Hei! Erosin lasteni (heitä 3) isän kanssa lähes 5 vuotta sitten. Eron syitä esim. pettäminen, henkinen taloudellinen väkivalta, alko-ongelmat. On ollut todella vaikeaa luottaa tuon jälkeen kehenkään. Isästä nyt ei ole enää juurikaan kuulunut, kun ymmärsi vihdoin että ei voi meitä enää satuttaa ja pompottaa valheillaan..
Reilu vuosi sitten löysin kuitenkin elämäni miehen. Hänellä oli tuolloin tuore ero alla, ex-vaimonsa petti häntä useaan otteeseen.. Heillä 2 yhteistä lasta.
Noh, seurustelun alkuaikoina tämä exä kuitenkin teki jo harvinaisen selväksi miten hommat menee. Asuin itse tuolloin kauempana ja tämä exä kielsi isää tulemasta heidän lastensa kanssa meille, vaikka isällä tapaamisoikeus onkin.. Muutin sitten itse lasteni kanssa, jotta saimme suhteen kunnolla toimimaan. Ja hyvin on mennytkin.
Mutta tämä ex. Olen ihan hajalla sen naisen takia, alkuun oli jatkuvaa terrorisointia puhelimitse / viesteillä, joissa välillä itki miestä takaisin, välillä haukkui huonoksi isäksi jne.. Nämä nyt on jo loppuneet suurimmilta osin, mutta tapaamiset menee AINA exän mukaan. Se on ihan sama ja se, mitä me ehdotetaan, hälle se ei varmasti käy. Pitäisi meidän joustaa puolenkin tunnin varo-ajalla, tulee hakemaan lapsia useita tunteja myöhässä jne jne. Mutta hänen täytyy tietää jo yli viikko etukäteen kaikista liikkeistä.
Ollaan yritetty nyt ehdottaa, että lapset olisivat joka toinen viikonloppu meillä. Tämä kävi, ainakin jonkun aikaa. Mutta sitten laitellaan viestiä, voisko lapset nyt tulla muutamaksi tunniksi (ja samaa viestiä lähtee myös miehen sukulaisille!) kun lapsilla on niin ikävä isiä (tai tätiä, tai serkkua, kelle muille nyt viestin lähettääkin). Monesti ollaan näissäkin joustettu, kun käytännössä ei ole syytä olla ottamatta. Mutta ihan totta, menee hermo kun tää akka pompottaa ihan sen mukaan mitä hänellä nyt tekee mieli mennä. Ja yleensä vielä valehtelee "siivoavansa/leipovansa/muuttavansa" ja jälkikäteen kertookin tehneensä jotain ihan muuta (..viihteen puolelle monesti menee). Tämä onkin se suurin syy, miksi tapaamiset ollaan nyt haluttu säännöllisiksi, niin ei tarvitse exän selitellä miksi tuo lapset.
Ja pahinta on se, että mies ei osaa sanoa hälle vastaan. Haluaa säilyttää välit, ymmärrän sen, on kuitenkin kyse lastensa äidistä. Mutta jossakin se raja on oltava? Minun puolestani lapset voisivat olla meillä vaikka koko ajan, tai viikko-viikko, tai ihan miten vain, mutta niin, että nämä asiat on ETUKÄTEEN sovittu aikuisten kesken. Ei niin että lasten äidin vaihtelevan mielen mukaan mennään.
Löytyisikö tähän mitään ajatusta keltään, omia kokemuksia, tai sitten jotain erittäin nasevaa v****ilua siitä miten olen pilannut omieni sekä mieheni lasten elämän, ja vielä ex-vaimonkin siinä sivussa?
Reilu vuosi sitten löysin kuitenkin elämäni miehen. Hänellä oli tuolloin tuore ero alla, ex-vaimonsa petti häntä useaan otteeseen.. Heillä 2 yhteistä lasta.
Noh, seurustelun alkuaikoina tämä exä kuitenkin teki jo harvinaisen selväksi miten hommat menee. Asuin itse tuolloin kauempana ja tämä exä kielsi isää tulemasta heidän lastensa kanssa meille, vaikka isällä tapaamisoikeus onkin.. Muutin sitten itse lasteni kanssa, jotta saimme suhteen kunnolla toimimaan. Ja hyvin on mennytkin.
Mutta tämä ex. Olen ihan hajalla sen naisen takia, alkuun oli jatkuvaa terrorisointia puhelimitse / viesteillä, joissa välillä itki miestä takaisin, välillä haukkui huonoksi isäksi jne.. Nämä nyt on jo loppuneet suurimmilta osin, mutta tapaamiset menee AINA exän mukaan. Se on ihan sama ja se, mitä me ehdotetaan, hälle se ei varmasti käy. Pitäisi meidän joustaa puolenkin tunnin varo-ajalla, tulee hakemaan lapsia useita tunteja myöhässä jne jne. Mutta hänen täytyy tietää jo yli viikko etukäteen kaikista liikkeistä.
Ollaan yritetty nyt ehdottaa, että lapset olisivat joka toinen viikonloppu meillä. Tämä kävi, ainakin jonkun aikaa. Mutta sitten laitellaan viestiä, voisko lapset nyt tulla muutamaksi tunniksi (ja samaa viestiä lähtee myös miehen sukulaisille!) kun lapsilla on niin ikävä isiä (tai tätiä, tai serkkua, kelle muille nyt viestin lähettääkin). Monesti ollaan näissäkin joustettu, kun käytännössä ei ole syytä olla ottamatta. Mutta ihan totta, menee hermo kun tää akka pompottaa ihan sen mukaan mitä hänellä nyt tekee mieli mennä. Ja yleensä vielä valehtelee "siivoavansa/leipovansa/muuttavansa" ja jälkikäteen kertookin tehneensä jotain ihan muuta (..viihteen puolelle monesti menee). Tämä onkin se suurin syy, miksi tapaamiset ollaan nyt haluttu säännöllisiksi, niin ei tarvitse exän selitellä miksi tuo lapset.
Ja pahinta on se, että mies ei osaa sanoa hälle vastaan. Haluaa säilyttää välit, ymmärrän sen, on kuitenkin kyse lastensa äidistä. Mutta jossakin se raja on oltava? Minun puolestani lapset voisivat olla meillä vaikka koko ajan, tai viikko-viikko, tai ihan miten vain, mutta niin, että nämä asiat on ETUKÄTEEN sovittu aikuisten kesken. Ei niin että lasten äidin vaihtelevan mielen mukaan mennään.
Löytyisikö tähän mitään ajatusta keltään, omia kokemuksia, tai sitten jotain erittäin nasevaa v****ilua siitä miten olen pilannut omieni sekä mieheni lasten elämän, ja vielä ex-vaimonkin siinä sivussa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihan perusteista lähdette liikkeelle, jos asutte yhdessä, se olette te jotka sovitte koska lapset tulevat, ei ex ja puolisosi. Sopimuksista pidetään kiinni, on oltava johdonmukainen ja pitkäjänteinen, kuin koiraa kouluttaessa.
Nyt olette valitettavasti päästäneet exän pompottamaan perhettänne miten haluaa, ja tämän huonon tavan pois kitkeminen tulee viemään kauan ja olemaan vaikeaa. Ennen kaikkea miehen pitää tajuta, että kumarrellessaan exänsä suuntaan pyllistää sinulle ja perheellenne, ellei tätä tajua, ette saa hommaa toimimaan.
Joo, asutaan kyllä saman katon alla. Näin minäkin olen sen asian ajatellut.. Ja mielestäni olisi myös niin minun kuin heidänkin yhteisten lasten parhaaksi että he tietäisivät millon mennään ja tullaan. Tämä exä vaan valitettavan helposti lasten välityksellä riitelee, jos mies ei lähde hänen pompotuksiin mukaan.
Meille on kesällä syntymässä yhteinen lapsi ja pelottaa mihin suuntaan tämä sitten kääntyy.. Onneksi ex-vaimolla on nyt uusi puoliso (jolla 5 lasta ennestään) ja asuvat yhdessä, tämä on hieman vähentänyt itkupotkuraivareita hänen suunnaltaan.
Osa minusta vaan odottaa että lapset kasvavat, ja ehkä myös ex henkisesti.. Mutta olen nyt myös ottanut tiukempaa linjaa mieheni suhteen ja ehkä jopa painostanut häntä pitämään sopimuksista tiukemmin kiinni. Välillä tulee vain "se paha äiti-puoli"-fiilis, vaikka tarkoituksena ei ole missään nimessä erottaa isää lapsistaan.
Siis... olet eronnut lastesi isästä, kun yhteiset lapset ihan pieniä vielä, nuorin varmasti joko vastasyntynyt tai pieni vauva :(. Ja nyt sitten heti pukkaa yhteistä lasta. Ei toi kuulosta kovin uskottavalta ;). Ei kai kukaan voi olla niin tyhmä. Ja että 5 lasta ennestään jollain, se sopisi lestoihin, jotka eivät avioeroja tunne. Äläkä ikinä painosta miestäsi, siitä ei hyvä seuraa. No jaa, itse olet osasi valinnut! Ole vaan tarkkana, ettei sinun omiin (huom. yhteisenne ovat sinun omia myös) lapsiisi tule pahoja vaikutuksia. Muiden lapset on niiden muiden vastuulla.
Ex:nä ja lasten lähivanhempana ihmettlen miksi ihmeessä lähivanhemmat eivät käyttäydy aikuismaisesti. Kun erotaan niin erotaan, lasten asiat sovitaan ja ennenkaikkea tapaamiset sovitaan tapahtuvan tiettynä aikana. Jos lähivanhempi tarvitsee enemmän vapaata niin hän on kyllä ihan vapaa järjestämään sen itse. Palkkaamaan lapsenvahdin tai pyytämään omia ystäviään, sukulaisiaan ym. mutta ei todellakaan ex:ää.
Itse olen ollut lähivanhempi 7 vuotta ja heti alusta alkaen minulle on ollut tärkeintä se että lapset tulee hoidettua hyvin ja heidän elämänsä sujuu niin hyvin kuin mahdollista. Ja tärkeää on myös se että pärjään itsekseni ja pystyn huolehtimaan arjesta ja lapsista täysin itsenäisesti. Etävanhempi tapaa lapsia sovitusti joten kaikki sujuu hyvin ja meillä kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Yhden kerran olen joutunut ex:ltä apua pyytämään ja se oli silloin kun jouduin viikoksi sairaalaan. Kauan asiaa pohdin ja lopulta sairaalan sos.työntekijä puhui minut soittamaan ex:lle, siihen asti lapsia hoiti naapurin rouva.
Ihan erolapsien puolesta kirjoittelen, eikö millään olisi mahdollista järjestää niitä tapaamisi niin, että siellä etäisän luona hänen uusikoonsa lapset eivät ole silloin kun nämä lapset ovat, sillä lapsille on aika rankkaa tavat näitä, jotka eivät heitä suvaitse. eivät ne leikit suju, isän pitäisi olla se jota tapaavat ja taasen lähiäidin luona olisi se seuraava viikonloppu myös niin, että hänen uusikkonsa lapset eivät ole paikalla, jotta äidillä on aikaa noilla omille rakkaille lapsilleen.
Uskoisin näin lasten elämän olevan hieman parempaa, vaikak ei se koskaan hyvää ole kun pitää rahdata paikasta toiseen ja siellä on ainakin se uusi aikuinen, joka ei myöskään koskaan välitä lapsista.
Tämän kertoi ihan omin sanoin eräs isäpuoli, että vaikka lapsi oli pieni, ei hän tuntenut mitään lasta kostaan, koska ei ollut oma lapsi ja myöntää tehneensä hyvin paljon ilkeyttä lapselle, sekä moittineensa suotta ja vatineensa ihan älyttömiä.
Kukas maksaa hotellit "väistötiloiksi" uusikoille ja lapsille? Entä ellei uusikkoa huvita lähteä kodistaan hotelliin? Tai entäpä, mikäli koti onkin uusikon, minne etävanhempi on muuttanut - sitä suuremmalla syyllä miksi ihmeessä lähteä evakkoon omasta kodistaan siksi, että toisten lapset valtaavat sen? Siispä etävanhempi lapsineen hotelliin, edelleen jää avoimeksi kysymys "mistä rahat". Ehkä oletkin niin varakkaasta perheestä, että sinulla on erillinen asunto tapaamisia varten?
Ottakaa nyt hyvät ihmiset järki käteen, ei kai voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa olla saman katon alla normaalien ihmisten? Ja jos taas ollaan epänormaaleja, niin parempi erota pikaisesti.
Sinäpä se, otitkin puheeksi rahan, kuka maksaa. Se on ihan oma asianne, onhan teillä ollut varaa erotakin, silloin pitäisi ollaa varaa myös hoitaa lasten asiat.
Nyt laitoit rahan lasten edun edelle, ei ole oikein ei.
Ja muuten on ylipääsemättömän vaikeaa se, että uusikko repii aina pelihousujaan kun toisen lapset on paikalla, rähjää huutaa , kiroilee, tekee ilkeyksiä sun muuta.
Ruoka on mitä on, tai sitä ei ole lainkaan, tai jopa se on erilaista omille ja näille etävierailijoille.
sopii painua vaikka kyläilemään omien vanhempiesi luokse , silloin kun toisen lapset tulevat, tulisi tehtyä edes jotain järkevää.
Kun sanot näiden lasten valtaavan tilasi, kukahan on vallannut lasten tilat?
Menit metsään, en todellakaan puhunut itsestäni. Ihan yksin asun mieheni kuoleman jälkeen, aikuinen lapseni asunut jo kauan omillaan. Lueskelen silloin tällöin juttujanne, ihmettelen ja hulluimpiin innostun kommentoimaan. Kuten aasimaiseen ajatukseen karkoittaa ihminen omasta kodistaan.
Mistäs lähtien uusikon tehtävä on huolehtia puolisonsa lasten ruokailuista? Kai nyt oma vanhempi hoitaa lapsensa, vai eikö teillä päin? Kodinhoitajaksiko teillä otetaan vaimo?
Jätit edelleen väliin vaihtoehdon, missä etä on muuttanut uusikon kotiin. Useimmiten etä on mies, joka muuttaa naisen helmoihin kun ei osaa asua yksin. Kyllä se on sitten etä joka lähtee evakkoon jollei uusikon ja lasten välit kestä saman katon alla asumista.
Mikäli joskus vielä löytäisin rakkauden, olisivat pienet lapset ehdoton turn off suhteelle. Minun kotiini niitä ei tuotaisi, en pidä lapsista enkä lähtisi pelaamaan mitään typerää kotileikkiä. Joten mikäli mies olisi vastuullinen isä suhde kaatuisi ennen kuin ehtisi alkaakaan.
Ehkäisy ja järki ; Kyllä, nuorimmainen oli silloin vauva kun erosimme, mutta sehän ei varmaan tähän asiaan enää liity. Erosta on jo aikaa ja ei ole siis vauva enää. Ex-vaimon nykyisellä tosiaan on 5 lasta, kahdesta eri suhteesta. Mielestäni vastuullani ovat myös mieheni lapset kun he ovat täällä, pyrin toimimaan kaikkien lasten parhaiksi. Itse en esim. ole koskaan lasteni isästä pahaa sanaa lapsille sanonut, vaikka hän ei heitä edes suostu näkemään.
Lapsille parasta ; Olen itsekin miettinyt tuota vaihtoehtoa, ainahan se ei valitettavasti onnistu, että lähden koko viikonlopuksi lasteni kanssa pois, sukulaiset asuvat yli 200 km päässä. Ex-vaimon luona en tiedä miten hänen miehensä lapset viettävät aikaansa. Voisi tietty mies käydä vaikka omien lastensa kanssa jossain aikaa viettämässä, esim. hoplopissa, syömässä, leffassa tms..
Mutta siitähän tässä ei nyt ollut kyse, me tullaan varsin hyvin juttuun täällä kaikki keskenään kun lapset täällä ovat, tykkäävät leikkiä keskenään ja muutenkin hommat sujuu. Kyse on vaan ex-vaimon asenteesta tapaamisia kohtaan..
Ex- vaimon asenteelle et voi mitään. Miehesi asenteeseen voinet hienovaraisesti vaikuttaa. Jos hän aina pomppaa ex:n pillin mukaan, vihellys vaan lisääntyy ja tahti kiihtyy. On myös olemassa vaihtoehto: tällä kertaa ei sovi.
En ymmärrä tota vouhottamista isä-lapsi ajasta. Antoiko isä 100% ajastaan lastensa käyttöön ennen avioeroa. Oliko lapset todella ihan kokoajan mukana. Töissä, harrastuksissa, poikien saunailloissa???
Jos vastaus on ei, ei ollut. Isä tuli töistä ja kävi sohvalle makaamaan, avasi telkkarin ja luki lehden. Lapset sen sijaan tuli koulusta ja hävisivät omien kavereittensa kanssa tullakseen kotiin ilta yhdeksäksi. Miksi hitossa sitten eron jälkeen exät vaatii lastensa isältä 110% läsnäoloa? Ei saisi edes uusi puoliso olla paikalla kotona kun isän lapset tulee viikonlopuksi. Sitäkö ne lapsetkin sitten haluaa.... olla isin kanssa koko viikonlopun kylkikyljessä käsi kädessä. En usko.
Samaa mieltä tästäkin. Ja itse koen tämän termin "uusperhe" niin, että ollaan perheenä kaikki :) Tietty kannatan myös sitä että isä viettäisi joskus extra-aikaa omien lastensa kanssa, pyrin itsekin viettämään kahden keskistä aikaa silloin tällöin jokaisen lapseni kanssa. Siinä kuitenkin on melkoisesti hulinaa kun lapsia on yhteensä parhaillaan se viisikin.
Vaan kun perheenä kerran ollaan, niin kaikki lapset ovat samalla viivalla ja ansaitsevat oikeuden saada huomiota, rakkautta ja läheisyyttä niin omilta vanhemmiltaan, kuin uusilta puolisoilta, jotka saman katon alla asuvat.
Juuri näin. Kyllä perheenä voi elää sun, mun ja meidän yhteiset lapset. Isä saa uudessa perheessäänkin tulla töistä kotiin, heittäytyä sohvalle ja lukea lehden. Kyllä lapsille sekä omille että "vieraille" pitäisi riittää aikuisen LÄSNÄOLO, jos se kerran on riittänyt ennenkin.
Ihan oikeassa olet, miksi lapset sitten yleensä tulevatkaan sinne isän luokse, jos sinäkään et lapsille suo tuota aikaa isänsä kanssa.
Eiköhän tässä naisten solitaarisuuden mukaan pitäisi tuo mies jo pakottaa olemaan ja tekemään lastensa kanssa kaikki asiat nuo kahden viikon välein olevat pari päivää.
Tekisit hyvän palveluksen, kun todella lähtisit kokonaan pois palvelemasta ukkoa, jättäisit hänet vastaamaan ihan kaikesta lasten ollessa hänen luonaan. Jospa se kalikka kalahtaisi ja ukkokin huomaisi, mitä vaatii eleämä lasten kanssa, ruuan vaatteet, iltasadut, harrastukset ym. ym.
Älkää hyvät uusikkonaiset tehkö yhtään mitään auttaaksenne miestä.
Taas pyörähti juttu vähän nurinkurin.. Meillä mies on mukana arjessa auttamassa minun lasteni kanssa ja siten myös toisin puolin.
..Meillä siis uusperhe-systeemi toimii, ainut ongelma on tuon ex-vaimon pompottelu.