Sairastin anoreksiaa kolmisen vuotta sitten. Paranemisessani oli erikoista se, että se tapahtui silmänräpäyksessä. Tämä taas johtui kaikista niistä ongelmista, joita mulle sattui juuri sairastamishetkellä kasaantumaan. Aloin masentuneena ahmia ruokaa ja lihoin... Nyt mittani ovat 55/160. Tiedän olevani hieman pulska, ja tekisi mieli alkaa laihduttaa. Olen ajatellut, että voisin ehkä laihduttaa edes siihen viiteenkymmeneen...
Ongelmana tässä on nyt se, että pelkään laihdutuksen karkaavaan taas käsistäni. Huomaan jopa nyt jo välillä salaa haaveilevani anorektisesta vartalosta. Pari kertaa olen jo oksentanut ruokaa, kun olen tuntenut itseni liian täysinäiseksi...
En halua sairastua siihen uudestaan! Välillä syömättä oleminen tuntuu todelta hyvältä ja välillä se taas ahdistaa, koska pelkään saavani pian sen paskan elämän taas takaisin joka minulla oli muutama vuosi sitten. Mitä mun pitäisi tässä sitten oikein tehdä? Mitä mun pitäisi tehdä, että pystyisin laihduttamaan vain siihen viiteenkymppiin... ilman, että tämä karkaisi taas käsistä...
Tää oli nyt vaan tällainen avautuminen... Pelottaa että menetän elämäni taas! Onko muilla vastaavia kokemuksia, että anoreksia uhkaa palata takaisin (vaikka en nyt vielä mikään laiha olekaan...)?
Ongelmana tässä on nyt se, että pelkään laihdutuksen karkaavaan taas käsistäni. Huomaan jopa nyt jo välillä salaa haaveilevani anorektisesta vartalosta. Pari kertaa olen jo oksentanut ruokaa, kun olen tuntenut itseni liian täysinäiseksi...
En halua sairastua siihen uudestaan! Välillä syömättä oleminen tuntuu todelta hyvältä ja välillä se taas ahdistaa, koska pelkään saavani pian sen paskan elämän taas takaisin joka minulla oli muutama vuosi sitten. Mitä mun pitäisi tässä sitten oikein tehdä? Mitä mun pitäisi tehdä, että pystyisin laihduttamaan vain siihen viiteenkymppiin... ilman, että tämä karkaisi taas käsistä...
Tää oli nyt vaan tällainen avautuminen... Pelottaa että menetän elämäni taas! Onko muilla vastaavia kokemuksia, että anoreksia uhkaa palata takaisin (vaikka en nyt vielä mikään laiha olekaan...)?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Mulla on ollut vähän samanlainen tilanne. Ensin sairastin pari vuotta todella rajusti ja osastolla tuli vietettyä kauan aikaa. Sitten lähdin pikkuhiljaa paranemaan kunnes ahdistus ja masennus lisääntyi (opiskelujen ja ihmissuhde asioiden väliä)ja aloin ahmimaan. Mitat oli lopulta 50kg/160cm, pahimmillaan paino ollut n.30 kilossa. Nopea nousu toki ahdisti ja aloin pudottamaan painoa(ajoittain yhä ahmimiskohtauksia) ja nyt painoa n. 5 kiloa vähemmän. Ensin laihdutus oli ihan terveellistä,nyt tosin tuntuu ettei tämäkään riitä: tavoitteena uudet -5 kiloa, jolloin painoa sen 40 kg, (joka järjellä ajateltuna aikuiselle liian vähän). Enää koskaan en halua niin laihaksi kuin joskus mutta silti sairaus kutsuu ja haluan paljon pienemmäksi. Itse oon nyt vielä terveen ja sairaan rajamailla, mutta pelkään etten pysty enää lopettamaan. Kaikki anoreksiakuviot alkaa jo olla olemassa. Mut joo, tuossa tuli ehkä liikaakin tekstiä, halusin vaan kertoa omia kokemuksia. Sulle neuvoisin että pyytäisit vaikkapa lääkäriltä, ravitsemusterapeutilta tai terveydenhoitajalta seuraamista painon kanssa. Jos se laskee liikaa niin he huomauttavat asiasta, sopikaa etukäteen vaikka joku raja. Voithan toki pyytää myös esim. vanhempia tai hyvää kaveria vahtimaan.Ja ymmärän sua,on vaikeaa totutella nousseeseen painoon ja sinänsä mun mielestä on ihan ok pudottaa sitä jos se omasta mielestä tuntuu liian suurelta. Suosittelisin sulle kuitenkin maksimissaan sen 5 kilon pudotusta, koska tää lähtee helposti kädestä. Eikä kannata ottaa laihdutusta liian tiukkapipoisesti tai laiduttaa millään alle 1000 kalorin dieeteillä.En muuten osaa ikävä kyllä auttaa. Toivottavasti löydät apua, sillä syömisongelmia sulla selvästi vielä on! Ja vaikka onkin hirvee klisee niin yritä hyväksyä itses sellaisena kuin olet!
moi mullakin .. nyt paino jotai vajaat 60kg(viimex vaakas se oli jotai 57kg ja 176cm pituutta, haluun eroon näistä läskeistä.. havahduin kun mulle sanottiin saunas et oon ylikokonen!!! mitä v***a se tarkottaa siis et oikeesti oon läski!!
mä oon kärsiny anailusta n 5v sitte ku olin viel tosi nuori niin mua haukuttii läskix, mut kai mun pitää ny ottaa niskast kii itteeni ja alkaa tosissaa laihuttaa nää ällöläskit,
tavote on et oisin kesää mennes noin 45-48kg painoissa.. ;)
Hei, mittojen mukaan et ole pulska lainkaan! Muutamasta oksentamiskerrasta ei kannata masentua tai kuvitella että taas mennään. Eikä pikainen paraneminenkaan ole tavatonta.
Anoreksia voi tulla takaisin, taipumus siihen säilyy loppuelämän. Mielestäni se on kuitenkin hyvä merkki että sua pelottaa. Se osoittaa että sulla on jalat maassa ja terve järki tallella, parista lipsahduksesta huolimatta.
Melkein kakikki terveetkin (siis ihmiset ilman anoreksiaa) haaveilevat laihasta vartalosta. Mä suosittelen ihan reilukalrista ruokavaliota (ainakin 1200 kcal / vrk) sekä liikunnan aloittamista. Senkin kanssa pitää olla tarkkana ettei se ala hallita elämää. 3-4 kertaa viikossa, korkeintaan tunti kerralla riittää. Liikunta kiinteyttää vartaloa ja tuottaa endorfiineja, mitkä ovat elimistön omia mielihyvähormoneja. Ja sitä kautta voi olla helpompi oppia hyväksymään itsensäkin.
Kovasti tsemppiä sulle jatkoon! On aina tosi kannustavaa muille jotka edelleen taistelevat sairauden kanssa kuulla teistä joilla menee jo paremmin!