Nyt ihan vakavasti asiasta yhteydenpito exään lastenasioissa. Vihreänä kateudesta kuulen ja luen kuinka eronneet hoitavat yhdessä lastenasioita ilmeisen tiiviilläkin kontakteilla, soittavat ja keskustelevat toistensa kanssa. Vai onko oikeasti näin? Yleistä?
Meidän lapsilla on viikossa joka päivä harrastuksia ja useita pelejä lisäksi yläasteelle meno aiheuttaa päänvaivaa kouluvalinnan suhteen. Olen itse aktiivinen ja haluaisin keskustella lasten asioista heidän ongelmistaan jne. Aloitan meilillä keskustelun mutta lähivanhempi ei koskaan vastaa kysymyksiini. Vastaa ehkä viestiin kolmella sanalla mutta ei mitenkään keskustele eikä ota kantaa jos olen huolissani jostain asiasta jonka lapsi on minulle kertonut.
Johtuuko tämä keskustelemattomuus siis siitä kun ero tuli itselleni shokkina ja minulla on vielä pitkään ollut tunteita exään. Hän löysi eron jälkeen nopeasti uuden ja olin mustasukkainen siitä ja kuinka helppoa ero oli exälleni 17v. Jälkeen. Kipuilin ikävillä viesteillä ja kyselin exältä tämän uudesta ja viestit eivät eron alussa liittyneet pelkästään lapsiin minun osalta.
Nyt olen kuitenkin ikävän oikeudenkäynnin jälkeen yli vuoden toiminut asiallisesti mutta toinen sivaltaa minua kommenteillaan kun tapaamme ja otan meileihin vastaamattomuuden puheeksi että hän vastaa jos kysymykset liittyvät lapsiin. Mutta ei oikeasti vastaa vaikka käsittelemäni asiat liittyvät lapsiin.
Miten minun pitäisi toimia? Jätänkö lopullisesti keskusteluyritykset? Näen lapsia harvoin joten sitten koen etten ole osallisena jos rn edes yritä hoitaa heidän asioita ja saada tietoa lähivanhemmalta.
Saattaa kuulostaa turhanpäiväiseltä mutta minua ahdistaa että erosin myös lapsistani.
Meidän lapsilla on viikossa joka päivä harrastuksia ja useita pelejä lisäksi yläasteelle meno aiheuttaa päänvaivaa kouluvalinnan suhteen. Olen itse aktiivinen ja haluaisin keskustella lasten asioista heidän ongelmistaan jne. Aloitan meilillä keskustelun mutta lähivanhempi ei koskaan vastaa kysymyksiini. Vastaa ehkä viestiin kolmella sanalla mutta ei mitenkään keskustele eikä ota kantaa jos olen huolissani jostain asiasta jonka lapsi on minulle kertonut.
Johtuuko tämä keskustelemattomuus siis siitä kun ero tuli itselleni shokkina ja minulla on vielä pitkään ollut tunteita exään. Hän löysi eron jälkeen nopeasti uuden ja olin mustasukkainen siitä ja kuinka helppoa ero oli exälleni 17v. Jälkeen. Kipuilin ikävillä viesteillä ja kyselin exältä tämän uudesta ja viestit eivät eron alussa liittyneet pelkästään lapsiin minun osalta.
Nyt olen kuitenkin ikävän oikeudenkäynnin jälkeen yli vuoden toiminut asiallisesti mutta toinen sivaltaa minua kommenteillaan kun tapaamme ja otan meileihin vastaamattomuuden puheeksi että hän vastaa jos kysymykset liittyvät lapsiin. Mutta ei oikeasti vastaa vaikka käsittelemäni asiat liittyvät lapsiin.
Miten minun pitäisi toimia? Jätänkö lopullisesti keskusteluyritykset? Näen lapsia harvoin joten sitten koen etten ole osallisena jos rn edes yritä hoitaa heidän asioita ja saada tietoa lähivanhemmalta.
Saattaa kuulostaa turhanpäiväiseltä mutta minua ahdistaa että erosin myös lapsistani.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen lähiäiti ja yksinhuoltaja , en neuvottele exäni kanssa lasten asioista lainkaan. Lasten kanssa keskustelen kyllä ja yhdessä mietitään tilanteen mukaan asioita, mutta en näe syytä, miksi minun pitäisi exän kanssa vääntää asioista, mitkä eivät hänelle kuulu tai vaikuta tapaamisiin.
En ymmärrä, miksi et itse ottanut lasten huoltoa, koska se noin paljon sinua stressaa?
Mielestäni sinun kannattaisi antaa exälle rauha ja keskittyä pitämään yhteyttä lapsiin. Kyllä yläasteelle menevä osaa kertoa omista asioistaan ilman vanhempaakin. Meillä ainakin lapset soittavat itse isälleen jos on asiaa ja kertovat esim. koulun juhlista, minne haluaisivat isän tulevan.
Ei aina niin vaan oteta lasten huoltoa.
Jos etä-äitiys tuomittiin oikeudessa ?
Navettapiika ja muut palstan lähiäidit : teillä on oikeasti aika käsittämätön asenne. Ei 10 12 13 lapset vielä yksin neuvottele tai sovi etävanhemman kanssa asioista. Kyllä ne menee tapaamissopimusten mukaan ne asiat tai jos toinen eli lähi antaa luvan tavata useammin.
Siis kyse on näistä koulun juhlista ja esiintymisistä, missä lapset on mukana ja toivovat isänkin näkevän ne, vaikka äiti onkin paikalla. Samahan olisi aloittajankin lasten pelit, voisihan hänkin mennä paikalle kannustamaan lastaan, koska ovat yleisiä tapahtumia.
Kyllä meilläkin mennään piirulleen tapaamissopimuksen mukaan, exä vaati jopa tiukat ajat milloin tuon ja haen lapset.
Meilläkin on ollut vaikea ero ja puhevälejä ei ole exän kanssa lainkaan, mutta ei se tarkoita, ettei lapset voi soittaa ja jutella asioistaan isänsä kanssa, kun siltä tuntuu.
Meillä eskarilainenkin tietää pelisäännöt, miten ja koska tapaamiset on ja niihin ei tule muutoksia kuin erikseen sopimalla. Mutta saahan toki soittaa.
Ja ainahan näitä tapaamissopimuksia voidaan muuttaa ja sopia uudelleenkin, kun se elämä tahtoo joskus muuttua.
Tietenkin menen niihin kysymättä keneltäkään kysymyksessä on ihan muut asiat. Olen aikuinen ihminen en tarvitse lupaa mutta tietyistä asioista on yhdessä päätettävä ja pystyttävä jakamaan ja keskustelemaan sekä tiedottamaan puolin ja toisin automaattisesti sekä vastata lapsien asioita koskeviin kysymyksiin myös lähivanhemman koska hän elää lasten kanssa enemmän sitä arkea joka jää etävanhemmalla vähemmälle.
En halua olla yhtään sen enempää etäinen lapsille kuin ei varmaan kukaan lähivanhempikaan. Olkaa oikeasti onnellisia kun saitte pitää lapset erosta huolimatta.
Lisäksi tapaamissopimuksia ei niin vain muuteta viikko/ viikko tapaamisiksi kun keskustelukyvytön lähivanhempi ei halua keskustella ja minulle on oikeusavustajan toimesta kerrottu että tuomarit eivät määrää
Sellaista sopimusta koska lähivanhempi ei puolla sitä eli "vanhemmat eivät toimi hyvässä hengessä".
Kyllä todellakin lasten asiat kuuluvat molemmille vanhemmille, jos molemmat ovat huoltajia tai yleensä kiinnostuneita lapsen asioista. Sellaiset asiat kuin yläasteelle siirtyminen kaikkine uusine ainevalintoineen ja muineen ovat myös vanhempien asia, ei vain lapsen ja lähin.
Olisitko sinä mielelläsi antanut lapsesi entiselle puolisollesi, jos hän olisi "ottanut" heidät mielellään, kuten asian ilmaisit? Olisitko mielelläsi ollut tietämättä tai kuulematta mitään lasten asioita, mitä nämä eivät itse suvaitse kertoa, koska "asia ei sinulle kuulu", jos lapsesi olisivat sillä toisella vanhemmalla?
Kyllähän ne lapset osaavat kertoa asioistaan, joista HALUAVAT kertoa, mutta vanhempien olisi hyvä tietää paljon sellaistakin, mistä lapset eivät halua kertoa tai puhua. Lähivanhemman kuuluu pitää yhteyttä lasten toiseen vanhempaan lapsia koskevissa asioissa niin paljon kuin tarve vaatii ja tällä tavoin edistää sitäkin vanhemmuutta. Se on lasten etu.
------ kiitos asioiden selventämisestä.
Kuulisin mielelläni miten ihmiset hoitavat nämä lasten asioiden tiedottamiset kongreettisesti vai onko niin että tavarat ja muksut liikkuvat mutta toisen vanhemman kanssa ei muuta keskustella?
Tuntuu pöljältä ruikuttaa tietoa lähivanhemmalta varsinkin taas viime kuukausina.
Nytkin olen epätietoinen missä porukasss lapseni loppukauden pelaa. Mihin harj. Ja peleihin hänet ensi viikolla kuskaan. Lapsi on sanonut vaihtavansa joukkuetta mutta lähi maksavana ei ole asiaa vahvistanut vaikka olen asiaa tiedustellut.
Itseasiassa tämä lähivanh. Toiminta kuulostaa juuri sellaiselta mistä tämän palstan vanhemmat kritisoivat meitä etävanhempia.
Toivois että vuosien saatossa olis tämä yhteistyö hieman helpompaa mutts tuntuu vaan vaikeutuvan vaikka lähivanh. Aina minulle korosti kuinka lasten asiat pitää pystyä hoitamaan ja vsin niistä asioista puhutaan. Mut eipä ihan toimi itse niin kuin paasaa.
Koska teillä tuo kommunikoinnin ongelma johtunee luultavasti menneistä, tehkää joku sopimus, josta molemmat pitää kiinni.
Esimerkiksi joka maanantai lähetätä sähköpostin, johon exän pitää vastata keskiviikkoon mennessä. Muita yhteydenottova vain silloin, jos on jotakin kiireellisempää hoidettavaa.
Voisin kuvitella, ettei exäsi nykyinen kumppanikaan oikein arvosta sitä, jos joka päivä yrität tivata vastauksia. Vaikka ymmärrän hyvin sen, että tuntuu että pakko on tivata, kun ei niitä vastauksia muuten saa...
Tee selkeä posti, jossa keskustelunaiheet on numeroitu. Täten exä ei voi niin helposti vastata esimerkiksi vain yhteen hätäisesti.
Älä tee ehdotusta ärsyyntyneenä, tai ainoana vaihtoehtona. Kerro että sinulla on tällainen ehdotus, ja kysy onko exällä muita ehdotuksia yhteydenpitoon.
Olen ollut exä ja uusi puoliso, ja nytn yksin elävä yh. Monenlaisia puolia sopasta on tullut nähtyä. Joskus sujuu loistavasti, joskus ei niinkään. Erityisesti exäni ja tämän aiemman exän välit olivat niin vaikeat, että kumpikaan ei tainnut oikein kokea, että kommunikaatio toimii. Sen olen oppinut, että lapsen kannalta tärkeintä on kaikkien aikuisten koittaa olla sovussa.
MIten tästä paistaakin änkyrä äiti läpi. Et neuvottele, ei kiinnosta ja jne.... OIkeasti oksettaa lukea tälläistä. Oletko oikeasti sitä mieltä että isällä ei ole mitään arvoa näissä jutuissa? Toki jos isää ei kiinnosta niin vedän sananoi takaisin ja poistun taka vasemmalle.
Minä olen lähiäiti. Meillä ei lasten isän kanssa ole lainkaan puhevälejä ja hän on tehnyt niin paljon kiusaa minua ja läheisiäni kohtaan etten itse asiassa halua tai edes uskalla kommunikoida hänen kanssaan.
Lasten kassissa kulkee vihko johon kirjaan oleelliset asiat ylös, samoin etä jos nyt viitsii.
Lääkärikäynneistä jne. olen laittanut kassiin kopiot.
Muutoin hänellä on tiedonsaantioikeus eli etsikööt itse tietonsa mistä haluaa.
Olen lasteni vanhempi ja äiti, en exän äiti tai holhooja. Aikuisen ihmisen luulisi löytävän tietonsa jos sellaista kukaan edes tarvitsee. Lapsiltakin pystyy kysymään, he tietävät yleensä mitä on milloinkin tapahtunut.
Etävanhemmuus on sellainen valinta jolloin jäädään ns. äänettömäksi vanhemmaksi ja jos ollaan jälkipäisiä niin annetaan lähivanhemmalle tarpeeksi tilaa hoitaa lasten asioita kaiken muun normaalin pyörityksen ohessa.
Jos siihen tullaan kyselemään ja inttämään kaikenlaisia kissanristiäistietoja, niin menee liian vaikeaksi. Jos asut lapsista erillään, et millään pysty olemaan täysin ajanhermoilla mitä milloinkin ja miten tapahtuu. NÄin se vaan menee.
Mutta kun se etävanhemmuus ei ole kaikilla valinta.
Minulla on kaksi lasta ja lasten isä on etä vastoin omaa tahtoaan. Laaja tapaamisoikeus kyllä. Minä koen ehdottomasti lähivanhempana olevani velvollinen tiedottamaan kaikesta mahdollisesta. Se on lasten etu.
Oleellista tässä tiedotttamisessa on se, onko lapset yhteishuollossa vaiko toinen yksinhuoltaja. Minulla on virallisesti yksinhuollossa kolme lasta ja exällä yksi. Meillä on exä päättänyt olla kertomatta mistään mitään, ja tämä on täysin laillista, ei ole pakko. Vasta kun lapsi joutui psykiatriseen pakkohoitoon tuli sairaalasta tieto ja sekin kirjatulla kirjeellä. Muuta tietoa en saanut kuin sen, että lapsi on otettu pakkohoitoon.
Yksinhuoltajalla ei ole tiedottamispakkoa, jos ei halua. Tuntuu aika hurjalta, mutta näin se menee. Itse olen yrittänyt oleelliset asiat tiedottaa, mutta exästä sekin tuntuu turhalta, vaikka näkee lapsia joka toinen viikonloppu.
Yhteishuoltajuus meillä. En ole omasta tahdostani etävanhempi ja olen yrittänyt muuttaa sopimusta. Olemme myös sopineet meiliviestien lähettämisestä tarkasti mutta viimeaikaiset lasten asiat olisi ollut hyvä keskustella ajan kanssa meilillä. Puheluihin hän ei vastaa enkä hänelle soita.
Tuo oli hyvä kommentti eli todella tuntuu että olen se äänetön vanhempi tai lapsenvahti... hän hoitaa ja päättää asiat ei kysele mielipidettäni eikä vastaa minulle.Jos yritän hoitaa lasten asioita ja tiedottaa tai ehdottaa asioita jotka voisivat vaikuttaa lasten hyvinvointiin esim. Että lapset kävisivät eroryhmän niin hän ei niihin viitsi kommentoida yleensä mitenkään.
Nyt joudun kyllä peruuttaa osan vuodatuksistani :-) ja hyvä niin eli sain yllätyspuhelun ja pystyimme käymään asiat läpi. Ihan mahtavaa että sain osallistua :-)
Mun liitto kesti reilut 10 vuotta. Eroissa on yleensä aina riitoja. Pitää nyt kuitenkin muistaa, että lapset on tehty yhdessä. Mun mielestä asiat pitää pystyä hoitamaan tavalla, mikä on lapsien parasta. Tai mulle lapset on se kaikkein tärkein asia. Siis yhteinen velvollisuus molemmilla puoliskoilla olla yhteydessä lapsiin. Vaikka parisuhde ei toiminut, niin jos kumpainenkin laittaa oman panoksensa peliin, niin se on etu lapsille ja aikuisille. Okei maailmaan mahtuu kusipäitä ja lapset ei todellakaan tunne elävänsä normaalia elämää. Mä vietän mielelläni aikaa lapsien kanssa. Mikä taas näkyy lastenkin elämässä, kun äippäkin saa välillä tuulettua. Meillä ei ole mitään lakisääteistä kaavaa. Elarit hoidetaan tietenkin. Joku, jo valitteli korkeista maksuista. mä maksan 600kk sen kun laskee 5 ihmiselle-vuokrat ym
Kyllähän se valitettavasti on niin, että tapoja toimia on yhtä monta kuin etä/lähivanhempaakin. Kaikkein ikävimpiä tapauksia lasten kannalta tosiaankin ovat nämä tämän viestiketjun aloittajan kommentit siitä, kuinka vanhemmat eivät osaa asiallisesti kommunikoida lastensa asioista. Ei se maksa mitään, jos asiallisesti vastaa toisen lähettämään viestiin. Tämä lähivanhempi selvästikin kaataa katkeruuttaan etävanhemman niskaan ja yrittää hallita tilannetta - ei siis ole selvästikään päässyt itsekään erosta yli. Älä anna sen häiritä tilannetta, ota itse aktiivinen rooli, älä kysele etältä mitään, vaan pyri selvittämään asiat muuta kautta, valmentajilta etc. Niinpä tuo katkera lähivanhempi näkee, että osaat hoitaa lasten asiat ilman hänenkin apuaan.
Kiitos maries. Olen viime viikkoina ollut yhä aktiivisempi ja itsellä on varmempi olo. Toinen on sen myös huomannut mikä on varmaan vaikuttanut hieman viestittelymme paranemiseen.
Ennen kaikkea kannustan muitakin sitkeästi vaan jatkamaan lasten asioiden hoitoa vaikka olisitkin etävanhempi.
Lähivanhempi on selkeästi vielä omien käymättömien tunteidensa vanki koska emme puhuneet erosta yhdessä ollenkaan. Hän selvitti asiat muualla mutta ilmeisesti kun voin paremmin hän on kohdellut minua ylimielisellä vallankäytöllä huonommin jotta voisin edelleen huonosti. Olen asian näin ymmärtänyt enkä ole enää näyttänyt hänelle fiiliksiäni.
Aivan olen samaa mieltä. Niitä asioita kannattaa itse jutella ja kysellä sieltä valmentajilta, varsinkin jos vielä itse kuskaa lasta sinne harjoituksiin.
Meillä etävanhemman kysymykset tulivat keskellä riitoja. Ja muuttuivat myöhemmin moralisoinniksi miksen vastaa. Omiin kysymyksiini sitten en saanut vastausta, vaikka kysyin niitä ilman riitatilannetta. Lopetin kaiken kommunikoinnin ja laitoin prosessit alkuun riitojen lopettamiseksi. Nyt vuoden päästä saatiin sopimus jossa yhteydenpitokin on ilmaistu miten se tapahtuu. Etäisä on jopa vaivautunut itse tuon vuoden aikana kysymään kerran lasten tiedot neuvolasta.
Ja ihan samalla linjalla hän voi jatkaa, jos tämä juttu vielä riitoihin päätyy.
Kun se yhteishuoltajuus on, voi niitä teitoja aina kysellä sieltä mistä niitä saa. Mutta minulta ei kannata tappelun keskellä kyllä kysyä lapsen veriryhmää tai jotain muuta kummallista, joka ei edes aiheeseen liity mitenkään.
Ja kun aloittajalla on enemän tietoa, vaikka sen valmentajan kautta. On ne lähivanhemman kanssa aiheesta keskustelut keskusteluja, eikä kyselyjä vain lasten asioista. Kun molemmilla on enemän tietoa on helpompi tehdä niitä päätöksiäkin.