Olen 43v

Olen 43 vuotias mies ja sain Bibo II diagnoosin vuosi sitten. Sain diagnoosin monen käynnin perusteella työterveyshuollossa. Ensimmäinen käynti oli kolme vuotta sitten joka jälkeenpäin ajateltuna oli selkeästi hypomaaninen. Yöunet olivat jääneet parin kuukauden ajalta jääneet vähäisiksi, ja siksi uupumus oli alkanut painaa päälle. Ensimmäiset masennuksen oireet olivat kuitenkin jo nelisen vuotta sitten. En kuitenkaan silloin hakenut apua, vaan ajattelin kovan työn teon helpottavan oloa. Siltä se tuntuikin, mutta sitä myötä ajautui hypomanian puolelle.
Sairauden takia menetin työpaikkani 1,5 vuotta sitten. En saanut enää tehtyä asiantuntijatyötäni niin hyvin kuin ennen ja itse kuitenkin kuvittelin olevani erinomainen ja aikaansaava. Sain kuitenkin toisen työn mutta en menestynyt oikein siinäkään ja sain varoituksen. Varoituksen saatuani vasta tajusin että tarvitsen apua. Sain sairauslomaa 3 kk ja pienen annoksen Zyprexaa. Sen turvin olo on koko ajan kohentunut ja olen alkanut menestyä työssäni. Säännöllinen elämänrytmi, vähästressinen työ ja sopiva lääkitys toimii minun kohdalla. Olo kohenee koko ajan. Välillä tulee pieniä takapakkeja kun miettii mitä typeryyksiä tuli tehtyä ja suree menetettyä hyvää työtä ja ansiotasoa. Perhe on tosin tullut läheisemmäksi, sitä en kuitenkaan onnistunut pilaamaan, vaikka lähellä oli sekin.

Olen itsekin miettinyt tuota paljon.... Olenko aina sairastanut vai myöhemmällä iällä sairastunut. Nyt ikää minullakin yli 40. Jotenkin alttius ja tapa toimia ovat olleet sellaisia että on tottunut toimimaan tehokkaasti vasta stressitilassa. Stressitilasta tuli kuin normaali olotila. Sitä kun taas jatkui pitkään, niin yhdessä perintötekijöiden kanssa homma meni överiksi. Unet jäivät minimiin ja töitä tuli paiskettua yötä päivää. Sitten alkoi tulla harhoja ja harhaluuloja. Nämä taas johtivat konflikteihin sekä kotona että töissä. Jotenkin sitä tuli käännyttyä sisäänpäin ja luuli että toiset elävät kuplassa, vaikka kuplassa eilijä olikin itse. Diagnoosiksi tuli Bibo 2 vaikka en koennut edes masennusta. Masennusta mitä ilmeisemminkin kuitenkin oli, mutta se jäi kovan työnteon jalkoihin. Vasta tasaavan lääkityksen ja rauhoittumisen jälkeen vasta aloin tunnistaa masennuksen. Nyt lääkkeenä on antispsykoottia ja masennuslääkettä. Vuosi diagnoosin jälkeen olo kohenee edelleen.