään sitten kuarittaan ja muussattaan niissä on vähän eri maku.