Näin pitkään masentuneena haluaisin löytää jonkun jolle purkaa pahaaoloa ilman että tarvitsee tuntea olevansa toiselle taakka. Kaikkein läheisimmille on niin vaikea kertoa kuinka tuskaa oma elämä on, varsinkin kun kuulee toisen äänestä miten paljon se ahdistaa kun on voimaton auttamaan mitenkään. Haluaisin että olisi joku jolle voisi vaikka kirjoittaa ne synkät asiat ja tietää että toinen ymmärtää, koska kokee samaa. Tunnen olevani yksin vaikka olisin muiden kanssa, tiedän että se on vaan mun omassa päässä, mutta se yksinäisyyden ja kuulumattomuuden tunne on jotenkin lamauttavaa. Ei enää huvita lähteä mihinkään, kun tuntuu etten viihdy kenenkään seurassa. Kuitenkin kaipaan jonkun seuraa ja jotakin jolle jutella. Elän pitkälti työlleni. Asun uudella paikkakunnalla, jossa minulla ei ole kavereita joiden kanssa viettäisi aikaa, joten viikonloput on välillä melkoisen tuskallisia.
Eli löytyykö täältä ketään joka haluaisi keskustella luottamuksellisesti reilu parikymppisen naisen kanssa masennuksesta ja sen kanssa jaksamisesta? Ja elämästä yleensä.
Eli löytyykö täältä ketään joka haluaisi keskustella luottamuksellisesti reilu parikymppisen naisen kanssa masennuksesta ja sen kanssa jaksamisesta? Ja elämästä yleensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
suosittelen terapiassa käymistä, kunnallisena se on ilmaista.
Sinnehän tässä oon koittanut viisi vuotta päästä, aina kuitenkin muutamalla psykologi kerralla kuitattua ja lääkkeiden kanssa kotiin. Nyt menen puolen vuoden sisällä seitsemännelle ''arviointi''käynnille psykiatrille, jos pikkuhiljaa saatais terapia asiaa eteenpäin, eikä vaan kyseiltäis mitä oon miettiny vartin verran...
Voit kirjoitella jos haluat.