Elikkä, haluisin tietää millaista on suljetulla osastolla? Onko siellä millaiset hoidot? Ahdistuuko siellä entisestään? onko olleenkaan omaa tilaa? (huonekaveria?) Auttoiko hoito sinua? Miten? Pumpataanko ihminen täyteen lääkkeitä?
Millaista on suljetulla osastolla?
Hullukoa?
128
16150
Vastaukset
- been there
Kahdeksan kerran kokemuksen perusteella voin sanoa, että kamalinta mitä tiedän.
- Anonyymi
Ikävää, että sinua ei osattu parantaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikävää, että sinua ei osattu parantaa.
Motivaatio hukassa.
- nbvgfdry
Et kyllä varmasti mene mihinkään osastolle, et suljetulle etkä avo-osastollekaan.
Mitään hoitoa ei ole, siellä potilaat toimivat toistensa terapeutteina, hoitajat ovat joko kahvilla tai raportilla.
Psykiatrit syöttävät hyvin mielellään lääkkeitä.. mielellään vielä niitä raskaansarjan mielenTERVEYSlääkkeitä, joiden avulla susta tulee oikeasti hullu. Lääkkeet ovat koukuttavia ja niistä irtipääseminen on lähes mahdottomuus.
Hoitajat kohtelevat sinua kuin pikkulasta eli klo 20 jälkeen et saa suuhusi edes leipäpalaa. Joudut ruokailemaan kuin päiväkodissa konsanaan. Sinä et ole osastolla ihminen, olet vain ongelmatapaus ja ongelmajätettä. Jos vain kyseenalaistat mm lääkitystäsi olet sairaudentunnoton ja mahdollinen kotilomasi tai ulkonaliikkumisesi evätään. Olot ovat siis pahemmat kuin esim vankilassa.
Auttoiko hoito? Mikä hoito? Jos katsoo hoidoksi sen, että kiristämällä saadaan syömään neuroleptejä niin siinä suhteessa onnistunut hoito.
Keskustelu tai puheapua ei saa ja jos sellaista saakin, se on utelua ja kyselyjä yksityiselämästäsi. Minua ainakin loukkasi valtavasti, kun kysyivät useasti, että paljonko sinulla on ulosotossa velkaa? Vaikka toistuvasti kerroin, ettei yhtään eikä sitä pelkoa edes ole, niin tämä oli yksi teemoista. (nyt tiedän miksi sitä kysyivät.. halusivat minulle dg bipo ja siihen piti saada tukea raha-asioistani) Toinen kiusallinen kysymys oli se, miten usein harrastan mieheni kanssa seksiä ja haluanko sitä pornoelokuva tyylisesti joka reikään! Mitä seksielämäni heille kuuluu?
Ole siis tarkkana mitä kerrot, tuolla ei kannata todellakaan kertoa itsestään kaikkea.
Mutta tärkein neuvo on se, että ÄLÄ KOSKAAN mihinkään psykiatrian palveluihin hakeudu. Selvitä huolesi ja ongelmasi itse, ei tuolta saa apua.- Anonyymi
he haluavat vain sinun parastasi, tajusit sinä sitä tai et.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
he haluavat vain sinun parastasi, tajusit sinä sitä tai et.
Mistä sä sen tiedät?
Olin itse äskettäin suljetulla ja aika moni hoitaja ja lääkäri oli ylimielinen ja käytti valtaansa väärin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
he haluavat vain sinun parastasi, tajusit sinä sitä tai et.
Sadistiset lääkärit nauttivat vallastaan ja saavat perverssin mielihyvän kun lukitsevat ihmisiä osastolle.
- Anonyymi
Hyviä kommentteja. Mikä hoito? Sitä sopii kysyä, siihen he eivät pysty vastaamaan itsekkään. Älä koskaan hakeudu mihinkään psykiatriselle. Niimpä se taitaa olla. Psykiatrinen hoito on kuin huono seurustelusuhde. Ollaan silloin tekemisissä kun heille sopii ja niillä keinoin kun heille sopii. Ei muutoin. Tässä linkki youtube videoon jossa kerrotaan siitä miten hoitoon hakeutumalla sinne ei päästä ja pääseminen perustuu siihen, että joku ulkopuolinen sitä sinulle vaatii.
https://www.youtube.com/watch?v=h3rJ2VVM24w
Entäpä vapaudenriiston perusteet ja toiminnan valvominen. Tässä vanha ylen juttu youtubessa.
https://www.youtube.com/watch?v=MW5VknkSsms
Eli kukaan ei juuri ota kantaa millään muotoa ja ettei lähetteen kirjoittamiseen tarvita täytä varmuutta psykoosista vaan pelkkä epäily riittää toteaa. Tuo psykoosi kun ei ole ainut peruste suljetulle joutumiselle. Juuri ikään todistin kaupunkimme psykiatrisen läheisellä monikaistaisella tiellä kun nuori nainen kävelee psykiatriselta poispäin ja jää talsimaan keskelle vilkasta liikennettä autojen sekaan. Oli ihme ettei kukaan ajanut päälle. Tämä ei siis nähtävästi ollut pakkohoidon tarpeessa. Tästä siis toiseen tositilanteessa kuvattuun videoon jossa tyyppi haetaan poliisivoimin kotoa lääkärille. https://www.youtube.com/watch?v=47gVzJ_nY3o&t=274s
https://www.youtube.com/watch?v=xNqVtEgDONI
Saman kaverin jossakin videossa peruste tälle poliisisaattueelle oli, ettei ollut käynyt vapaaehtoisessa avohoidossa ja ottanut vapaaehtoisesti pakollista injektiolääkitystä. Avohoito on vapaaehtoista ja lääkitys avohoidossa vapaaehtoista, mutta monen lääkärin tulkinnan mukaan pakollista pakkokeinojen uhalla. Sillä videolla hänet viedään sairaalaan saakka jossa häntä ei oteta sisään ja päästetään kotiin.
Viime vuosituhannella eräs maahanmuuttaja totesi osuvasti, että suomalaiset ovat liian kilttejä. Mikä tahansa viranomainen hakee sitä kontaktia. Maailmalla palaa autot ja pieni osa kaupungista kun ihmiset suuttuvat jostakin polttoaineen korotuksesta jne.. Suomessa täysin aseettomien ja väkivallattomien mielenosoittajien kimppuun käydään täydessä varustuksessa kypärät, suojakilvet, pamput ja aseet tanassa. Opettajat, lääkärit ja poliisit käyvät sinuun kiinni sukulaisten yritystoiminnan taikka rikoksien vuoksi ilmaan mitään oikeaa syytä käydä juuri sinuun kiinni. Kummaa miten aina sen jälkeen kun olet kokenut ihmisoikeusloukkauksen taikka rikoksen viranomaiselta, ollaankin hetken niin hyvää pataa ja kaveria aina siihen asti että sama alkaa uudestaan. Eihän sitä voi olla epäkiitollinen, että on katto pään päällä, vettä tulee hanasta ja sähköä seinästä. Se on mukavaa ettei joka kadunkulmassa pala autot ja mielenosoittajat hajoita kaikkien kivijalkamyymälöiden laseja, mutta se on täysin käsittämätöntä, että ilman mitään konkreettista ja akuuttia syytä poliisit hakkaa ovikelloa ja vie ihmisiä pöpilään. Siinä alkaa menemään se raja, että suomalaiset on liian kilttejä. Vain muutamia vuosia taakseppäin pelkkä tämän kaltainen keskustelu nujerrettiin tällä palstalla. Minä sain näistä jutuista tällä palstalla kostoksi naapurin vihat ja
mysteerisyytteet oikeudessa. Tämän kaltaista olisi voinut odottaa venäjällä.
Se on kumma miten voit tänäpäivänä käydä keskellä yötä supermarketissa ostamassa television, mikron, vaatteita, ruokaa... mitä vain paitsi alkoholia. Sinä et voi mennä päivystykseen ilman jotain suurta ja akuuttia syytä vaikka se päivystys on auki. Tämä perustuu jälleen siihen mikä heille sopii. Ilta ja yöaika ei sovi, koska silloin on korkeintaan sydänkohtaukset ja umpisuolileikkaukset jne.. Muutoin kyseessä pitää olla alkoholi. Alkoholi on asia jota ei pystytä eikä haluta käsitellä. Se sopii, että rattijuoppo viedään verikokeisiin tai kolaroinut rattijuoppo ja hänen uhrinsa paikataan. Sanomista tulee jos liian usea känninen sähköpotkulautailija joutuu paikattavaksi. Odotappas jos tarvitset hoitoa alkoholiin näin psyykkisten syiden johdosta. Se ei sovi ja jos sopii, niin siten kun heille sopii. Täällä pitää olla kalenterisairas. Maanantaina ei sovi, koska alkuviikosta tulee kaikki jotka ovat viikonloppuna jäänyt rästiin. Tiistaina klo. 10.00 - 14.00 saattaa sopia, mutta ei myöhempää koska sitten alkaa potilas-siirrot. Samoja ihmisiä kuljetetaan yhteiskunnan kaskuun takseilla kymmeniä kertoja eri hoitopaikkojen välillä. Keskiviikko on jo pikkulauantai, joten hoidon tarpeen pitää liittyä alkoholiin, joten se ei sovi. Torstaina on taatusti krapulapäivä, joten se liittyy alkoholiin ja se ei sovi. Perjantaina päivystykseen tulee kaikki ne jotka ei ole kerennyt sillä viikolla terveysaseman päivystykseen ja varmasti asia alkaa liittymään tulevaan viikonloppuun ja alkoholiin. Se ei sovi. Viikonloppuna on kaikki känniläiset, se ei sovi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
he haluavat vain sinun parastasi, tajusit sinä sitä tai et.
Mitä siihen kuuluu toisten seksielämä? Voisivat kysyä suoraan aviomieheltä, kun tulee vierailulle katsomaan vankina olevaa puolisoaan.
- Anonyymi
Hyvin lietsot taas negatiivisuutta, jolle ei ole oikeita todisteita.
- Anonyymi
Älä viitsi valehdella.
Anonyymi kirjoitti:
Sadistiset lääkärit nauttivat vallastaan ja saavat perverssin mielihyvän kun lukitsevat ihmisiä osastolle.
Karu totuus. Valta on houkuttelevaa.
- Anonyymi
Batsheva kirjoitti:
Karu totuus. Valta on houkuttelevaa.
En usko että se on sen houkuttelevampaa, kun esimerkiksi uhriutuminenkaan.
- Anonyymi
Batsheva kirjoitti:
Karu totuus. Valta on houkuttelevaa.
Valta ei vain sovi kaikille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valta ei vain sovi kaikille.
Silloin sitä ei saisi antaakaan kaikille.....
- Anonyymi
Noh, noh, ollaanpas sitä kätkkäällä tuulella.
Kyllä kaikissa työpaikoissa on mätiä omenoita, mutta että kaikki olisivat niin, se kertoo kyllä enemmän sinun henkisestä olotilastasi. - Anonyymi
Mua stressaa ihan sairaasti... Oon siis pian 17v ja mulla on bakteeri kammo ja paniikki häiriö... Koulu ei suju oikein kun ei ole kunnon lääkitystä... Nykyiset lääkkeet eivät enään auta ja ne ovat minimi annoksina... Pyysin parempia lääkkeitä sillä ne auttaisi.. Ketään ei kuunnellut... Nyt vastaukset ovat että katsotaan sitä tämän vuoden puolella toivottavasti... Ja bakteeri kammon takia käytän maskia enkä suostu ottamaan sitä pois paitsi ulkona ja kotona... Ja pesen käsiä useasti ja tahdon että voissa on kansi ja että mulla on ome käsi pyyhe sillä niin paljon sisaruksia... Tämän takia mua ollaan laittamassa psykiatriselle osastolle jos en ala käymään koulussa ja pärjää. Isä sanoo kaikille etten huolehdi itsestäni ja en pärjää ja sisarukseni pelkää minua... Oikeasti huolehdin itsestäni ja tulen hyvin toimeen sisaruksieni kanssa..
Pikku siskoni kanssa tulee riitaa sillä hän on vasta. 9v ja ärsyttää tahallaan... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mua stressaa ihan sairaasti... Oon siis pian 17v ja mulla on bakteeri kammo ja paniikki häiriö... Koulu ei suju oikein kun ei ole kunnon lääkitystä... Nykyiset lääkkeet eivät enään auta ja ne ovat minimi annoksina... Pyysin parempia lääkkeitä sillä ne auttaisi.. Ketään ei kuunnellut... Nyt vastaukset ovat että katsotaan sitä tämän vuoden puolella toivottavasti... Ja bakteeri kammon takia käytän maskia enkä suostu ottamaan sitä pois paitsi ulkona ja kotona... Ja pesen käsiä useasti ja tahdon että voissa on kansi ja että mulla on ome käsi pyyhe sillä niin paljon sisaruksia... Tämän takia mua ollaan laittamassa psykiatriselle osastolle jos en ala käymään koulussa ja pärjää. Isä sanoo kaikille etten huolehdi itsestäni ja en pärjää ja sisarukseni pelkää minua... Oikeasti huolehdin itsestäni ja tulen hyvin toimeen sisaruksieni kanssa..
Pikku siskoni kanssa tulee riitaa sillä hän on vasta. 9v ja ärsyttää tahallaan...Oletko päässyt keskustelemaan ongelmastasi kunnolla kenenkään kanssa, vai tyrkytetäänkö sulle aina vaan lääkkeitä ?
Pelkät lääkkeet eivät auta mihinkään psyykkiseen vaivaan, ehkä saattavat oireita vähän hillitä.
Olisi hyvä päästä juttelemaan, ja selvitellä, mistä tuo sun bakteerikammosi mahtaa johtua, ja kuinka sen kanssa toimia ja yrittää saada sitä lieventymään.
Jos sut osastolle laitetaan, niin vaadi keskusteluja, älä tyydy pelkästään popsimaan pillereitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko päässyt keskustelemaan ongelmastasi kunnolla kenenkään kanssa, vai tyrkytetäänkö sulle aina vaan lääkkeitä ?
Pelkät lääkkeet eivät auta mihinkään psyykkiseen vaivaan, ehkä saattavat oireita vähän hillitä.
Olisi hyvä päästä juttelemaan, ja selvitellä, mistä tuo sun bakteerikammosi mahtaa johtua, ja kuinka sen kanssa toimia ja yrittää saada sitä lieventymään.
Jos sut osastolle laitetaan, niin vaadi keskusteluja, älä tyydy pelkästään popsimaan pillereitä.Juu oon käynyt puhumassa jo 4 vuotta eikä lääkkeitä edes anneta vaikka pyydän parempia lääkkeitä. Käytiin Tk kysymässä ja vastattiin että oon liian nuori lääkkeisiin... Psykiatrilla sanottiin ettei vaan voi antaa et katsotaan joskus myöhemmin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu oon käynyt puhumassa jo 4 vuotta eikä lääkkeitä edes anneta vaikka pyydän parempia lääkkeitä. Käytiin Tk kysymässä ja vastattiin että oon liian nuori lääkkeisiin... Psykiatrilla sanottiin ettei vaan voi antaa et katsotaan joskus myöhemmin
Outoa, että jossain väitetään 17-vuotiasta liian nuoreksi lääkitykseen.
Takavuosina tunsin yhden lapsen äidin, lapsi oli lastenkodissa, ikää taisi sillä hetkellä olla 11 vuotta, ja oli ihan neuroleptilääkitys päällä.
Enemmän kun jututin asianomaisia,selvisi, että lastenkodissa lähes jokaisella asukilla oli jonkinlainen lääkitys.
Oliko ehkä tarkoitus saada muksut hiljaisiksi, niin pääsi helpommalla työllä.
Niinhän se toimii usein vanhainkodeissakin.
- hfyoppo
säilytystä. Suljetulla lähinnä yritetään saada sellaiseen kuntoon, että voidaan lähettää takaisin kotia. Keskusteluapua en ole koskaan saanut.
Oho onnnen pekka! Mua ne ei kyllä jättäny saakeli. Milllää rauhaa..... Koko. Ajan olisi olllu jotaki asiaa.... Ihme homma.... Oisimpa. Ollut sinuna siellä., :(
- Anonyymi
Batsheva kirjoitti:
Oho onnnen pekka! Mua ne ei kyllä jättäny saakeli. Milllää rauhaa..... Koko. Ajan olisi olllu jotaki asiaa.... Ihme homma.... Oisimpa. Ollut sinuna siellä., :(
Osastohoidon tarkoituksena kai onkin, että jutellaan potilaan kanssa.
Muutenhan on aivan sama, onko osastolla vai kotona.
Jos ei osastolla ole mitään keskustelua tai toimintaa, niin itse ainakin olisin siinä tapauksessa mieluummin kotona. Anonyymi kirjoitti:
Osastohoidon tarkoituksena kai onkin, että jutellaan potilaan kanssa.
Muutenhan on aivan sama, onko osastolla vai kotona.
Jos ei osastolla ole mitään keskustelua tai toimintaa, niin itse ainakin olisin siinä tapauksessa mieluummin kotona.Ne mitään varsinaisesti jutellut....eivät edes kuuntele uhrin mielipidettä terveydestään. Sanoin montakertaa että tämä sairaala homma on nyt vähän liioiteltua. Eivät edes ottaneet kuuroon korviinsa. Ja olisin itsekin ollut kotona mieluummin kavereiden kanssa hengailemassa mutta eivät päästäneet... Mun sana ei vaikuttanuz yhtään.... Aika orpo olo oli.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osastohoidon tarkoituksena kai onkin, että jutellaan potilaan kanssa.
Muutenhan on aivan sama, onko osastolla vai kotona.
Jos ei osastolla ole mitään keskustelua tai toimintaa, niin itse ainakin olisin siinä tapauksessa mieluummin kotona.Ei oo jutellut viekään 5 päivän aikana
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei oo jutellut viekään 5 päivän aikana
Oletko yrittänyt itse hakeutua osastolla kenenkään hoitajan kanssa juttusille ?
Siellä saa olla oma-alotteinenkin, ei ole pakko odottaa, tuleeko joku sanomaan tai kysymään mitään.
- Ei oikeuksia
Kuten arvelet, siellä ahdistuu entisestään. On satunnaista, onko yhden hengen huone vai ryhmähuone. Hoito ei auta, vaan pahentaa olotilaa, sillä lääkkeiden (vain neuroleptien) pumppaaminen on ainoa hoito. Tavoitteena on tehdä asiakkaasta zombi, ei toimiva. Ihmisoikeuksia (perustuslain toinen luku) ei ole.
- Anonyymi
Mahdatkohan puhua ihan totta....
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mahdatkohan puhua ihan totta....
No uskon itse. Nuorisopsykkan osastoilla näkee jo jotain tollasta. Aikuisten puolella menee touhut jo pahemmaksi.
Jos joudut, niin älä tappele vastaan. Tulee vaan pahemmat ongelmat riesaksi. Itsellä kävi sinänsä tuuri, että jäi lyhyemmäksi eikä ollut pahimmasta päästä. Mutten kyllä haluaisi sinnekään enää ikinä... - Anonyymi
Lakia siellä ainekin seurataan tarkkaan.
- Anonyymi
Joo yks mun entinen kaiffari joutuu suljetulle osastolle kun se heitteli tuoleja
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mahdatkohan puhua ihan totta....
Pyydän anteeksi. Olen vähän sekaisin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No uskon itse. Nuorisopsykkan osastoilla näkee jo jotain tollasta. Aikuisten puolella menee touhut jo pahemmaksi.
Jos joudut, niin älä tappele vastaan. Tulee vaan pahemmat ongelmat riesaksi. Itsellä kävi sinänsä tuuri, että jäi lyhyemmäksi eikä ollut pahimmasta päästä. Mutten kyllä haluaisi sinnekään enää ikinä...Joo... Tuo älä tappele vastaan neuvo olisi ollut tarpeen saada hieman aikaisemmin. Nämä mielipuoliset lekurit on kyllä ihmiskunnan uhka.
- Anonyymi
Olen samaa mieltä. Ei kyllä auta ainakaan, päin vastoin, muuttuu entisestäkin hullumaksi.... Ellei ihan vihannes meiningin puolelle. Itse onneksi osannu välttää nää lääke hommat huijaamalla. Nii ja ne ihimisoukeudet... Niitä nämä kahjot ei edes ole varmaan kuulukaan ja jos on, nii eivät ole ottaneet korvan taakse.
Anonyymi kirjoitti:
No uskon itse. Nuorisopsykkan osastoilla näkee jo jotain tollasta. Aikuisten puolella menee touhut jo pahemmaksi.
Jos joudut, niin älä tappele vastaan. Tulee vaan pahemmat ongelmat riesaksi. Itsellä kävi sinänsä tuuri, että jäi lyhyemmäksi eikä ollut pahimmasta päästä. Mutten kyllä haluaisi sinnekään enää ikinä...Myöhään tuullee tämä vihje....ite taistelin vastaan ja niii....en ole vieläkään vapaa ihminen..... "Vankilassa" ollaan.... Yrittävät huumatakki vielä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lakia siellä ainekin seurataan tarkkaan.
Joissain paikoissa lakia kyllä kierretään, eikä seurata.
Anonyymi kirjoitti:
Mahdatkohan puhua ihan totta....
Uskon tuon täysinn.... Kyllä ne oikeasti laittaa sulle nii paljon eri pilleriä ja lääkeaineita sissään että tuntuu kuoleman kolkuttavan ovelle
- Kokemusta......
No siis jos nyt olet vaikka tilassa, että on itsemurhavaara tai vakavassa psykoosissa tms. niin suljettu osasto on sopiva säilytyspaikka. Itse menin sekaisin erään tuttavapiirissä sattuneen traagisen tapauksen vuoksi ja näin asiat niin, ettei minulla ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin tappaa itseni. En tainnut olla kovin hyvin realiteeteissa kiinni siinä vaiheessa.
Suljettu osasto on nimenomaan tilapäinen säilytyspaikka. Siellä ei ole tarkoitus parantaa ketään, ei ole myöskään terapiapaikka. Lääkkeenjakokulttuuri on voimissaan, ja jotakin pilleriä sinun on siellä pakko napsia, mieluiten joko masennus- tai psykoosilääkettä tai molempia riippuen ongelmastasi. Rauhoittaviakin annetaan, mutta niiden käyttö yleensä lopetetaan ennen lähtöä, vaikka tosiasiallisesti ne ovat paljon harmittomampia kuin antidepressantit ja neuroleptit. Suljetulla on se oma kulttuurinsa, ja lääkekeskeisyys on osa sitä.
Tarkoitus suljetulla on saada se pahin vaihe ohi, jotta voidaan siirtää avopuolelle tai kotiin. Keskusteluapua sieltä ei juuri saa eikä hoitajilla ole paljon aikaakaan, kun koko ajan potilaita lähtee ja tulee uusia. Kenellekään yksittäiselle potilaalle ei juuri ole aikaa. Se varsinainen hoitaminen alkaa sitten suljetun jälkeen terapioiden tai muun avun muodossa.
En tiedä kaikkien sairaaloiden käytännöistä, mutta siinä missä itse olin, oli 5 pv tarkkailuaika jokaiselle uudelle potilaalle, jonka aikana ei saanut poistua lainkaan osastolta, ei edes käydä sairaalan pihassa. Noin 1,5 viikon jälkeen itsellä alkoi hermot kiristyä ja tunteet, sekä ikävät että positiiviset, olivat moninkertaiset ulkomaailmaan verrattuna. Se olo normalisoitui, kun sairaalasta pääsi pois. Suljetulla oleminen voi siis voimistaa tunnetiloja ja sitä kautta pahentaa oloa.- Kokemusta.....
Ja se, oletko yhden vai kahden hengen huoneessa, riippuu kunnostasi. Uusi potilas usein siirretään tarkkailuhuoneeseen tai yhden hengen huoneeseen. Huonokuntoinen potilas usein jää yhden hengen huoneeseen, sellainen siis, mitä ei voi laittaa kahden hengen huoneeseen. Suhteellisen hyvin realiteeteissa kiinni oleva potilas, joka pystyy olemaan useamman hengen huoneessa, siirretään usein sellaiseen, koska yhden hengen huoneita on rajallinen määrä. Huonetoverivalintaa katsotaan usein tilanteen mukaan. Itse sain saman tyyppisen huonetoverin eli suht normaalin, jolla ei myöskään ollut aikaisempaa historiaa sairaalassa ja jonka elämäntilanne oli aika samanlainen. Se oli varmaan henkilökunnalta ihan harkittua kuten muutkin huonetoverivalinnat.
- syyttömänä vangittu
Kokemusta..... kirjoitti:
Ja se, oletko yhden vai kahden hengen huoneessa, riippuu kunnostasi. Uusi potilas usein siirretään tarkkailuhuoneeseen tai yhden hengen huoneeseen. Huonokuntoinen potilas usein jää yhden hengen huoneeseen, sellainen siis, mitä ei voi laittaa kahden hengen huoneeseen. Suhteellisen hyvin realiteeteissa kiinni oleva potilas, joka pystyy olemaan useamman hengen huoneessa, siirretään usein sellaiseen, koska yhden hengen huoneita on rajallinen määrä. Huonetoverivalintaa katsotaan usein tilanteen mukaan. Itse sain saman tyyppisen huonetoverin eli suht normaalin, jolla ei myöskään ollut aikaisempaa historiaa sairaalassa ja jonka elämäntilanne oli aika samanlainen. Se oli varmaan henkilökunnalta ihan harkittua kuten muutkin huonetoverivalinnat.
mut vangittiin mielisairaalaan sen takia että kaupungin mielisairaalaanhoitaja joka on itse täys sekopäinen neuroleptejä popsiva akka oli valehdellut lääkäreille mm että olin alipainoinen ja kuolemassa nälkään ja että mulla muka on psykoosi, sairaalassa hoitaja punnitsi mut ja kävi ilmi että painoin 87 kiloa, no siitäkin huolimatta psykiatrit pitivät kiinni valheeseen että olin muka nälkiintynyt ja sanoivat heti että sut pidetään täällä ainakin muutaman kuukauden, vein tietenkin asian oikeuteen, olen hävinnyt jo kolme oikeusjuttua mutta nyt neljäs menossa, mä en luovuta ikinä, psykiatriperkeleet voidaan saada alas jos kaikki noustaan parrikaadeille
- Anonyymi
Nimenomaan PAHENTAA!!
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan PAHENTAA!!
Eli oisko se hyvä idea, kun siinä tapauksessa se parentaa
- ei Orsanilia enää...
Voe hyvänen aika näitä kirjoituksia... Ei se nyt niin kauheeta ole. Oma psyk. sairaalahistoriani alkoi v. -86 ja viimeksi olin sairaalassa v. 2010. Mutta missäköhän psyk.sairaalassa on yhden hengen tarkkailuhuoneita??? Olen ollut ainoastaan 2 ja 3 hengen huoneessa. Ja vaikka olet tarkkailussa, niin olet ihan samalla tavalla potilaana kuin muutkin. Ulos ei tosin pääse tarkkailuaikana. Huonekaverit taas ovat aivan sattumaa, ehkä jotkut supermaanikot jotka valvoo yöt päivät, ovat pienemmässä huoneessa, eli 2 hengen huoneessa. Itse olen joskus pyytänyt tällaisen takia siirtoa toiseen huoneeseen, mutta muita huoneita ei ollut vapaana. Hankin sitten korvatulpat yöksi. Mun mielestä lääkkeet on nyt paljon asiallisempia kuin 80-luvulla jolloin kaikki olivat ihan koomassa ja sain silloin itsekin lääkitystä myös lääkkeiden sivuvaikutuksiin. Nykyään lääkkeet on paljon parempia.
- Kokemusta...........
Tarkkailuhuone ei tarkoita sitä, että siinä oltaisiin koko tarkkailuaika. Siinä missä minä olin, sinne laitettiin joko hyvin hankala potilas tai uusi potilas jota haluttiin tarkkailla ennen omaan huoneeseen siirtämistä. Sairaalassa, jossa itse olin, oli muutenkin yhden hengen huoneita kahden ja kolmen hengen huoneiden lisäksi. Itse olisin halunnut koko ajaksi yhden hengen huoneen, enkä ymmärrä, miksi mielisairaaloissa ylipäänsä on useamman hengen huoneita, ei siellä olla hankkimassa ystäviä.
- Anonyymi
Ei ole nykyäänkään lääkkeet parempia, ihan hirveitä sivuvaikutuksia! Minulle tosin annettiin sairaalassa yliannostus lääkkeitä, mutta sivuvaikutukset vaivaa edelleen, vaikka annos jo moninkertaisesti pienempi.
- njldfhn
Se on ihan hyvä paikka jos on kiinnostunut sadomasokismista.
- Näihin sairaaloihin,
joista tulee outoja raportteja, voisi joku tutkiva journalisti ujuttautua ja seurata, miten "hoitaminen" sujuu vai sujuuko sittenkään.
- vvggff
en ollut sairaalassa vaan psyk. osastolla tarkkailussa, enkä saanut poistua, joten "suljettuna" siis. No, kokemukset tavallaan hyviä mutta myös pahoja.
Hyvät:
-oli iso tv, viihtyisä sosiaalinen huone. Muut potilaat suht.rauhallisia.Paikka siisti, ja uusi.
-palvelu pelasi, alussa käytiin tuomassa tarjottimella ruokaa ja kysyttiin tuutko syömään.
-oma huone, oma rauha , sai olla kännykkä huoneessa, ja ois saanu olla tietokonekin/netti.
huonot:
-mies hoitajat tunkivat minun (naisen) huoneeeen milloin tahana, esim. aamulla ottamaan verikoetta. Myös suihkun aikana saattoi joku käydä.Ei yksityisyyttä.Yöllä käytiin tarkastamassa.
-Täysin joustamattomat säännöt. Mistään ei jousteta missään nimessä..
-suihkun /wc ovea ei saanut lukkoon.
-Nimeäni kailotetaan kovaan ääneen huutaen esim. aterialle niin ettei kellekkään vierailijalle tai potilaalle jää epäselväksi KUKA olen, se siitä potilassalaisuudesta/ yksityisyydestä. Myös aamukokouksessa nimeäsi huudetaan noin 30 ihmiselle ja tiedotetaan jokaiselle kuka olet ja mitä sulle tehdään.Oikeusturva yksityisyydestä??
-oikeuksia ei kerrota, eikä selitetä tilannetta.
-verenpaineeni nousi yli 180 alkujärkytyksen takia ja pysyi huipussa koko siellä oloajan pelkästä kauhusta että minut siepattiin sinne väkisin.
-jatkuva painostus jäämään vielä viikoksi sen ja sen syyn varjolla ja lääkkeiden syömiseen, vaikka sivuvaikutukset olisi sellaisia joden takia pitäisi lopettaa lääkkeen potilasohjeen mukaan. VAADI HETI itsellesi potilasohje lääkepakkauksesta, LUE se huolellisesti, ja TARKKAILE ITSE sivuvaikutuksia, lopeta lääke jos huomaat vaarallisia sivuvaikutuksia.
-Hoitaja yritti PAINOSTAA allekirjoittamaan eräs paperi, ja etten olisi lukenut sitä ensin.
-yksi yöhoitaja vaati että lopetan tv:n katselun klo 22.00 (että itse sai kattoo lempiohjelmiaan) lauantai-illan, tää sama istui aina koko illan ja yön töllöttämässä tv.tä!! Siis siinä potilaille varatussa paikassa! Sillekkö maksetaan tv:n kattomisesta!- Entisen potilaan läheine
Hyvä mennä,jos ei uskalla olla muualla........ Ja tehnyt tehtävänsä, jos ei enää oman terveytensä takia uskalla olla siellä sisällä
- Memesis
Ihmiset yleistävät liikaa. Kaikki riippuu osastosta. Turun psykiatrinen nuortenosasto 716 oli hyvä.
Olin sairastanut masennusta kaksi vuotta. Se oli alkanut lievänä, pahentunut aikaa myöden. Kukaan ei ollut huomannut mitään. Ennen tätä.
Masennukseni oli tässä vaiheessa vakavaa. Äitini tuli huoneeseeni juttelemaan. Huomasi verta paidassani. Lukitsin itseni paniikissa vessaan. Äiti vaati nähdä käteni. Loppujen lopuksi näki ne. Ironista, olin tehnyt syvimmät viillot tuona päivänä. Äiti soitti koulupsykologille ja lääkärille. Kävin koulupsykologilla pari kertaa. Inhosin sitä. Lääkäri määräsi jotain voidetta haavoihin ja laittoi lähetteen nuortenpolille. Nuortenpolilta laittoivat lähetteen osaston arviointiin. Itkin. En halunnut osastolle. Tiesin, etten osastolla voisi edes yrittää itsemurhaa. Osastolle ne sitten kuitenkin minut päättivät laittaa. Eivät kysyneet mielipidettäni. En ollut kuulemma kykenevä tekemään päätöstä. Tottahan se oli.
Osastolla käytiin sairaalakoulua, sai olla poissa sairaalakoulusta, jos ei jaksanut mennä. Kännykkää sai käyttää vain omassa huoneessa. Yöksi otettiin pois. Samoin, kun mentiin kouluun. Laturit säilytettiin henkilökunnan huoneessa. Viikonlopuksi pääsi kotiin, sillä ehdolla, että oli vanhempien valvonnassa koko ajan. Aina kun tuli takaisin osastolle viikonlopun tms. jälkeen, taskut ja reput yms. tarkistettiin. Terottimet, sakset ym. kaikki millä olisi voinut itseään vahingoittaa, takavarikoitiin. Vessan ja suihkun ovet sai lukkoon. Viikon välein punnitsivat. Pitivät huolta ettei päässyt laihduttamaan. Masennuslääkitys alkoi jo alussa. Se sai vielä ahdistuneemman olon. Alkuvaiheessa yritin kaikkia mahdollisia itsensä vahingoittamistapoja. Luovutin, kun ei mikään toiminut. Yritin tappaa itseni janoon. Huomasivat ja pakottivat juomaan. Rikoin kotoa tuomani kellon lasin. Kiipesin vaatekaapin päälle ja pudottauduin sieltä pää alaspäin. Raavin naamaani verille. Sehän siitä vain seurasi, etten saanut pitää huoneeni ovea lukossa (olin ainoa, jolla oli oma huone), ja hoitajat tulivat öisin parin tunnin välein tarkastamaan olenko kunnossa. Määräsivät tarvittavaksi lääkkeeksi ahdistuskohtauksiin ketipinoria. Käytin sitä myös nukahtamiseen. Mitään lääkkeitä ei ollut pakko ottaa käyttöön. Itse olin tosin alaikäinen, joten vanhemmat päättivät. Televisiota sai katsoa nukkuma- ja ruoka-aikojen ulkopuolella. Osastolla oli yleinen tietokone, jota sai käyttää, jos jätti tietokonehuoneen oven auki. Osastolla oli paljon pelejä, ja varsinkin harjoittelijoilla oli aina aikaa pelata. Joka päivä oli pari-kolme keskustelua omahoitajien kanssa, ja joka viikko hoitoneuvottelu, johon kutsuttiin myös osastolääkäri ja vanhemmat ja keskusteltiin jatkosta. Huone piti siivota joka aamu, ja lakanat vaihtaa. Verikokeita otettiin muutamia kertoja, yleensä lääkkeiden takia, joskus ihan vain tarkastukseksi. Ulos sai mennä vain hoitajan kanssa. Aina välillä oli jotain yhteistä aktiviteettia, esim. mentiin keilaamaan tai teatteriin. Suurin osa hoitajista oli todella mukavia. Huonetta sai sisustaa vähän omannäköiseksi, itse toin vain valokuvan koirastani ja siskostani.
Huone oli aika kolkko. Muistutti laatikkoa. Osastolla oli paljon lehtiä ja kirjoja. Muiden osastolaisten kanssa ei tarvinnut kommunikoida ollenkaan, ellei nyt ehdottomasti halunnut. Oli myös erilaista toimintaterapiaa, psykologin testejä, ryhmiä (musiikkiryhmä, taideryhmä, ahdistuksensietoryhmä) yms. Vierailijoita sai tulla, itselläni tuli vain perhe. En halunnut kertoa kavereilleni siitä. Hävetti liikaa. Pelkäsin että pitäisivät hulluna. Ei sillä, että minulla hyviä kavereita olisi tuolloin ollutkaan. Loppujen lopuksi osastosta oli paljon apua. Mukava paikka, sen jälkeen en ole osastohoitoa tarvinnut, mistä sitä tulevaisuutta tietää, mutta tällä hetkellä pärjätään lääkkeillä ja terapiakäynneillä.
Sanoisin, että isoista kaupungeista löytyy keskimääräisesti myös paremmat mielenterveyspalvelut.
Pakko myöntää, että vähän taisin kanssa kiintyä omaan huoneeseeni. Tekisi mieli käydä vierailulla.
Jos osastohoitoa tarvitsee, ei kannata katsoa netistä, millaista siellä on. Itse tein sen virheen, ja olin kauhuissani ennen kuin aloitin hoidon. - 184
Oon ollut viidellä eri nuorisopsykiatrian osastolla, kahdella suljetulla. Jokainen kerta omanlaisensa. Jotkut kerrat yhtä helvettiä. Jotkut hoitajat on tosi kivoja ja pystyy jutella kuten oli yksi älyttömän ihana lääkärikin vaikka hullulta kuulostaakin. Sillä vihaan yleisesti ottaen psykiatreja ja koko psykiatriaa. Mutta ilman sitä pyörisin sekaisin harhat päällä toimintakyvyttömänä jos asuisin omillani ja kukaan ei huolehtisi niin erittäin huonossa kunnossa etten osaa edes kuvitella pidemmän päälle. Akuuttiosastolla ei hirveesti ole tekemistä ja jos edes kiljut joudut eristykseen (toisessa missä olin) ja toisessa kun psykoosipäissäni riehuin välillä vaikka miten annettiin olla rauhassa. Selväpäisenä akuutilla on aika tylsää jos ei ole ulkoilulupia ja jos on vapaat ulkoilut niin sit vaan niin paljon omille menoille kun pystyy kuka nyt osastolla viihtyy. Kuntoutusosastolla on ollut ihan ok jos vertaa muihin osastoihin, siellä on ihan ok ohjelmaa ja saa olla aika paljon kotona, ja kaikki hoitajat on mukavia.
- Minätiedänkyllä
No... Ite oon ollut suljetulla muutaman kerran. Siellä oli ihan Ok. Siellä ihmiset katsoi telkkaria ja teki muuta. Siellä oli potilailla omat huoneet tai kahden hengen huoneet jonne ei muut päässeet. Verikokeita oli paljon. Siellä herätettiin kahdeksan aikoihin ja nukkumaan mentiin kello 21:20. Potilaat olivat useimmiten masentuneita, levottomia, aggressiivisia/väkivaltaisia.
Ulos pääsi hoitajan kanssa tai yksin jos pystyi. Lääkkeitä annettiin. Paljon. Jos et suostunut ottaa lääkettä niin ne laittoi sen vaikka piikillä sen lääkkeen. Jos potilaat huusi,kiljui tai riehui ne joutui eristykseen. Siellä ei ollut erikseen eristyshuonetta vaan oli eristys huone missä oli leparit. Niihin potilas voitiin sitoa niin että kädet laitettiin remmillä sänkyyn kiinni ja jalat laitettiin myös sänkyyn kiinni. Rinnan päälle laitettiin vielä yksi remmi ja niitä sai lisää tarvittaessa. Siellä oli lääkäri,hoitajat ja muita työntekijöitä. Siellä ruoka tuotiin tarjottimella ja kaikki söi samaan aikaan. Laukut,taskut ja joskus vaatteet tutkittiin aina osastolle tullessa ja sieltä otettiin terottimet,viivottimet, terät, deodorantit, lyhyet vaatteet (shortsit, napapaidat ja muut) ei mitään ihanaa mutta auttaa se vähän :)- RekaG
Menit ilmeisesti vapaaehtoisesti? Menisitkö uudestaan?
- Anonyymi
Miksi ei saanut olla lyhyitä vaatteita?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ei saanut olla lyhyitä vaatteita?
Ettei näy viiltojäljet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ettei näy viiltojäljet.
Tarkoitin tietysti että näkyy jos on viillelyt.
- Äläkuotayhteenkään
Turun Kupittaalla erityismielenkiinnon kohde oli omaisuuteni. Siskosteni ja vanhempieni ikä ja kunto. Keskeisemmäksi mielenkiinnon kohteeksi nousi mökki. Sen sijainti. Varustelu. Taso. Tontti. Naapurit.
Moneen kertaan kysyttiin hehtaareista, neliöistä, vedestä, viemäröinneistä, jätehuollosta.
Vanhempien ja oma ikä, metsä ja hehtaarit kai nosti hoidon tarvetta. Kelohonka mökki nosti kiinnostusta lisätä lääkitystä - tämä on epäily. Korostan sanaa: epäily. - 34534534534
Säilytystä, ei mitään muuta. Hoitajina opistojen jämäpalat jotka nauravat ja pilkkaavat päin naamaa.
Ei kannata. Mieluummin köysi kaulaan kuin pilkattavaksi ja pahoinpideltäväksi tuonne. - Pipob
Henkilökunta auktoriteettiasemastaan huumaantuneita potilaiden halveksijoita, istuvat kaiken aikansa kansliassa tai kahvihuoneessa juoruilemassa. Mitä pidempi hoitojakso, sen huonompaan kuntoon menee. En suosittele.
- Anonyymi
Kalterit ikkunoissa, hoitajat huutaa ja alistaa(sut fr nöyryytetään siel) tiukat aikataulut vessanovet lukossa niinko ulkoo päin että et pääse sinne ilman et kysyt hoitajaa avaan sen perhanan vessan oven sulle. Rajoitetut ulkoilut, joskus saatetaa kieltää liikkumine täysin sulta tai sit saat kuunnella ku joku kiljuu kurkku suorana ku se raahataa lepositeisiin. ei mitään tekemistä, pelaat siin puol kk korttipelei katot töllöö kerrot hienoo elämänkertaas miks oot suljetul toisille tosi onnekkaille jokka sinne on päätyny. Si kans rajoitetut ajat nähdä vanhempiasi joilla on silmät punaisina itkemisestä kun näkee tyttärensä niin pahasti lääke pöllyissä ettei meinaa tunnistaa. kännykät kerätään pois niinko yöks ja parisen krt päiväs. jotai random kerhoja ai niii ja mu lempparit SEULAT ja ei saa unohtaa sydänfilmei verikokei ja sitä ku itket ittes uneen siel. Mu pointti on et nään vielki painajaisii suljetult osastolt. Vinkki just sulle älä hankkiudu sinne!
- Anonyymi
En tajua miksi aikuisia ihmisiä kohdellaan psykiatrisella osastolla niinkuin he olisivat lapsia.
- monta kertaa suljetulla ollut - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tajua miksi aikuisia ihmisiä kohdellaan psykiatrisella osastolla niinkuin he olisivat lapsia.
- monta kertaa suljetulla ollutOlen itsekin ollut usein suljetulla, tosin en enää vuosikausiin.
Tajuan tavallaan sen kun aikuisia kohdellaan kuin olisivat lapsia, siis tajuan mutta en ymmärrä.
Osittain johtuu henkilökunnasta, minkälaisia he ovat ja miten suhtautuvat potilaisiin.
Pahimmassa tapauksessa potilasta ei arvosteta ihmisenä, vaan näytetään suhtautumisella että " olet vähän hullu ja se on oma vikasi ".
Henkilökunnalla on myös jonkinlaista mahdollisuutta käyttää valtaa hoitotyössä ja jotkut valitettavasti käyttävät sitä väärin. Käskytetään ja määräillään potilaista aika mielivaltaisesti, mikä ei todellakaan tunnu kivalta eikä ole oikeinkaan.
Toki varmasti työ suljetulla on ajoittain raskaampaa mutta sen ei saisi antaa näkyä hoitotyössä kohdistamalla omaa turhautumistaan potilaisiin.
Luulisin myös että jotkut saattavat ammatissaan vuosien varrella kyynistyä eivätkä yksinkertaisesti enää kauheasti viitsi edes välittää käytöksestään potilaita kohtaan.
Paljon on sairaalasta ja henkilökunnasta kiinni miten ihmiset kokevat pakkohoidon suljetulla. Itselläni mahtui vuosien varrella kokemuksia laidasta laitaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tajua miksi aikuisia ihmisiä kohdellaan psykiatrisella osastolla niinkuin he olisivat lapsia.
- monta kertaa suljetulla ollutKoska voivat. Hoitajien on pakko saada joku alistettava, jotta jaksavat. Virallinen pakkohoito ei kyllä riitä lääkärillekään, jos sattuu tuuri käymään. Ovat vieläkin vallanhimoisempia.
- Anonyymi
Voi sieltä saada Koronavirustartunnan, koska käsiä ei pestä, pestään vaan suu.
- Anonyymi
Leikkaa jonkun kurkku auki. Haluan nauraa 🤸♂️
- Anonyymi
Nyt täytyy sanoa että itelle tää osasto jakso oli ainakin pelastus, helpotti kyllä. Mukavat hoitajat ja pääsi puhumaan kun halus. Muut potilaat oli myös pääosin mukavia. Kuunneltiin tosi paljon mitä toiveita mulla on. Lääkärikään ei tuputtamalla tuputtanu lääkkeitä ja sain kokeilla myös muita keinoja nukkumiseen ja ahdistukseen. Sain myös käydä ulkona, koska olin vapaaehtosella lähetteellä.
- Anonyymi
Olin synnytyksen jälkeen suljetulla 4kk. Paranin ja sain elämäni takaisin. Näin monenlaisia hoitajia todella hyviä, sekä pelottavan mieshoitajan. Huonetoverini tuli myös suoraan synnäriltä, pumppasi rintamaitoa ja välillä tuo mieshoitaja puristeli hänen rinnoistaan maitoa. Kuuluiko lie hoitoon.. Jatkuva rintojen vahtailu ja puristelu.
Tämä on jo vanha asia sattui 92vuonna. - Anonyymi
Eli et toisyaiseksi ole kokenut mielivaltaa. Tiedätkö, jo aamulla sulle voidaan soittaa ambulanssi paikalle ja viedä pakolla sisään. Silloin et neuvottele kauniissa talvisäässä ulkoilusta ja nuku asmr:n avulla. Olet lepositeissä, jos kehtaat väittää että pärjäät pelkällä mielenhallinnalla.
- Anonyymi
Ei se nyt mikään hotelli ole, mutta ei se ota mitään jos ei annakkaan, kunhan itse on motivoitunut etenemään elämässään.
- Anonyymi
Se vaatii hoitohenkilökunnaltakin motivaatiota. Ei sitä usein löydy, jos potilaan sairaus ei olekaan sitä, mitä he kivenkovaan väittävät.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se vaatii hoitohenkilökunnaltakin motivaatiota. Ei sitä usein löydy, jos potilaan sairaus ei olekaan sitä, mitä he kivenkovaan väittävät.
Tämä. Jos sairaus on jotakin muuta, apua ei saa. Kokeile pois vain esim. saada menkkoihin muuta kuin buranaa. Vaikka sulla olisi resepti mihin tahansa, lääkäri suljetulla päättää käveleekö somaattisten sairauksien yli vai ei. Joskus eivät tee niin, joskus tekevät ihan muuten vain.
- Anonyymi
Se arvo mikä hullulla on psykologin edessä on nolaamisarvo. Eli psykologi tarvitsee jonkun jota voi osoitella, mitätöidä ja leimata jotta voisi itse kokea olevansa parempia ihmisiä.
- Anonyymi
Eikö me kaikki.
- Anonyymi
Paskaa jos haluat toipua. Lääkejakoa ja ruokailua. Tainnutusta ja sellaista sanoilla lyömistä. Kannattaa muistaa nauhoittaa kaikki keskustelut joissa on itse mukana.
- Anonyymi
Eikös samalla idealla voisi nauhottaa keskusteluita jo ennen ja jälkeenkin osaston? Siinä ikään kuin syy ja seuraus suhteet tulisi paremmin esille.
Mutta se on kyllä totta, että päivärutiini on aikapaljon syömistä ja lääkkeiden justeeraamista. Omalla tavallaan harmi, mutta kaipa kyse on paljon resursseista, ja ihmisen sen hetkisestä kunnosta.
Vai onko niin, että pitkän linjan kuntoutujat ovat jo "laitostuneet" lähes ilmaiseen viriketoimintaan? Että sairaalaltakin odotetaan enemmän etelän lomakohteen tuntua? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikös samalla idealla voisi nauhottaa keskusteluita jo ennen ja jälkeenkin osaston? Siinä ikään kuin syy ja seuraus suhteet tulisi paremmin esille.
Mutta se on kyllä totta, että päivärutiini on aikapaljon syömistä ja lääkkeiden justeeraamista. Omalla tavallaan harmi, mutta kaipa kyse on paljon resursseista, ja ihmisen sen hetkisestä kunnosta.
Vai onko niin, että pitkän linjan kuntoutujat ovat jo "laitostuneet" lähes ilmaiseen viriketoimintaan? Että sairaalaltakin odotetaan enemmän etelän lomakohteen tuntua?Mistä ihmisen kunnosta, tarkoitit kai hoitohenkilökunnan mielentilasta? Nämähän eivät edes katso, että potilaat saavat lääkkeet ja ruokaa. Eivätkä kirjaa potilasasiakirjoihin omia mokiaan, sillä olisihan se huono jos toistuvasti huomataan, että potilas saa sairaalassa lääkkeitä vain joka toinen päivä tai että jostain syystä osa potilaista syö vaan kerran päivässä, jos silloinkaan. Sitten jakson päätteeksi isketään potilaalle vielä psykoosidiagnoosi lääkärin toimesta, jota potilas ei ole elämässään edes tavannut. Koska ilmeisesti ei sillä osaston lääkärillä ollut vielä lääkärin oikeuksiakaan, kun oli vielä opiskelija.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikös samalla idealla voisi nauhottaa keskusteluita jo ennen ja jälkeenkin osaston? Siinä ikään kuin syy ja seuraus suhteet tulisi paremmin esille.
Mutta se on kyllä totta, että päivärutiini on aikapaljon syömistä ja lääkkeiden justeeraamista. Omalla tavallaan harmi, mutta kaipa kyse on paljon resursseista, ja ihmisen sen hetkisestä kunnosta.
Vai onko niin, että pitkän linjan kuntoutujat ovat jo "laitostuneet" lähes ilmaiseen viriketoimintaan? Että sairaalaltakin odotetaan enemmän etelän lomakohteen tuntua?Itse olen nauhoittanut ennen sairaalaa ja sen jälkeenkin. Potilaskertomuksissa on olennaisia virheitä, ja niiden korjaaminen ei aina onnistu.
Enemmän se on yksi oikeusturvan muoto, jolla voi suoda itselleen edes hetken illuusion.
Itsellä oli hauska tilanne, kun yrittivät estää nauhoitusta sairaalassa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä kulissien takana on oikeasti tapahtunut. Sanottiin että kysytään ylilääkäriltä, saako julkislakia noudattaa siinä tilanteessa. Jostakin syystä sai :D Eivät keksineet yhtään lakipykälää, joka kumoaisi sen.
Osaavat muuten kostaa, jos nousee heitä vastaan. Ihan perusasia muistaa pitää kiinni omasta tahdosta niin pitkään kuin se on mahdollista. Ja muistaa, ettei ole ainoa, jolle tehdään pahaa. Jos sekään lohduttaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olen nauhoittanut ennen sairaalaa ja sen jälkeenkin. Potilaskertomuksissa on olennaisia virheitä, ja niiden korjaaminen ei aina onnistu.
Enemmän se on yksi oikeusturvan muoto, jolla voi suoda itselleen edes hetken illuusion.
Itsellä oli hauska tilanne, kun yrittivät estää nauhoitusta sairaalassa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä kulissien takana on oikeasti tapahtunut. Sanottiin että kysytään ylilääkäriltä, saako julkislakia noudattaa siinä tilanteessa. Jostakin syystä sai :D Eivät keksineet yhtään lakipykälää, joka kumoaisi sen.
Osaavat muuten kostaa, jos nousee heitä vastaan. Ihan perusasia muistaa pitää kiinni omasta tahdosta niin pitkään kuin se on mahdollista. Ja muistaa, ettei ole ainoa, jolle tehdään pahaa. Jos sekään lohduttaa.Osaavat kostaa, kokemusta on.
Yllättyvät ( eivätkä yhtään tykkää ), kun osaakin pitää puoliaan ja puolustaa itse itseään.
- Anonyymi
Onko palstalla lukijoista kukaan saanut ihan kunnolla apua psykiatrian sairaalahoidosta kun omat kokemukseni lähimmäisen hoidosta on todella surkeaa, eri lääkkeitä on ollut aikansa ja viikkoja kerrallaan lepositeissä. Parempina aikoina joskus hetkeksi ulos, mutta niitä hetkiä on ollut harvoin. Ajattelen että sellainen ei ole avuksi kenellekään eikä hoito tule auttamaan koskaan tavalliseen arkeen.
Onko ihmisarvoista elämää kun hän ei koskaan nauti mistään, ei hymyilytä puhumattakaan että olisi nauranut aikoihin. Samalla tämä on vienyt meiltä lähimmäisiltä elänilon kun on niin murehtii mitä vielä sattuu ja tapahtuu.- Anonyymi
Aivan karmee paikka, ehkä hänen olisi parempi olla jossain rakastavassa ympäristössä, läheistensä kanssa. Hänethän voisi ottaa vaikka viikonlpuiksi kyläilemään ja totuttelemaan siviili elämään.
- Anonyymi
Olen ollut osastolla, jossa on ollut hoidossa ns. vaikeahoitoisia potilaita.
Tiedän sen, että jotkut ovat oikeasti niin sairaita, ettei ole välttämättä muita keinoja kuin vaikka lepositeet.
Potilaan oma käytös saattaa olla sairauden takia ehkä aggressiivista muita, tai omaa itseä kohtaan. Yleinen potilasturvallisuus osastolla saattaa vaarantua pahimmassa tapauksessa.
Kun kyseessä on sairaus, senkin tietää, ettei potilaalla itsellään ole tarkoitus olla ja käyttäytyä niinkuin käyttäytyy. Siinä tilanteessa ei yleensä pelaa oma ymmärrys itsestään ja ympäristöstä lainkaan.
Uskon, että omaisille on kova paikka nähdä ja tietää, että joku on noin ikävässä tilanteessa.
Aikoinaan ei ollut itsellänikään potilastoverina mitenkään mukavaa nähdä todella vaikeahoitoisia. Vaikkei ollut kovin tuttuja ihmisiä, teki se silti aika järkyttävän vaikutuksen.
Henkilökuntakin on aika voimaton vaikeimpien potilaiden kanssa, koska keinot ovat vähissä, vaikka varmasti kaikki yritetään kokeilla.
Lepositeet tai lääkitys, jolla ihminen lamaannutetaan täysin, taitavat olla ne ensimmäiset, vaikkeivät hyvät keinot potilaan itsensä kannalta.
Kunpa joku vain keksisi jonkin parannuskeinon vaikeimmille potilaille, koska eihän se ole ihmisarvoista elämää, että joudutaan pitämään sidottuna tai eristettynä lähes jatkuvasti.
Jostainhan sekin johtuu, että ihminen on mennyt kovin huonoon kuntoon, ja olisi tärkeää jos sitä kautta olisi mahdollista jotenkin tilannetta purkaa.
Itse en hyväksy minkäänlaista ihmisen eristämistä, mutta kuitenkin ymmärrän, että joskus on pakko.
Joku tuossa kirjoittaa rakastavasta ympäristöstä, kunpa se olisikin niin helppoa.
Kunpa vain elämä yleensäkin olisi jokaiselle helpompaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen ollut osastolla, jossa on ollut hoidossa ns. vaikeahoitoisia potilaita.
Tiedän sen, että jotkut ovat oikeasti niin sairaita, ettei ole välttämättä muita keinoja kuin vaikka lepositeet.
Potilaan oma käytös saattaa olla sairauden takia ehkä aggressiivista muita, tai omaa itseä kohtaan. Yleinen potilasturvallisuus osastolla saattaa vaarantua pahimmassa tapauksessa.
Kun kyseessä on sairaus, senkin tietää, ettei potilaalla itsellään ole tarkoitus olla ja käyttäytyä niinkuin käyttäytyy. Siinä tilanteessa ei yleensä pelaa oma ymmärrys itsestään ja ympäristöstä lainkaan.
Uskon, että omaisille on kova paikka nähdä ja tietää, että joku on noin ikävässä tilanteessa.
Aikoinaan ei ollut itsellänikään potilastoverina mitenkään mukavaa nähdä todella vaikeahoitoisia. Vaikkei ollut kovin tuttuja ihmisiä, teki se silti aika järkyttävän vaikutuksen.
Henkilökuntakin on aika voimaton vaikeimpien potilaiden kanssa, koska keinot ovat vähissä, vaikka varmasti kaikki yritetään kokeilla.
Lepositeet tai lääkitys, jolla ihminen lamaannutetaan täysin, taitavat olla ne ensimmäiset, vaikkeivät hyvät keinot potilaan itsensä kannalta.
Kunpa joku vain keksisi jonkin parannuskeinon vaikeimmille potilaille, koska eihän se ole ihmisarvoista elämää, että joudutaan pitämään sidottuna tai eristettynä lähes jatkuvasti.
Jostainhan sekin johtuu, että ihminen on mennyt kovin huonoon kuntoon, ja olisi tärkeää jos sitä kautta olisi mahdollista jotenkin tilannetta purkaa.
Itse en hyväksy minkäänlaista ihmisen eristämistä, mutta kuitenkin ymmärrän, että joskus on pakko.
Joku tuossa kirjoittaa rakastavasta ympäristöstä, kunpa se olisikin niin helppoa.
Kunpa vain elämä yleensäkin olisi jokaiselle helpompaa.Kiitos kirjoittajalle, itken kun luen vastaustasi ja huomaan myötätuntoa, ottaa niin koville kun tänäänkään ei päässyt katsomaan lähimmäistä ja hän joutuu edelleen olemaan remmeissä tapaamatta meitä, sattuu niin että tekee kropassa kauheelle kun ajattelee tulevaa yötä hänen kohdallaan taas.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kirjoittajalle, itken kun luen vastaustasi ja huomaan myötätuntoa, ottaa niin koville kun tänäänkään ei päässyt katsomaan lähimmäistä ja hän joutuu edelleen olemaan remmeissä tapaamatta meitä, sattuu niin että tekee kropassa kauheelle kun ajattelee tulevaa yötä hänen kohdallaan taas.
Jos uskot läheisesi kokemusta, se voi auttaa mielenvikaisen kohtelun keskellä. Toki kertomuksia ei pidä vahvistaa, jos ne ovat tasoa alien tulee kaappaamaan heidät tms. Mutta esim. hoitovirheet tai esimerkiksi rikokset voi pyrkiä validoimaan niin päin, ettei tulisi tunnetta ettet usko heitä. Eihän tämä maa mikään poikkeus ole vaan ihan normaalia kokea ties mitä.
Nuo laitokset ovat siitä hankalia, että lääkkeet tai mikä tahansa väkivalta potilasta kohtaan voi viedä heidät vaikka hautaan asti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kirjoittajalle, itken kun luen vastaustasi ja huomaan myötätuntoa, ottaa niin koville kun tänäänkään ei päässyt katsomaan lähimmäistä ja hän joutuu edelleen olemaan remmeissä tapaamatta meitä, sattuu niin että tekee kropassa kauheelle kun ajattelee tulevaa yötä hänen kohdallaan taas.
Todellakin voimia sinne.
Vaikka olen itsekin kiertänyt jos minkä näköisiä laitoksia, niin empatiakykyni on edelleen tallella.
- Anonyymi
Kalterit ikkunoissa huone aivan tyhjä, ulkoilut harvinaista herkkua lepositeissä vähän väliä kun on niin vähän tekemistä,että saa raivarin kun muuta ei ole, ajankuluksi pelataan puol vuotta korttia, vanhemmat saa käydä rajoitetusti, joilla on paha olla kun näkee lapsensa niin pahasti lääke pöllyissä ja vatsa pömpöttää koko olemus muuttuneen, TÄMÄ ON PSYKIATRIAN HOITO lyhykäisyydessään.
ELOSSA / ELÄVÄNÄ HAUDATTUNA neljän seinän sisälle - Anonyymi
Kolme kertaa laitoksella käyneenä voin todeta seuraavaa. Ota tietokone, pädi tai muu laite ja kuulokkeet mukaan. Itse sain aina olla yksin. Aika kuluu hitaasti, muttei niin hitaasti kuin putkassa. Sitten kun löytää tekemistä niin ja aika alkaa kulua normaaliin tapaan alat olla valmis kotiutumaan.
- Anonyymi
Unohtui mainita että olin avopuolella. En tiedä saako toisella puolella kuunnella musaa
- Anonyymi
Paremmin sanottuna ole menemättä. M1:sen kanssa et kuitenkaan saa kamoja mukaan elu vapaaehtoisesti voit olla menemättä.
- Anonyymi
Todella luksusta olla yksin.
Kolhoosi ja muiden jatkuva häirintä oli ona kokemus.
Kamalat huoneet.
Lääkäriä ei saanut kiinni rutiinien ulkopuolella eikä alussa kerrottu miten kauan voidaan pitää vasten omaa tahtoa. - Anonyymi
Montako päivää siellä päin syötettiin pakolla lääkkeitä esim. veden mukana? Täällä meni kolme viikkoa. Rauhoittavilla aika menee nopeammin eli siitä voi päätellä, miten kauan on ollut lääkittynä. Psykoosilääkkeiden lisäksi.
- Anonyymi
pakkohoito on henkistä kiduttamista mielivaltaiselta tavalla , ei puhelinta, ei mitään järkevää tekemistä, ei terapiaa, pelkkää oleilua päivästä toiseen, pelkkä säilytyspaikka
- Anonyymi
Normaalisti sairaala onkin säilytyspaikka. Sinne asti kunnes on siinä kuosissa että pystyy jonkun toisen mielestä oleilemaan kotona.
- Anonyymi
siellä ei saa ovea auki
- Anonyymi
moikka....on siellä ihan hyvääkin hoitoa ja lääkkeitä annetaan.ihan jees meno ainakin jorvissa
- Anonyymi
Mä pumppaan mun äitiä.
- Anonyymi
Yleensä Niuvaniemen asukit eivät pumppaa ketään muita, kuin ainoastan toisiaan ahterikanttiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä Niuvaniemen asukit eivät pumppaa ketään muita, kuin ainoastan toisiaan ahterikanttiin.
Meitil on ihan mukavaa tääl Niuvanniemes. Yksi asiaa vaan mietityttää, kun on kolme jeesusta, jotka aina vain tappelee, kuka heistä on se oikea Jeesus, mihinkä meitin sitten pitäisi luottaa jahänen pelastukseensa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meitil on ihan mukavaa tääl Niuvanniemes. Yksi asiaa vaan mietityttää, kun on kolme jeesusta, jotka aina vain tappelee, kuka heistä on se oikea Jeesus, mihinkä meitin sitten pitäisi luottaa jahänen pelastukseensa?
Aidot, erottaa feikeistä sillä, että se aito duunaa sulle sankollisesta vettä, parhaat osastobileet ikinä. ;)
- Anonyymi
Kommunikaatio oli nolla ja oletus oli että olet väkivaltainen alkoholisti.
Kaksi piti kiinni lattiassa ja yksi laittoi piikkejä persposkiin.
Välillä Mengelen näköinen hahmo kävi katsomassa lasiikkunan takaa olenko elossa.- Anonyymi
Tämä siis eristys Rundissa ja itse osastolla aika leppoisaa pillerin jonotusta ja TV n katselua yms. Välillä jotain draamaa vähän.
Kaikesta näki suomalaisen yhteiskunnan todelliset arvot eli kaikki oli rikki ja kulunutta mm sängyt niin paskoja että vaikea nukkua edes.
- Anonyymi
Mun visiitti osastolla oli hiukan yli 17 v. sitten. Paikalla osastonlääkärinä oli amanuenssi, joka ei tiennyt mistään mitään. En nähnyt osastojaksoni aikana muita lääkäreitä, kuin tämän kandin. En itseasiassa edes tiedä valmistuiko koko tyyppi koskaan edes lääkäriksi. Käytännössä hoitajat määräsivät lääkkeet, eli siis omahoitajakeskustelujen jälkeen todettiin, että nyt olisi syytä antaa tällainen rauhottava tai koittaa tätä masennus- tai psykoosilääkettä. En tiedä kenen nimi virallisesti on lääkemääräyksissä, mulle ei tietenkään näytetty lääkemääräyksiä ja osastonkandia pääsi näkemään vaan harvoin ja silloinkin oli omahoitajat paikalla. Nämä hoitajat siis vetivät yhdestä lauseesta aivan omia johtopäätöksiään ja tajusin alkaa pitää suuni kiinni siinä vaiheessa, kun nämä hoitajat alkoivat yhden omahoitajakeskustelun jälkeen puhua siihen suuntaan, että kannattaako minua enää kuntoututtaa lainkaan, olin siis menetetty tapaus. Tämä siis sen jälkeen, kun olin sanonut suoraan, että olin osastolla muutaman päivän syömättä sekä ilman lääkkeitä, kun en uskaltanut tulla pois huoneestani ja kukaan hoitaja ei tullut ruokaa tai lääkkeitä mulle sinne tuomaan. Saattoivat huomata illalla, että mun lääkkeitä ei oltukaan haettu ja tulivat sitten tuomaan, 12 tuntia myöhässä. He sanoivat, ettei heillä ole resursseja kaikkia potilaita tarkistaa.
Kirjattiinko näitä potilaskertomukseen, ei kirjattu. Koko tarina muutettiin siten, että on siirrytty pois sairaalasta päiväjaksolle, koska juuri kotoa lähteminen on potilaalle hankalaa. Sekä hoitajat että tämä osaston lääkäri tiesivät kyllä oikean syyn, sillä kerroin aivan suoraan, että pärjään kotona paremmin, sillä voin ottaa lääkkeet suoraan purkista heti aamulla. Osastolle omia lääkkeitä sinne huoneeseen ei saa viedä, niin en niitä saa, jos ei kukaan niitä mulle tuo. Sen vajaa kolmen kk aikana, jonka siellä olin, en nähnyt muuta lääkäriä kuin tämän kandin, loppulausunnon on hyväksynyt psykiatri, joka ei mun kanssa keskustellut lainkaan.. ilmeisesti joku lääkäri on hyväksynyt nämä psykoosi- ja rauhoittavalääkelisäykset, joita jakson aikana tehtiin. kukaan näistä psykiatreista ei viitsinyt tulla mua katsomaan osastojakson aikana ja toteamaan näiden lääkkeiden tarvetta omin silmin.
Ja sekin kyllä harmittaa, että jos kerran ei saada aikaan vastetta lääkityksellä, miksei kokeilla esim. sähköhoitoa tai edes ehdoteta potilaalle sellaista. Ei, kun joku hoitaja saattaa päättää, että sinua ei kannata kuntouttaa, jos olet vaikka reilu vuoden sairastanut ja vastetta ei ole saatu. Jos pärstä ei miellytä tai potilas esittää olennaisia huomioita hoidon laadusta, niin voidaan kirjoittaa ulos osastolta ja kirjoittaa papereihin, miten pohditaan epävakaan persoonallisuushäiriön mahdollisuutta tai vaihtoehtoisesti alkavaa skitsofreniaa. Olihan siellä osastolla yksi epävakaa-diagnoosin saanut, joka kirjattiin ulos, ettei se vaan laitostu, vaikka potilas oli kaikkea muuta kuin stabiili. Tämä hoitohenkilökunta ei usko potilasta lainkaan ja tämän reissun jälkeen sain ensimmäisen psykoosidiagnoosin papereihin. Tämä aiheutti sen, että mun tarinaa epäiltiin jatkossa joka lääkärikäynneillä sekä psyyke- että fyysisiä sairauksia hoidettaessa. miksi asia vaivaa mua vieläkin, on se, että sillä on ollut ja on vaikutusta kaikkiin hoitoihin ja kuntoutukseen sen jälkeen. Lisäksi se asetti ikuisen pelon siitä, että jos joutuu taas sellaiseen kuntoon, että joutuu tällaisen toiminnan armoille myös jatkossa. ajattelin silloin, että ansaitsin kaiken mitä mulle tapahtu, koska olen aivan loputtoman turha yhteiskunnan elätti. Eikä mulla silloin ollut tietoa mistään oikeuksistanikaan, että olisin voinut tietää, että toiminnasta saa valittaa tai ylipäänsä voimia niitä valituksia tehdä. - Anonyymi
Oon kahdesti osastolla ollut ja voin sanoa oon saanut parasta mahdollista hoitoa siellä. Hoitajat oli tosi mukavia ja kuunteli kyllä ja halusi auttaa.
- Anonyymi
olen ollut 2kertaa ei mikään paha paikka saunottiin muiden potilaiden kans käytiin tupakalla keitettiin kahvia potilas keittiössä luvan kans kävelyllä hoito lääkkeet ja jotain juttelu tuokioita musiikki terapiaa hyvä ruoka. sain jonkun ystävänkin sieltä. varmaan jos tosi huonossa kunnossa voi tuntua pahaltakin. ne aamukokoontumiset kyl kun jossain lastentarha meininkiä.
- Anonyymi
Lastentarha tuli kerran itselläkin mieleen, kun oli kunnon simputusta.
Potilaat jonotti aamuin illoin hampaanpesuvälineiden kanssa, jotta pääsevät pesemään hampaansa vuorotellen.
Hoitajat tietysti seisoivat monessa kohtaa vahtimassa, yhdet jopa lavuaarien vieressä.
Oli kuulemma osastonlääkärin kanssa sovittu juttu. Ehkä niinkin, mutta varmasti ei ylilääkäreillä ainakaan mitään tietoa asiasta ollut.
Että sellainen suljettu, tosi paljon muitakin epäkohtia.
- Anonyymi
Mene trolli vittuun täälltä spämmäämästä.
Haluatko kuolla? - Anonyymi
Kerron lyhyesti:
Suljettu osasto on kuin lämmin ja pehmoinen äidin syli. Hoidot on hyvät.
Sinne tulee ikävä, kun joudut sieltä ulos kovaan ja tylyyn maailmaan. - Anonyymi
Onko joku nähny joskus normaalin ihmisen kaltaista psykiatrista ylilääkäriä ?
- Anonyymi
On noita tullut tavattua muutamia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On noita tullut tavattua muutamia.
Lääkäri kannattaa haukkua heti kättelyssä pelsepuupin kätyriksi, niin tietääpähän mistä on kyse. :P
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkäri kannattaa haukkua heti kättelyssä pelsepuupin kätyriksi, niin tietääpähän mistä on kyse. :P
Kyllä kannattaa miettiä mitä sanoo, eikä alkaa haukkua.
Siitä ei koidu kuin itselle ongelmia, jos rupeaa kettuilemaan.
- Anonyymi
Kyllä olen. Oli hemme*in pitkä savolaiseksi. Ja pirullisen älykäs. Mutta valitettavasti omasi psykopatian piirteitä.
- Anonyymi
Jos ahdistaa, masentaa, tai tekee mieli päättää elämänsä, niin älä ihmeessä koskaan kerro siitä edes tk: sen päivystävälle lääkärille. Pidä mölyt ennemmin omassa mielessäsi. Kerro ajatuksistasi ennemmin, vaikka hyvälle ja luotettavalle kaverille.
Suosittelen välttämään kaikin mahdollisin keinoin joutumista suljetulle osastolle. Sinne jos joutuu menettää paitsi oman itsemääräämisoikeuden, myös kaikki oikeuksiin kuuluvat asiat. Pahimmillaan joudut pakkoinjektioille, tai syömään neuroleptejä, jotka tekevät sinusta täyden zombin. Samalla et voi enää välttämättä päättää ja hallita esim. lääkityksiin liittyvistä asioista, vaan sinua seurataan ja kontrolloidaan lääkityksesi käyttämistä myöhemminkin.
Jos omassa elämässä on ongelmia, tai muita vaikeuksia, niin lähteä purkamaan niitä yksi kerraan. Muuten niistä tulee liian suuri ongelmavyyhti, jota on myöhemmin vaikea selvittää. Lisäksi kannattaa pitää elämässä muutama hyvä ystävä, joiden kanssa voi keskustella omista ajatuksistaan, tunteistaan ja elämästään.
Mt-palveluita en suosittele käyttämään, kuin vasta sitten, kun alkavat muuttaa ja uudistaa niitä kivikaudelle jämähtäneitä hoitokäytäntöjään, käyttämiään hoitomenetelmiä ja asenteitaan. Eli näillä näkyminen sekin koittanee vasta aikaisintaan 10 vuoden päästä.- Anonyymi
Saa nähdä, tapahtuuko kymmenessä vuodessa mitään muutosta.
Viimeiseen 30:een vuoteenkaan ei ole kovin huomattavaa tapahtunut, suuntaan eikä toiseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saa nähdä, tapahtuuko kymmenessä vuodessa mitään muutosta.
Viimeiseen 30:een vuoteenkaan ei ole kovin huomattavaa tapahtunut, suuntaan eikä toiseen.Olet kommentissasi aivan oikeassa.
Näin on. Eipä ole kovin paljon mitään muutosta tai edistystä psykiatriassa ja potilaiden kohtelussa ja hoitotavoissa tapahtunut. Ihme ja varsin outo juttu. Ymmärtävätköhän ja huomaavatkohan ne sitä itsekään? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet kommentissasi aivan oikeassa.
Näin on. Eipä ole kovin paljon mitään muutosta tai edistystä psykiatriassa ja potilaiden kohtelussa ja hoitotavoissa tapahtunut. Ihme ja varsin outo juttu. Ymmärtävätköhän ja huomaavatkohan ne sitä itsekään?Kyllä kaikenlaisia asioita ymmärretään ja huomataan, mutta on eri juttu, välitetäänkö.
Jos vähänkin paremmin pärjäävällä ihmisellä menee kohtalaisen hyvin ja hän tulee toimeen itsensä ja asioidensa kanssa, ei hän välttämättä paljoa välitä muiden murheista.
Joskus aikoinaan psykiatrisen hoidon piirissä ollessani tuli mieleen joistain työntekijöistä, että he eivät välittäneet potilaista, hoitivat vain työnsä, että saivat palkkansa.
Joskus tuli tunne, että jotkut hoitajat käyttäytyivät potilaita kohtaan ylimielisesti, asenteella " oma vikasi kun oot sairas ", ym. saman tyyppistä.
Nykyaikana on muutenkin tuntunut lisääntyvän ns. omaan napaan tuijottaminen, muista ei tarvitse välittää, kunhan itsellä menee hyvin ( mutta meneekö oikeasti ? ).
Lääkäritkin tavatessaan potilaitaan tekevät työtään, eikä kukaan ole ajatusten lukija,miten he milloinkin mahtavat potilaistaan ajatella.
Haluavatko potilaan parasta ihan aidosti, vai vaan jotain sinne päin.
Pillereitähän on helppo määrätä vaivaan kuin vaivaan, ja se on ehkä lääkäreillekin helpointa, ei tarvitse sen enempää paneutua kenenkään sielunelämään.
Suljetuista osastoista nykyaikana en tiedä muuta kuin niihin taitaa olla paljon vaikeampaa päästä esim. vapaaehtoiseen hoitoon, kun vertaa jonnekin -90-luvun aikoihin.
- Anonyymi
Keskiverto narskullehan se voi olla hapokasta, kun ei yhtäkkiä olekkaan maailmannapa, vaan joutuu sopeutumaan.
Muutenhan se on aika tavallinen sairaala, missä maataan ja syödään paljon.- Anonyymi
Enpä minä ainakaan, silloin, kun jouduin, tai en voinut edes aina valita ja päättää sitä suljetulle osastolle päätymistä, että olisin halunnut, tai kuvitellut olevani ketään parempi, tai ylempänä. Tai että olisin mikään maailmannapa, tai että kaikki pyörisi muka minun ympärilläni ja pillini mukaan. En ole koskaan niin ajatellut. Alalla olevilla tuo ajattelu ja asenne on kummallisen tiukassa ja yleistä, eikä perustu edes mihinkään todellisuuteen. Kertoo jotakin olennaista heidän asenteistaan mt-vaikeuksista kärsiviä kohtaan.
Enkä usko, että kukaan muukaan toivoo, tai haluaa mitään muuta, kuin että kuunnellaan, ymmärretään, tuetaan, selvitetään oireiden taustalla olevia syitä ja muita elämässä olevia ongelmia, ja että kohdellaan humaanisti, inhimillisesti ja empaattisesti; sekä nähdään ja kohdataan ihmisenä, eikä diagnosoituna, tai sairaana potilaana. Eli puhutaan nk. ihminen ihmiselle, ja kohdataan ihminen ihmisenä, tasaveroisesti ja samalta tasolta.
- Anonyymi
Kaikki suljetut paikat joutaisi sulkea ja lopettaa kokonaan toiminnasta. Ne eivät edistä ja paranna kenenkään mt-, tai muutakaan terveyttä. Psykiatria on lääketieteen haarana jämähtänyt jonnekin sinne 1970-luvulle. Eikä siinä ole tapahtunut mitään merkittävää edistystä ja kehitystä, siinä olevie uudistustarpeiden näkemättömyyden, eli sokeuden takia. Psykiatria ei auta, hoida ja palvele niitä, jotka ovat heikoimmassa ja haavoittuvaisimmassa asemassa.
Älkää ihmeessä ihmiset luottako psykiatriaan ja siellä toimiviin ihmisiin. Eikä missään nimessä kannata mennä kertomaan omista vaikeista tuntemuksista, edes omista ajatuksista, ahdistuksesta ja masennuksesta, edes tk: n lääkärille. Jos näkee, tai kuulee harhoja, niistä ei kannata puhua, edes omille läheisille. Liian sokea luottaminen ja uskominen auktoriteetteihin, tai yhteiskunnassa oleviin systeemeihin voi olla erittäin kohtalokasta. Tiedän mistä puhun. Itse tuolloin vielä 13 vuotta sitten uskoin ja luotin sinisilmäisesti tähän yhteiskuntaan, terveydenhuoltoon ja ihmisiin. Mutta nyt ne kaikki on kadonneet. Olen itse kokenut hoitotahojen ja siellä toimivien taholta kaikenlaista kiusaamisesta, nimittelyyn, alentavaan ja halventavaan kohteluun, sekä elämän ajaksi tietoihin takia pysyvän stigman alaiseksi. Lisäksi olen neuroleptien käyttämisen seurauksena menettänyt työkykyni, muisti on heikentynyt pysyvästi, keskittymiskykyä ei enää ole ja olen myös niiden ikävien kokemusten takia pysyvästi traumatisoinut.
Suosittelen myös muille olemaan käyttämättä nykyisiä mt-palveluita, sen kaikissa muodoissa. Eli äänestämään omilla jaloillaan vastalauseena psykiatrian harjoittamalle henkiselle väkivallalle ja siksi, koska kyseiset hoitomenetelmät ovat asteeltaan kivikaudella. Kyseiset "hoidot" perustuvat vain lääkkeisiin, niiden määräämiseen, alistamiseen, nöyryyttämiseen ja kontrollointiin. Mitään uudistusta ja kehitystä en ole nähnyt ainakaan viimeisten 30 aikana. - Anonyymi
Mt-palveluita ei kannata lähteä käyttämään ja kuvitella niitä "palveluita" tarjoavien tahojen auttavan ketään. Ei ennen kuin alalla olevat alkavat muuttaa niitä kivikaudelle jääneitä hoitokäytäntöjään, menetelmiään, asenteitaan ja mt-vaikeuksista kärsivien kohtelua. Mt-ongelmista kärsivät eivät ole mitään lapsen asteelle taantuneita tai idootteja. Psykiatrian potilaille tarjoamat "hoidot" palvelevat vain lääketeollisuutta, ja edistävät sen rikastumista. Ihmisten hyvinvointi ja terveys ei näytä olevan heille mitenkään etusijalla, eikä tärkeätä. Päinvastoin. Useimmat markkinoilla olevat lääkkeet aiheuttavat ihmisille vain enemmän haittoja, ja tuhoavat ihmisen terveyttä. Kyseiset "lääkkeet" ovat enemmänkin vain ihmisille vahingollisia ja haitallisia myrkkyjä.
Minäköhän Herran vuonna sitten tapahtuu, että alalla olevat alkavat nähdä, tai myöntää, että heidän täytyy, tai ainakin pitäisi muuttaa ja uudistaa toimintaansa? Siihen saattaa mennä aika kauan. Ikävä kyllä, jopa 10- 20 vuotta. - Anonyymi
Lääkitystä saat kyllä. Ulko-ovi lukossa. Hoitajat kansliassa tietokoneella. Yövaatteissa kuljet päivälläkin. Muut potilaat puhuvat sekavia. Jotkut polttaa röökia uskomattomia määriä.
- Anonyymi
Tarkkailuaikana yleensä on sairaalavaatteet, muuten saa pitää omia vaatteita suljetullakin.
- Anonyymi
Kyllä 30 vuodessa on muuttunu paljonkin. Sillon lääkittiin ihan tajuttomaksi. Nyt omaiset otetaan heti tapaamiseen ja yhdessä lekurin ja.hoitajien kans sovitaan hoidosta. Tietty tosi huonokuntoisilla varmaan eri jutskat. Eihän ne edes tajua mitään tai missä ne edes on. Mua alettiin itsariyrityksen jälkeen repimään jo 3 päivän kuluttua sängystä ylös. Se oli aika rasittavaakin. Mut näin nykyään.
- Anonyymi
Nykyisin ihmisellä on paljon enemmän vapautta omasta itsestään ja hoidostaan, mutta se tarkoittaa myös sitä, että joutuu ottamaan paljon enemmän vastuuta itsestään.
- Anonyymi
Yksi työ kaveri oli suljetulla osastolla ja sanoi että se oli hänelle pelastus , hoitajat olivat olleet ihan kivoja , joten varmaan johtuu siitäkin miten ; ymmärtää oman tilanteensa kun on sairas
- Anonyymi
Siinä se pointti oikeastaan onkin, millä mielellä sinne hoitoon menee, tai joutuu.
Kun ymmärtää oman tilanteensa, mahdollisen sairauden, ja haluaa käyttää tilaisuuden hyväkseen, eli saada itsensä parempaan kuntoon, on täyson mahdollista onnistua.
Monet ( itseni kauan sitten mukaan lukien ), haluavat kyllä apua, mutta sitten kun apua tarjotaan, ja on mahdollista saada, niin ei ole kuitenkaan valmis ottamaan sitä vastaan.
Eli mahdollisesti aletaan vain haukkua ja syytellä hoitavaa tahoa. En väitä, etteikö siihenkin joskus aihetta olisi, sellaistakin on.
Asiassa kuin asiassa on yleensä aina hyvät ja huonot puolensa.
- Anonyymi
- Ja mitä se hoito on sairaaloissa oikeastaan mitään muuta käytännössä, jos sinne joutuu, hakee, tai pääsee? Lääkkeitä, huoneessa köhnöttämistä, ei juuri mitään aktiviteettia, eikä oireiden taustalla, tai elämässä olevien ongelmien selvittämistä. Sekö on sitten "laadukasta, hyvää ja hienoa hoitoa". Ilmeisesti joidenkin mielestä. Puhumattakaan siitä, että ainakin takavuosina oli osastoilla olevien työntekijöiden taholta heillä tapana puhua halventavasti potilaista, komennella, ja kohdella alentuvasti ja muutenkin, kuin ö-luokan kansalaisia.
Jos potilaita aletaan kohdella toisin terveydenhuollossa. Ihmisinä, eikä kategoridoiden ja stigmatisoiden heitä. Tai kohdella diagnoosien, taustalla olevien sairauksien mukaan. Vaan kohdataan ihmisinä ja kuunnellaan, ymmärretään heitä, niin sitten asia on kokonaan toinen. Mutta muussa tapauksessa en todellakaan suosisttele koskaan menemään valittamaan terveydenhuoltoon esim. ahdistuneisuutta, tai sitä, että kertoo jollekin jollekin lääkärille näkevänsä vaaleanpunaisia elefantteja, tai että kuulee harhoja tms. Tai kertoo omista ajatuksistaan lääkäreille. Itselle koituvat seuraukset voivat olla enemmän huonot, kuin hyvät.
Mutta jos mt-ongelmista kärsiviä aletaan oikeasti kuunnella, ja ottaa heidän mielipiteitään enemmän huomioon. Ja jättävät sivummalle diagnoosiin, tai sairauksiin kiinnittymisen ja alkavat korvata oikealla vuorovaikutteisella keskustelulla potilas versus hoitohenkilökunta sen vain lääkkeisiin pohjautuvan hoidon, niin sitten ehkä kannattaa vasta luottaa ja uskoa heihin. Mutta ei ennen sitä, jos sitä ei muutosta systeemiin ja sen toimintaperiaatteisiin ei tule, tai mitään tapahdu. - Anonyymi
Helvetillistä. Menisin mielummin vesikidutukseen kuin tuonne kylmäkiskoiseen pilleripaikkaan jossa päivän tärkein tehtävä on kauhoa psykoaktiivisia aineita tietyssä rytmissä suuhun. Välillä ruokaa sitten taas kemikaaleja päähän. Jossa on elämäänsä leipiintyneen näköisiä ja asenteeltaan usein kylmäkiskoisia hoitajia joita montaa näyttää lähinnä työnsä vituttavan.
- Anonyymi
Minut napattiin suljetulle osastolle. Sen järjesti entinen miesystäväni, poliitikko ja kuntajohtaja. Hän jäi kiinni pitkäaikaisesta suhteestaan varattuun kuntajohtajaan, suosittuun Seiska-poliitikkoon., nykykurtisaaniin, jolle isot pojat maksavat palkkaa "kaikenlaisista palveluista".
Minut piti pois pyyhkiä. Oliko 2 psykopaattia vai yksi psykopaatti ja yksi "täydellinen"?
Olen 2 kk sairasloman jälkeen ollut kaupungissa, maaliskuussa esim.
Yt. Katri
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2474042Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282348- 242141
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932056Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?961719Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se251414- 111327
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361307Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3091262Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227