”Jumalan seurakunta kokonaisuutena on Pyhän Hengen vaikutuksesta erehtymätön”.
”Jumalan seurakunta ei ole olemukseltaan ihmisen hallitsema, yhteiskunnallinen organisaatio tai järjestö. Se on Pyhän Hengen yhteenliittämä ja ohjaama yhteisö”.
jos ”yksittäinen kristitty tai kristittyjen joukko erehtyy, se ei tarkoita, että Jumalan seurakunta erehtyy”.
”Jumalan seurakunta ei ole olemukseltaan ihmisen hallitsema, yhteiskunnallinen organisaatio tai järjestö. Se on Pyhän Hengen yhteenliittämä ja ohjaama yhteisö”.
jos ”yksittäinen kristitty tai kristittyjen joukko erehtyy, se ei tarkoita, että Jumalan seurakunta erehtyy”.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos seurakunta ymmärretään sillä tavalla kun Raamatussa, silloin tämä pitää paikkansa. Seurakunta on YKSI ja se on HENGELLINEN. Ajalliset eri nimiset seurakunnat ovat fyysisiä kokoonpanoja.
"Se on Pyhän Hengen yhteenliittämä ja ohjaama yhteisö." Juuri näin!
Jumalan seurakunnan määrittäminen on todellinen hengellisten kaksinaismerkitysten ruumiillistuma. Kyse on täysin siitä, miten asia halutaan esittää, ja miten se halutaan tulevan ymmärretyksi. Asia itsessään on yksinkertainen: ... jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta 1.Joh.4:2). Mitään muuta ei ihmiseltä vaadita, kuin usko Jeesukseen. Ryöväri ei kuulunut mihinkään seurakuntaan, ja on tänä päivänä Jeesuksen kanssa paratiisissa.
”Jumalan seurakunta kokonaisuutena on Pyhän Hengen vaikutuksesta erehtymätön”.
Jos ajattelemme, että Jumala puhuu Pyhän Henkensä kautta ihmisille, vastaus on kyllä.
Jos käsitämme Jumalan seurakunnan joksikin näkyväksi opilliseksi suuntaukseksi, vastaus on ei.
”Jumalan seurakunta ei ole olemukseltaan ihmisen hallitsema, yhteiskunnallinen organisaatio tai järjestö. Se on Pyhän Hengen yhteenliittämä ja ohjaama yhteisö”.
Jumalan seurakunta on nimensä mukaisesti Jumalan. Siihen kuuluu ihmisiä, jotka uskovat Häneen. Se siis ei ole ihmisten hallitsema, vaan Jumalan, jota Pyhä Henki ohjaa.
jos ”yksittäinen kristitty tai kristittyjen joukko erehtyy, se ei tarkoita, että Jumalan seurakunta erehtyy”.
Riippuu, kuka on tuo "yksittäinen kristitty." Jos hän on hengellinen opettaja, ja hänen virheensä hyväksytään kritiikittömästi ja se painetaan unohduksiin kaikessa hiljaisuudessa, on seurakunta tietoisesti kyynärpäitään myöten opettajansa erehdyksessä. Vaatii erityistä nöyryyttä ottaa tällaisessa tilanteessa niinsanotusti "neuvosta vaarin", ja tunnustaa erehdyksensä.
Jos erehdystä ei ole korjattu, ja seurakuntaelämää jatketaan samalla tavalla, on seurakunta tehnyt poisleikkaavaa työtä, ja ajautunut ihmisoppiin. Joku ihminen on tällä työllä epäraamatullisin perustein ajettu pois Herran huoneesta. Mitä pitemmälle selvittäminen viedään, sitä vaikeampaa asian oikea laita on saada esiin, ja sitä enemmän erilaisia mielipiteitä ja syytöksiä asiaan on sekoitettu.
Mutta vastaan tähänkin kohtaan kuten edelliseen. Jumalan seurakunta on nimensä mukaisesti Jumalan, ei ihmisen. Miten me voisimme omia jotakin Jumalan omaa?
Seurakunnan tehtävä täällä maan päällä on julistaa evankeliumia, sekä neuvoa, opettaa ja lohduttaa seurakuntalaisia. Tarkoituksena on viedä Jeesuksen sanojen mukaisesti Sanaa kaikkialle maan ääriin, ja kasvaa Kristuksen tuntemisessa niin, että voisimme vaikeina aikoina, esimerkiksi vainon tullessa, vastustaa vihollista, ja pysyä uskossa. Mikään näistä tehtävistä ei kuitenkaan ole pelastusopillinen. ihminen pelastuu uskolla Jeesukseen, vaikka ei olisi elämässään toteuttanut mitään seurakunnan tehtävää.
Mielestäni hyvä kirjoitus sectorilta. Kristuksen ruumis on hajallaan täällä maan päällä eri seurakunnissa ja kirkkokunnissa ja yhteisöissä. Näin opettaa Luther Vähässä Katekismuksessa ja näin uskon olevan Tervetuloa esikoistenkin puolelle keskustelemaan.
Kiitos:) Ongelmat ovat rajojen eri puolilla hyvin samankaltaisia. Vihollinen lienee sama meillä kaikilla kristityillä.
Wihtori.
Kumma, ettei Luther opeta niin kuin sanot minulla olevissa "Vähä Katekismus"-versioissa. Ei myöskään Isossa Katekismuksessa.
Lutherin "Galatalaiskirjeen selitys" 4:26 opettaa minusta samalla tavalla kuin sectori1 kirjoitti.
Thurenin käännöksessä sivuilla 486-487.
Martti Lutherin Vähä Katekismus
Pieksämäki 1962
Suomen Evakelisluterilaisen kirkon Katekismus
Seurakunta, Kristuksen ruumis
Sivu 44
SEURAKUNTA ON YKSI
Kristuksen seurakunta on yksi sentähden, että sillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. ULKONAISESTI SE TÄÄLLÄ MAAN PÄÄLLÄ ESIINTYY ERI KIRKKOKUNNISSA JA PAIKALLISSEURAKUNNISSA.
Ef. 4:5
Eri painoksissa tämä ehkä ilmaistaan eri sanoin, en tiedä, mutta asiasisältö ei varmasti ole muuttunut.
Jumala ottaa lapsia itselleen kaikkialta, jotka ovat ottaneet Jeesuksen, Jumalan Pojan vapahtajakseen aivan oman aivoituksensa jälkeen.
Aikuinen ihminen kyllä käsittää tämän oikean seurakuntaopin jo ymmärrykselläänkin. Maapallolla on hyvin monia eri kulttuureja.
Kristuksen kirkko on 2000 vuoden aikana muotoutunut monella
tavalla eri kirkkokuntiin.
Porolappalaisilla on oma saamelainen kulttuurinsa, neljän tuulen hattuineen.
Ei Kristuksen kirkko ole porolappalaisten yksinään, ei sinnepäinkään.
Kuka tällaisen paavilaisen opin paaveineen konklaaveineen ja kardinaaleineen
on esikoislestadiolaisuuteen tuonut, ja missä vaiheessa, tämä olisi mielenkiintosita selvittää.
Varhaista alkuperää se on koska sama tauti vaivaa esikoislestadiolaisuuden lisäksi lähes kaikki lestadiolaisryhmiä.
Tässä yhteydessä ei pidä koskaan unohtaa, että Jeesus kokoaa omansa myöskin lestadiolaisten joukosta. Lestadiolaisuus ei ole siis mikään este autuaaksi tulemiselle. ARMOSTA te olette pelastetut, USKON kautta, ette itsenne kautta ... kuten apostoli sanoo.
Kenelläkään meistä ei ole siis mitään kerskaamista muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, ja hänestäkin meidän puolestamme ristiinnaulittuna. Hallelujaa Jeesus!!
Kenelläkään meistä ei ole siis mitään kerskaamista muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, ja hänestäkin meidän puolestamme ristiinnaulittuna. Hallelujaa Jeesus!!
Lestadiolaisuus ei ole este, mutta hidastus se voi olla. :-)
Jämsästä juuri selitettiin, että *vaikka jotkut sanovat, että seurakunta on erehtynyt, se ei voi erehtyä, koska Kristus on sen pää. Ja sanassa sanotaan, että helvetin portitkaan ei sitä voita*. Hän tietenkin tarkoitti esikoisten seurakuntaa. Koko puhe tähän asti pönkittää vainme-oppia.